Eilen oli Manun kanssa ensimmäinen alkeistokotunti. Näin ekalla kerralla katsottiin mitä osataan ja pikaisesti käytiin eri aiheita läpi. Aloitettiin pelkästä katsekontaktista, sitten sivulle viereen istumaan, paikallaan istuminen kun itse kiertää koiran ympäri, istu-paikka-luokse-istu, seuraaminen, maahanmeno..
Meillähän tunnetusti mielenkiinto katosi ensimmäisen 10 minuutin jälkeen. Manu on tuota luovuttaja tyyppiä, jos hän ei osaa/tajua niin ei kiinnosta. Toki nuo harjoitukset olisi voinut mennä paremmin, mutta Manu on oppinut tekemään ne oikealla puolella. Sitten siellä oli niitä ihania muita koiria joiden luokse olisi ollut kiva mennä. Lähellä menevä tie rekkoineen myös häiritsi keskittymistä.
Parhaiten meillä onnistui tuo istu-paikka-luoksetulo-istu harjoitus. Sitä me tosin ollaan paljon treenailtu ulkona. Maahanmeno ei oikein onnistunut, sitä me tosin ei olla harjoiteltu pitkiin aikoihin. Seuraaminen - tuo vieras käsitys Manulle. No ei, menisi se hyvin jos olisi mielenkiintoa. Harjoitusta tehtiin vasta siinä vaiheessa kun Manu oli jo valmis lähtemään kotiin nukkumaan. Ja haastetta toki toi se, että oon harjoitusta tehnyt oikealla puolella enkä vasemmalla. Meitä tuskin näkee ikinä missään toko-kisoissa niin ei me olla niin tosissaan :)
Taavin seisottaminen alkaa sujua päivä päivältä paremmin. Juhannuksen 'aivot narikkaan' -loma on tehnyt tehtävänsä ja Taavi on sisäistänyt asioita paremmin. Nykyään ymmärtää seisotuksessa siirtää takajalkoja jos niihin kosken, aluksihan se vaan hyppeli mun käden yli.
Pikku-korsto oli eräs kaunis päivä innostunut syömään meidän huonekaluja, joten pojat majailevat nyt kylppärissä meidän poissaollessa. Taavi tosin on ottanut siitä nokkiinsa eikä pissaa ja kakkaa enää sisälle, mikä ei tosin haittaa ollenkaan ;)
Mutta sitten niitä huonoja uutisia..
Tänään vietettiin Manun kanssa 3,5 tuntia eläinlääkärillä. Manulla on ollut tämän viikon hiukan maha sekaisin - välillä enemmän, välillä ei ollenkaan. Eilen olin toiveikas, kun alkoi maha olla normaaliin päin. Sen myötä päätin sinne tokoonkin mennä.
Päätin kuitenkin aamulla soittaa eläinklinikalle ja saatiin aamupäiväksi aika. Tulin töistä ja ihmettelin kylppärin hiljaisuutta. Oven aukaisin ja ensimmäisenä oli vastassa iso oksennuskasa. Sen jälkeen löytyi kaksi veriripulikasaa. Itsehän aloin tässä vaiheessa hiukkasen panikoimaan, Manu vaan tärisi sohvalla nuutuneen näköisenä. Ennen lääkäriin pääsyä tuli vielä yhdet veriripulit ja kunnon oksennukset sänkyyn.
Klinikalla mitattiin ensimmäisenä lämpö, joka näytti 40 astetta. Kanyyli laitettiin jalkaan odottamaan tippaa. Hiukan kuivuutta oli havaittavissa. Päätettiin ottaa röntgenkuva ja mahalaukussa näkyi kivi ja koko suolisto aivan ärtynyt. Pernassa myöskin näkyi pientä reagointia. Eläinlääkäri sanoi ettei ole koskaan nähnyt koko suolistoa noin ärtyneenä. Sitten nestettä tippumaan ja toivottiin sen laskevan lämpöä. Ei se laskenut kuin vain 0,2 astetta klinikalla. Siellä me sitten Manun kanssa pötkötettiin koiranpedillä ja minäkin siinä pienet päikkärit otin. Sillä välin hoitaja oli lähtenyt viemään kakkanäytettä jonnekin tutkittavaksi parvon varalta, mutta onneksi ei sitä ollut.
Ei kyllä Manusta olisi ikinä uskonut että se noin sairas olisi. Virkeänä se oli koko ajan ja silmät loisti kirkkaina. Eläinlääkäri sitä sanoikin, että sitten on tosi kyseessä jos tuo rauhoittuu. Toki näin kotona Manu ottaa hieman rennommin. Purkkiparsaa kävin ostamassa, että saadaan kivi turvallisesti pois. Ruokavalioon kuuluu nyt riisiä, piimää, raejuustoa, murot kunnolla turvotettuna. Kun tuosta hiukan paranee niin lisäksi voi antaa kanaa ja kalaa.
Nyt vain toivotaan peukut pystyssä, että Manu selviää tästä koitoksesta eikä tule mitään jälkioireita. Vaarana on tulla sitten suoliston imeytymisongelmia.
