Taavilla on lähtenyt hampaiden vaihtuminen erittäin hitaasti käyntiin. Hampaita on lähtenyt aina yksitellen, nyt pään vaivaa tuottaa kulmahampaat. Uutta pukkaa ja tänään käydään klinikalla katsomassa millä mallilla ovat, tarvitseeko poistaa maitohampaita. Suu tuntuu kipeä olevan. Nyt on viikon ajan murot pitänyt turvottaa, kun ei muuten suostu syömään.
Manulla hampaiden vaihtuminen tapahtui kivuttomasti. Sitä ei haitannut vaikka hampaita lenteli kesken leikin. Ruoka maistui yhtä hyvin kuin ennenkin. Taavi nyt tuntuu olevan tuommoinen herkempi osapuoli joka vain tahtoo miellyttää koko ajan. Jos vähänkin joutuu jostakin komentamaan, niin näyttää siltä kuin itkua nieleskelisi.
Onhan se toki kiva, ettei ole samanlainen luupää kuin Manu. Sitähän ei pahemmin mitkään komennot kiinnosta. Kyllä se toki tottelee, mutta ei se siitä itseensä ota jos jotain kielletään. Pikemminkin se kokeilee uudestaan onneaan.
Eilen käytiin Taavin kanssa kurssilla. Harjoiteltiin liikkeelle lähtöä kontaktissa sekä kontaktin pitämistä seuraamisessa ilman makupalan avustusta. Hienosti se sujui, mutta tyypillisesti loppua kohden mielenkiinto katosi jonnekin aivan muualle. Harjoiteltiin myös häiriössä istumista ja kontaktia sekä luoksetuloa. Neljä kurssilaista teki kujan, jotka pyysivät koiraansa istumaan ja siinä välissä yksi teki luoksetuloa. Aluksi Taaville teetti hankaluuksia keskittyä istumiseen kun koira pyyhälsi ohitse, mutta kyllä se välillä keskittyi ihan nätisti. Ensimmäisessä luoksetulossa Taavi syöksyi suoraan lähimmän pennun luokse, mutta muut kerrat menikin oikein hyvin.
Maahanmenoa ollaan muutamat kerrat harjoiteltu kotona. Parhaaksi tekniikaksi löytyi se, kun istun/olen kyykyssä ja Taavin takamus on mua kohti. Näin se ei pääse peruuttamaan pois tilanteesta. Nyt on jo muutama kerta onnistunut maahan meno ihan mun edessä ilman suurempia poppakonsteja. Eihän se tokikaan mitään hallittua ole, mutta ainakin on idean tajunnut. Kauheasti ei olla mitään suurempia harjoituksia tehty kotosalla, enimmäkseen tuota näyttelyposeeraamista.
Ollaan nyt käyty pari kertaa molempien kanssa koirapuistossa. Ekalla kerralla kumpaakin hieman jänskätti. Manunkaan kanssa ei olla siellä pitkään aikaan käyty. Kyllä ne siitä äkkiä tokeni, Taavi oli muiden koirien kimpussa ja Manu keskittyi hajuihin. Viime kerralla Taavi ihastui cockeriurokseen. Sen kimpussa oli koko ajan ja nyt uutuutena ilmestyi nylkytysyritykset. Mun vauva ei oo enää niin vauva..
Lauantaina suuntaammekin jonnekin mökille mikä on saaressa. Siellä saa pojat temmeltää :)
Puistoilua;
Viikonloppu Ähtärissä;
Manu sai uuden takin, kiitos Tiialle :) |