Reippahasti käypi askel

Poikien kanssa on nyt ollut menossa jokin energiapiikki ja ollaan touhuiltu kaikenlaista, niin sisällä, kuin ulkona. Taavi on alkanut käyttäytymään koiran tavoin, se jopa innostuu leikkimään sisällä enemmän kuin yhden pallon heiton. Normaalisti se aamuisin on aamulenkin ja syönnin jälkeen mennyt nukkumaan, mutta nykyään se alkaa kiukkuamaan, jos en keksi sille tekemistä. Nytkin se on tuossa jäystänyt täytetikkua yli kahden tunnin ajan, mikä on kyllä uusi ennätys. Yleensä se kyllästyy vartin jälkeen. 

Aamulla käytiin normaalin vartin pikalenkin sijasta tunnin lenkillä. Manu löysi taas vaihteeksi tennispallon järvestä ja sitähän piti pomputella koko ajan - ja tiputtaa takaisin järveen. Manun mielestä se on kovin hauskaa, että tiputtaa pallon järveen ja sitten vielä kuonollaan tönäisee sen kauemmaksi. Tämän jälkeen märistään rannalla ja odottaa mua pelastamaan tilanteen. Lämmin syksy (vai talviko nyt jo pitäisi olla?) on saanut pojat taas kahlailemaan. Yhtenä päivänä Manu yritti metsästää järven yli lentävän sorsan peilikuvaa veden pinnasta. Ilmeestä päätellen silloin ei tainnut olla lämmintä vettä.

Taavin pihakäyttäytyminen on ollut hyvinkin vaihtelevaa. Välillä se menee uskollisesti vierellä silmiin katsoen ja välillä sitä ei voisi vähääkään kiinnostaa. Manun koirien ohitukset ei ole ottanut tuulta purjeisiin, nykyään vain mennään reippaasti puolijuoksulla ohi. Itse asiassa se on ollut ihan toimiva tekniikka vaikka se toki siinä pääsee tuijotuskilpailuun vastaantulijan kanssa. Niskakarvat pystyssä ollaan ohi menty, mutta yllättävän hiljaa se on ollut. 

Ollaan Manun kanssa treenailtu jalkojen pujottelua, kahdeksikkoa ja askeleella jalan välistä. Se jopa kerran tarjosi pujottelua oma-aloitteisesti, kun yritti saada makupalaa. Taavin kanssa ollaan opeteltu hyvin yksinkertaista, mutta sille haastavaa asiaa - rauhassa istuminen. Se kyllä istuu, mutta perä nousee heti kun ''show'' on ohi. Nyt ollaan harjoiteltu, ettei perä nouse ilman lupaa.

Tänään Taavi sai kunnon hepulikohtauksen ennen lenkille lähtöä. Sillä on ollut viime aikoina tapana repiä vanhasta kuljetuskopasta makuualusta pois. Nyt se ihan raivona repi ja retuutti alustaa ja veti rallia pitkin kämppää. Ikinä en ole aikaisemmin nähnyt sitä noin sekopäänä. Siitä on tullut ihan(a) hullu mies ;)
Samalla lenkillä ulkoilutin kameraa ja käytiin metsässä seikkailemassa. Taavin päästin aluksi naru perässä vapaaksi, mutta hetken päästä päätin luottaa siihen ja otin narun pois perästä laahaamasta. Oikein hienosti se osasi olla, osittain johtuen kylläkin siitä, ettei tuossa kohtaan metsää taida käydä muita koiria, kun paremmat polut menee sivummalla. Mutta saipahan Taavi kerrankin nauttia vapaudesta tällä suunnalla. Hiukan harrastettiin kalliokiipeilyä ja itsekin ylös asti pääsin. Voin sanoa, että oli kyllä pakarat tulessa sen jälkeen.
Nyt kun pojat ovat olleet reippaita ja parhaansa mukaan ovat yrittäneet olla kunnon kansalaisia, on omakin mieli paljon positiivisempi. Kyllä sen eron vaan huomaa, kun itse on iloinen, on koiratkin.

Yksi ja kaksi - sitten kolme

Tätä kirjoittamaan alkaessani kävin hakemassa kupposen kahvia ja Manulla on menossa olohuoneessa joku omakiva -tuokio. Jotain meuhkaamista sieltä kuului, ohi kävellessäni Manu istui muina miehinä ja katsoi katseella ''menepäs jo siitä, että saan jatkaa touhuamista''. Tullessani takaisin tietokoneen ääreen alkoi taas kauhea peuhaaminen kuulumaan. Mitähän lie siellä rakentaa... :)

Kuva Leila / le-laa.blogspot.fi

Manu pääsi keskiviikkona juoksentelemaan amstaffipojan, Jekun, kanssa. Hiukan Manun piti välillä vähän möristä ja pöristä, ilmeisesti mua puolustaakseen, meteli alkoi aina, kun tulivat lähelleni. Kauempana Manu oli ihan nätisti. Taavi sai jäädä yksinään kotiin, se kun nykyään näyttelee vain hampaitaan muille uroksille. Suurin piirtein tunnin verran touhuttiin ja kotona tuli väsy samantien. Manulla tuo väsy tosin kestää maksimissaan sen puoli tuntia ja sen jälkeen jaksaa taas pallotella.

Kuva Leila

Kuva Leila

Blogin ulkoasua päivittäessäni aloin miettimään, onkohan mulla näkö huonontunut, kun oli pakko isontaa fonttia, ettei tarvitse koko ajan zoomailla mitä tänne kirjoitan.

Olen nyt yrittänyt alkaa kohottamaan kuntoa ja juoksemaan poikien kanssa. Viikon sitä iloa kesti, kunnes nyt polveni on jäykkä kuin rautakanki ja tuntuu norsun jalalta. Vasen polvihan mulla on fiksattu kirurgin pöydällä kuntoon, joten taitaa olla seuraavaksi oikean polven vuoro. Mielessä on käynyt myös kickbiken osto. Se vaikuttaisi vähän turvallisemmalta menopeliltä kuin pyörä, koiria ajatellen. Ja sillä pystyisi potkutella kesät talvet. Tosin rollaattorikin on ihan kätevä peli vauhdikkaampaan menoon, sitä on tullut kokeiltua Ähtärissä. Jos sitä viimeistään ensi kesäksi saisi hankittua jonkun vempeleen.

Osa varmaankin jo otsikon perusteella arvailee jutun juonta.. Eilen kävin tutustumassa cirneco dell'etna kasvattajaan ja sen koiriin. Kyseisestä rodustahan olin kiinnostunut ensimmäisen kerran jo ennen Taavin tuloa. Silloin kuitenkin päädyin tuttuun ja turvalliseen rotuun, joten cirneco jäi hetkeksi unholaan. Varmaan tämän koko vuoden olen tutkinut eri rotuja ja miettinyt mikä voisi olla se kolmas nelijalkainen. Rotuina olen miettinyt niin amstaffia kuin dalmatialaista. Eri vaihtoehtoja ynnäillen, kävin pitkästä aikaan katselemassa foorumilla cirnecoiden kuvia. Siitä se rakkaus rotuun syttyi uudestaan ja viime aikoina olen taas lueskellut tietoa rodusta. Rotumääritelmän luonne -kohdasta osui ja upposi teksti ''vilkas, eloisa, leikkisä ja läheisyyttä rakastava koira''. Eli hyvinkin samaa mitä kääpiöpinserissäkin.

Kasvattajalle saapuessani oli vastassa kolme iloista cirnecoa, kaksi narttua ja yksi uros. Mitään vinttikoirille tyypillistä pidättyväisyyttä ei ollut havaittavissa ollenkaan, päinvastoin. Sain osakseni kolmen koiran rakkautta ja kaikki olivat yhtä ihania. Kotona isännälle kuvailin koiria sanoin ''ovat niin kuin Taavi, mutta Manun luonteella''. Tykkäsivät pussailla ja kiehnata kuin Taavi ja nauttivat rapsutuksista ja hellyydestä niin kuin Manu. Ihania veijareita olivat ja kyllä se oli sitä rakkautta ensisilmäyksellä.

Jos nyt kaikki menee niin kuin on suunniteltu ja pentuja syntyy riittävästi, ensi vuoden alussa liittyy joukkoomme cirneconarttu sijoitukseen (tai yhteisomistukseen). Nyt vain odotellaan :)

Maalaispojat

Keskiviikkona lähdettiin ajelemaan kohti Ähtäriä, ettei aivan tylsyyteen kuolla täällä kotona. Pojat sai nauttia vajaat 5 päivää vapaudesta ja Taavi nautti vähän liiaksikin. Aina kun selän käänsi Taaville, se paineli jo autotiellä menemään. On helppo livahtaa tielle, kun aitana toiminut kasvillisuus on kuollut. Kyllähän yhteen kohtaan kesällä laitettiin puutarha-aitaa vähän matkaan, mutta eipä sekään Taavia nyt pidätellyt, kun pienenä miehenä mahtui aidan raosta. Myöskin metsään pääsee nyt paremmin.. Ja naapurin puolelle.. Aina auton äänen kuullessa täytyy paikantaa Taavi - yleensä silloin se sattuu olemaan turhan lähellä tietä. Tulisi sitä lunta, niin ei pääse niin helposti karkailemaan. 

Taavin kanssa treenailtiin hiukan perusasentoa, sivulle viereen istumaan. Aikaisemmin en ole siltä vaatinut muuta kuin luoksetuloa ja yleensä jää joko eteen tai etuviistoon. Taaville istuminen ulkona on hiukan haasteellisempi mitä sisällä. Sisällä se istuu niin kauan kun vaaditaan, mutta ulkona perä nousee heti kun alkaa palkkaamaan. Harjoittelimme aluksi rauhallista istumista ja sen jälkeen aloin ohjaamaan sitä sivulle viereen. Kyllä se fiksuna tajusi ekan kerran jälkeen mikä on jutun juoni. Taavi olisi varmasti hieno toko-koira, jos se vain kerkiäisi keskittymään. 

Naksuttimenkin otin mukaan ja muisteltiin pitkästä aikaan mikä sen tarkoitus on. Taavi sen merkityksen kyllä tajusi heti, mutta Manu oli hiukan nihkeä. Aina kun koirat paineli kauempana, naksautin ja Taavi tuli salamana takaisin. Manu ei niin kiirettä pitänyt, mutta kyllä sekin paikalle saapui makupalan toivossa. Yritin Hessullekin opettaa naksutinta, mutta se ei asialle lämmennyt.

Manulle kävin shoppailemassa Keskiseltä uuden piikkipallon, jota se sitten kanniskeli mukanaan koko Ähtärissä olon ajan. Päiväunetkin piti nukkua pallo suussa. Hiukan on vain vähän liikaakin nauttinut pallostaan, kun on huulet ihan kuluneet.

Suunnitelmissa olisi käyttää pojat Tampereen koirauinnissa joskus tässä talven aikana. Käytäisiin edes kerran kokeilemassa miten polskiminen sujuu altaassa. 

Enemmän kuvia facebookissa Manu ja Taavi -ryhmässä.