Eilen käytiin Taavin kanssa Hervannan match showssa muistelemassa näyttelykehässä oloa. Odotteluaika oli täyttä taistelua, kun Taavi niiin kovasti olisi halunnut käydä riehumassa vieressä olevien koirien kanssa. Kehän ulkopuolella sen keskittymiskyky oli täysi nolla, kehässä vähän parempi. Seisomiset meni niin ja näin, välillä tarjosi oikein hienoa poseerausta ja välillä meni homma ihan pelleilyksi. Välillä sille iski kauhea raivo saada makupala mun käsistä, pari kertaa piti kokeilla jos istumalla tai maahanmenolla sen saisi. Pöydällä oleminen meni niin kuin olin ajatellut, se oli todella pelottavaa. Vähänkään ote löystyi, oli se valmiina hyppäämään alas. Tuolla tuomari desinfio kätensä aina ennen koiran luokse tuloa, joten mietin olisiko se haju sitten laukaissut pelkoreaktion, luuli joutuvansa eläinlääkärin syyniin. Hampaat kuitenkin antoi nätisti katsoa ja muutenkin tutkia, mutta paikallaan seisominen ei onnistunut. Lisäksi pöytä vielä vähän keikkui, mikä toi lisäjännitystä.
Pariarvostelussa se malttoi joten kuten keskittyä seisomiseen ja sininen nauha saatiin. Meitä vastassa oli syksyllä treffattu kääkkänarttu. Tällä kertaa liikkeiden arvostelussa Taavi halusi kokoajan tuijottaa mua, minkä myötä kulki hiukan linkussa. Sininen nauha saatiin ja eipä se kyllä yllätyksenä tullut, omasta mielestäni oli aika pelleilyä tuo meidän meno :) Sinisten kehässä alkoikin jo keskittyminen herpaantua. Muutamaan otteeseen saatiin uudestaan esitellä liikkeitä ja taas poseerausta kun tuomari karsi ei-sijoittuneita. Lopussa sihteeri alkoi laittelemaan palkintoja meidän selän taakse ja se oli sata kertaa mielenkiintoisempaa kuin seisominen. Meidän häslinki-suorituksella sitten sijoituttiin sinisten kakkoseksi ja siihen ihan tyytyväinen olen. Tuomari tykkäsi Taavin energisyydestä ja minä kun olisin halunnut jostain napista painamalla sitä vähän pienemmälle.
Olosuhteisiin nähden meni niin kuin olin ajatellutkin. Koko talvi ollaan suoraan sanottuna eletty kaapissa, joten totta kai Taavin mielestä oli hurjaa päästä ihmisten, tai koirien ilmoille. Treeniä sitten vaan lisää kotona, ettei nyt ihan nolata itseämme Euran näyttelyissä ensi kuussa. Tosin eipä tuolla kotitreenaamisella tunnu mitään merkitystä olevan tositilanteeseen. Kotona on kuitenkin malttanut keskittyä. Kuitenkin tuosta tilanteesta olen sen verran viisaampi, että kuljetuskoppa kulkee tästä lähin meidän mukana niin saa poika siellä rauhoittua.
Jos Euran näyttely menee yhtä pelleilyksi, taidetaan Taavin kanssa sitten etsiä käsiin jokin näyttelytreeni missä voisi käydä harjoittelemassa. Eniten mua tuo pöytä hermostuttaa....
 |
| SIN2 (puhelinlaatu) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti