Denwest Just Me

Manu, Maukka, Makkara

Rotu: Kääpiöpinseri
Syntynyt: 04.08.2011
Sukupuoli: Uros (leikattu)
Väri: B&T
Kasvattaja: Mirkka Tuorila, kennel Denwest

Isä: Denwest Aviator Ace
Emä: Denwest Shilly-Shally

Säkä: 34cm

Terveys:
Polvet 0/0 (2.11.2016)
Silmät terveet, ei perinnöllisiä sairauksia (2.11.2016)

Manu KoiraNetissä

Toiminta:
- Ohitus -kurssi 2x elo/syys 2013
- Alkeistoko -kurssi suoritettu kesä 2012

Manun mietteet;

"Jos haluat istua talon parhaalla tuolilla, se on jo varattu minulle."

"Minä olen sinun paras ystäväsi nyt ja ikuisesti - varsinkin silloin kun sinulla on ruokaa."

Manu, meidän vauva. Nimensä veroinen. ''Minä vain - ei muut mua huomiseen saa jaksamaan, minä vain..'' Mitäpä siihen muuta lisäämään.

Pirteä ja eloisa kaveri, jonka pitää aina olla ajantasalla maailman menosta.   Aina ensimmäisenä paikalla jos jotain tapahtuu. Läheisyysriippuvainen kaveri, joka ei selviäisi hetkeäkään ilman ihmisen tuomaa läheisyyttä - ja ruokaa. Yksin ollessan kylpyhuone on Manun turvapaikka, jossa osaa rentoutua. Muualla talossa haukkuisi kaikkia mahdollisia ääniä. Ei kuitenkaan ole niin omistajariippuvainen, etteikö selviäisi muualla hoidossa ilman mun läsnäoloa. Reipas on sen puoleen, että tietää mun palaavan takaisin jos sen hoitoon jätän. Nopeasti (kuulemma) unohtaa olemassaoloni.

Manusta on moneksi. 
Tuo läheisyyttä ja raukkautta tuova karvapallo osaa myös olla tarvittaessa ilkeä juonittelija. Oikeastaan Manu edustaa kaikkia luonteenpiirteitä. Muuntautumiskykyisenä käyttäytyy tilanteen vaatimalla tavalla. 
Harrastusmielessä Manusta olisi tokoon, agilityyn, sirkukseen ja tanssimiseen. 

Koirana Manu on sitä, mitä koiralta olen halunnutkin. Se on eloisa, aina valmiina leikkimään. Sekopää, joka malttaa käpertyä kainaloon rapsutettavaksi. Myöskin lohduttajan vikaa siitä löytyy, jos itse sattuu muutaman kyyneleen tirauttamaan.
---------------------------------------------------------

Suurin kolaus meidän elämään on ollut Manun suolistotulehdus (HGE) kesällä 2012. Pidemmän aikaan maha oli hyvinkin vaihteleva, välillä ripulia, välillä normaalia. Muistan niin sen päivän, kun olin varannut eläinlääkärin aamupäivälle. Tulin töistä ja se näky oli jotain aivan kamalaa. Kylpyhuoneen lattia täynnä oksennusta, mietin miten noin pieneen koiraan voi mahtua edes niin paljon tavaraa. Verisiä ripulikasoja ympäriinsä, voin sanoa että silloin itseäkin heikotti. Manu oksensi uudestaan ison kasan nestettä, mitään varoittamatta - taisi tulla sillekin yllätyksenä. Viimeisillä voimillaan täristen yritti sohvalta katsella, kun siivosin sotkuja ennen lääkäriin lähtöä.
Eläinlääkärissä Manu esitti kovin urheaa ja reipasta. Röntgenkuvassa näkyi mahalaukussa oleva kivi ja lisäksi koko suolisto oli niin ärtynyt, ettei ell ollut koskaan nähnyt moista. Veriripulin näytteestä saatiin selville, ettei ollut parvoa. Kuumetta miehellä oli kiitettävät 40 astetta ja oli tärkeää saada viilennettyä. 3-4 tuntia Manu oli nesteytyksessä, siellä me takahuoneessa nukuttiin lattialla. Silloin sitä mietti miten tästä eteenpäin, paraneeko suoli enää ennalleen vai oliko tämä tässä. Nesteytyksellä saatiin lämpöä laskemaan hiukan ja kotona laitoin kosteita pyyhkeitä pakkaseen joilla saisi lisää viilennystä. Manu hoiti koko lääkärireissun reippaasti, eikä siitä ulkoapäin olisi huomannut mitään vakavaa. Eläinlääkärikin sanoi, että normaalisti tuossa kunnossa oleva koira ei jaksaisi edes pysyä pystyssä. Jatkoi vielä, että jos tuo koira on vaisu ja hiljainen, silloin on jo hengenlähtö lähellä.
Lääkkeitä Manu söi parisen viikkoa, lisäksi sai erityisruokana hyvin imeytyvää sapuskaa. Useampi kuukausi meni, ennen kuin pystyi antamaan mitään muuta normaalin ruuan lisäksi. Kieltolistalla on nykyään sika ja nauta, jotka ei missään muodossa sovi mahalle. Luita voi syödä kohtuudella. Vielä tänä päivänäkin reagoi heti mahallaan kaikkiin ärsykkeisiin. Aina kun maha on löysällä, hiipii mieleen aikaisempi episodi. HGE:llä kun on mahdollista uusiutua ja jos se uusiutuu, en usko, että Manun mahaa enää saadaan toimivaksi.

♣ Manun velipojan Dänin blogi
♣ Manun velipojan Aapon omistajan blogi