Nyt ollaan käyty säiden salliessa tuolla nurmikolla touhuilemassa ja Manuhan siitä nauttii täysin rinnoin. Koska nyt on ollut joka päivä kiitettävä tuuli, Taavi on keskittynyt jahtaamaan lehtiä ja muita roskia eikä sitä oikein ole meidän touhuilut kiinnostanut. Ollaan sitten Manun kanssa kotitokoiltu ja riehuttu Taavin ollessa pitkässä narussa kiinni. Mitä tässä nyt ollaan parin viikon ajan temppuiltu, on Manusta alkanut kehkeytymään oikea herrasmies.
Manun kanssa ollaan aina tehty ''alkulämmittelyksi'' tokoilua ja keskittymisharjoituksia. Istumista, maahanmenoa ja muistelemme mitä paikka-käsky tarkoittaa. Lisäksi olemme alkanut opettelemaan kunnolla tuota sivulle komentoa. Sen jälkeen ollaan heitelty keppiä tai viime aikoina tennispalloa jonka se järvestä löysi. Koska keppien kanssa Manulta löytyy taistelutahtoa, olen vitsinä sanonut, että se sopisi hyvin suojelukoulutukseen. Nyt ollaan kuitenkin keskitytty teurastamaan sitä keppiä, oli meillä yhtenä päivänä sukka mukana, mutta se oli nopeasti revitty. Mietin kyllä pitäisikö sille ostaa jokin patukka minkä kanssa saisi taistella, nuo kepit kun ei ole kovin pitkäikäisiä herran käsittelyssä. Erittäin vikkelä se kyllä on, kun olen keppiä heilutellut puolelta toiselle. Ja pomppua löytyy todella paljon, parin metrin hyppyjä sinne tänne, kakkoseksihan minä siinä jään.
Alkuun kyllä mietin, miten paljon tuo nostattaa Manun kierroksia, jääkö levy päälle ja meuhkataan kaikille vastaantuleville mitä en olisi yhtään ihmetellyt. Mutta vaikutus on ollut täysin päinvastainen. Tämän myötä Manusta on alkanut tulemaan paljon itsevarmempi ja muutenkin luottamus puolin ja toisin on parantunut. Vieraita ihmisiä ei enää karteta niin paljoa kuin aikaisemmin. Suureksi yllätykseksi Manu meni tutustumaan ilman haukkumisia vieraaseen tätiin, joka pojille jutteli ja lässytti. Normaalistihan se olisi tuossa tilanteessa alkanut räkyttämään ja yrittänyt poistua paikalta. Aikaisemmin hihnassa Manu piti aina puolen metrin turvaväliä muhun, mutta nykyään se melkein roikkuu jalassa kiinni.
Riehumisten jälkeen Manu on saanut hetken touhuilla vapaana oman maun mukaan ja on se tuolta rannalta löytänyt nokkelan nenänsä avulla ilmeisesti jyrsijöiden talviruokavarastot. Ensimmäisen varaston löytäessään aluksi ihmettelin, miksi siellä on pieni leivänpalakasa. Sitten niitä alkoi löytymään useampi, joten ilmeisesti hiirulaiset tai muut ovat käyneet napsimassa sorsien talvieväitä, ihmiset kun niille paljon leivänpaloja heitteli. Ennen kotiin lähtöä ollaan Manun kanssa tehty pienet palauttavat tokoilut, jos on käynyt vielä kierroksilla.
Taavin suhteen ollaan hiukan laiskoteltu (paitsi näyttelyharjoituksissa). Pikku-mieheltä löytyy keskittymistä vain narttujen hajujen etsimiseen ja noiden lentävien lehtien ja roskien jahtaamiseen. Kyllä se mua välillä käy moikkaamassa, mutta sitten se meneekin jo seuraavaan kohteeseen. Ilmeisesti silloin ei ole uusia hajuja matkan varrella, kun se jaksaa keskittyä muhun enemmän. Muutenkin Taavi on aika haastava tapaus aktivoida, koska se leikkii silloin kun siltä tuntuu, keppiä jaksaa jahdata pari sekuntia kunnes on jotain muuta mielenkiintoisempaa. Makupalana pitäisi varmaan olla joku kilon lihapala, että saisi sen kiinnostuksen heräämään. Mutta Taavi nyt kuitenkin on kaikin puolin rauhallinen tapaus joka rakastaa nukkumista, ei sekoa vaikkei mitään tehtäisikään lenkkeilyn lisäksi. Eikä sen suhteen ole mitään ''vakavia'' ongelmia, mitä pitäisi saada kitkettyä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti