Joulun odotusta!

Käytiin Taavin kanssa jouluostoksilla ja poika sai uuden nahkaisen kaulapannan ja taluttimen. Entinen kangastalutin alkoi olla jo siinä kunnossa, etten oikein sen kestävyyteen luottanut. Päätin Taaville ostaa vaaleanruskean pannan, niin muilla on helpompi tunnistaa pojat toisistaan - ehkä. Multa on usein kysytty, kuinka erotan ne toisistaan, mutta kyllä äiti lapsensa tunnistaa ;) Aikaisemmin ostin pojille Hurtan talvimanttelit, Taavilla ei ollut vielä mitään sään kestävää kevyempää takkia. Manulle ei mitään ajankohtaista ostettavaa ollut, sen tavarat kun on päivitetty aikaisemmin. Saavat sitten jouluaattona (ja ehkä sen jälkeenkin) herkkuja.
Toissa päivänä askartelin niille kuvassa olevat joulukoristeet. Ajattelin sen olevan helppoa ja nopeaa, kun ompelemisen sijasta käytin kangasliimaa, mutta kyllä noissa meni reilu kolme tuntia. Mulla kun ei aina mielenkiinto riitä tuommoiseen näpertämiseen. 

Tänään mittailin poikien strategiset mitat kotioloissa; 
Manu 35cm ja 6,7kg. Taavi 30cm ja 5,6kg.
Katsotaan sitten joulun jälkeen uudestaan, mitä painokäyrä sanoo..
Ihan mukavasti kuitenkin Taavilta painoa löytyy, vaikka se rimpula onkin. Manukin on nyt kastraation jälkeen ottanut kaiken ravinnon hyötykäyttöön ja painokin on noussut tasaiseen tahtiin 300g. Sen kohdalla on kyllä pitänyt katsoa, paljonko mitäkin antaa. Taavilla taas ei näy missään ylimääräiset herkut. Mutta on se kyllä kamala ajatella Manun kuntoa silloin kesällä suolisto-ongelmien jälkeen, kun raukan paino kävi alimmillaan viidessä kilossa.

Olen tässä näyttelykalenteria tutkinut ensi vuodelle ja Euran ryhmänäyttelyyn sen olen ilmoittanut ensimmäisenä. Sitten olisi Tampere kv, Tuurin miljoonakoira, Porvoon erkkari ja Nokian ryhmänäyttely. Varmaan syksyllä suuntaamme taas Seinäjoelle ja mahdollisesti joulukuussa Helsinkiin. Kai tätä kuitenkin voi vielä sanoa harrastamiseksi? Aluksi kun ajattelin, että jos sitä muutamissa näyttelyissä kävisi vuodessa :D

Mutta me hiljenemme joulutauolle, vielä ensi viikko töitä ja sitten olisi 9 päivää lomaa (jes!). Aattona käydään anoppilassa herkuttelemassa, joulupäivänä suuntaamme Ähtäriin. Mahdollisesti viikolla käydään joku päivä Kaustisella, isän luona.

Kaikille oikein mukavaa ja rauhallista joulua 

sekä onnellista uutta vuotta 2013!

Manu, Taavi ja minä kiitämme kuluneesta vuodesta ja 

toivottavasti lukijoita löytyy vielä ensi vuonnakin!

Manun ilme kertoo kaiken

Meillä kävi pari viikonloppua sitten kylässä serkun uusi hauva-vauva, briardi-pentu Seela. Tunnetusti Taavi oli heti tarkastamassa, kukas hän on. Häntä heilui ja koko kroppa sen mukana. Manu taasen oli ilmeellä ''mikä toi on ja ei kai se tänne jää?''. Seela oli oikein rohkea ja reipas pentu. Sitten onkin Ähtärissä vilinää, kun ollaan kaikki yhtäaikaan koolla mummulassa. On Manua, Taavia, Hessua, Sania ja Seelaa... 

Poikien kanssa vietettiin tylsää elämää kovien pakkasten aikaan. Manuhan alkoi jo sekoilemaan ja oli kovin levoton. Illallakin nukkumaan mennessä tämä vaan pyörii ja hyörii edes takaisin. Mutta tulipa huomattua, ettei siellä pakkasessa niin kiva ole olla - kertaakaan eivät pojat pyytäneet ulos. Onneksi kovat pakkaset loppui, niin tarkenee touhuta enemmän. Taavikin on nyt alkanut nauttimaan enemmän talvielämästä ja kahlailee päätä myöten hangessa. 

Viime viikonloppuna oltiin taas Ähtärissä ja kyllä pojilla oli mukavaa juosta vapaana. Taavikin on tuolla paljon energisempi kuin kotioloissa. Kai meillä on täällä niin tylsää elämää, ettei sitä kiinnosta turhia riehua. Tai sitten se on tuo maalaisilma...

Attack!

Man down, man down!

Joko nyt on talvi?

Yllättäen sitä lunta sitten tuli ja kaupan päälle pakkasta. Tarkkoja pakkaslukemia en tiedä, mutta siinä 15-20 asteen hujakoilla taitaa olla. Vilukissakoira-Taavi on ainakin sitä mieltä, ettei ulkona voi olla. Sillä on nyt ollut pari toppatakkia päällekkäin, tossut on tilauksessa joten niitä odotellessa. Manu on vilukissan vastakohta ja ulos mentäessä on sitä mieltä, ettei takkia tarvitse. Aina kun ottaa takin esiin, tämä juoksee karkuun eikä kuule mitään. Kyllähän se pihalla hiukan tärisee takista huolimatta, mutta ei se sen touhuja estä. Siellä se sukeltelee lumihangessa kuono kuurassa ja tekee lumienkeli-koiria. Onpahan mulla ainakin yksi ulkoilukaveri, Taavi voi olla sisällä lämmittämässä saunaa. 
Pojathan on aina mukana, kun saunaan mennään. Sinne ne sujahtaa heti, kun oven avaa. Manu tosin ei kauaa viihdy, mutta Taavi pitää ajaa pois kun jäisi sinne varmaan asumaan. Vaikka Taavi onkin lämmön rakastaja - se ei tykkää nukkua peiton alla. Saattaa se sinne kömpiä, mutta minuutin jälkeen lähtee pois. Manulle ei muu paikka kelpaakaan. Mutta pysyypähän mun varpaat lämpöisenä yöllä, kun on pieni lämpöpatteri peiton alla.

Hiiriä?

Taavin hampaatkin on ihan nätissä kunnossa, pikkuisen on vielä hammaskiveä parissa hampaassa. Ovat nyt kilpaa narskutelleet luita ja sian selkiä. Manu tosin saa pitää taukoa, kun sen maha taas reistailee. Hampaitakin ollaan harjattu ahkeraan ja kerta kerralta sujuu paremmin.

Manu päätti tänään kokeilla joko jää kestää laiturin reunalla. Olihan se onneksi ainakin yhden kääpiöpinserin kestävää, ettei tarvinnut lähteä perään sukeltamaan. Itsehän en jäälle lähde, ennen kuin on moni muu ihminen tepastellut uppoamatta. Siinä sitten kutsuin Manua pois jäältä ja tämä ei tietenkään pitänyt mitään kiirettä. Ilme oli kyllä just semmoinen ''mitä sä äiti oikeen hössötät siellä, ei mulla oo mitään hätää''. Tiedä sitten miten paksua se jää jo on...

''Hyrrrrr...''