Rankkaa uroksen elämää

On se elämä niin epäreilua, ainakin Taavin mielestä. Narttujen hajuja siellä, narttujen hajuja täällä. Ulkona mennään nenä maassa ja yritetään nuolla parhaimpia hajuja. Sisällä sitten piippaillaan, vingutaan ja joskus jopa ulvotaan. 

Eilen tavattiin lenkkipolulla whippet -kaverit, joista toisella oli juoksut parhaimmillaan. Ei Taavi mitään selkään hyppimisistä tiedä, mutta ne hajut ja maut - ai että. Manukin yritti vähäisen olla touhussa mukana, mutta ilman jalkovälin tuomaa kutinaa ja kiihkoa. Kotiin tultuamme Taavi meni parvekkeelle ja voi kamala miten sydäntä riipivää ulvontaa sieltä kuului. Vielä kun muutaman kyyneleen olisi tirauttanut, tilanne olisi ollut täydellinen. Kun menet pyytämään matalampaa volyymia, alkaa se piipitys ja vinkuminen. Noh, eipähän ainakaan naapurit häiriinny. Taavi menee sohvalle tai sängylle makaamaan ja päästelee viimeiset äänähdykset ennen nukahtamista. Heti jos liikun jonnekin, tämä juoksee ulko-ovelle tahtoen ulos ja tätä ei ole tehnyt koskaan aikaisemmin. Hellyyttä ja rakkautta hän tahtoisi normaalia enemmän, lisäksi on tullu aavistuksen enemmän musta riippuvaisemmaksi (edes vessan ei voi mennä ilman, että toinen alkaa vinkumaan). Toistaiseksi ruoka uppoaa, mutta enää ei nuolla viimeisiä rippeitä vaan jätetään ne Manulle. Toivon mukaan ei suuremmin alakaan paastoamaan. Tämmöistä leppoisaa uroksen elämää meillä, onneksi kohta on taas talvi ;)

Meidän agilityprojektin ensimmäinen este, pussieste, saapui eilen, joten pääsemme sitä kokeilemaan viikonloppuna Ähtärissä. Lauantaina olisi tarkoitus mennä Taavin (ja Seelan) kanssa Virroille mätsäreihin, jotka järjestetään VipStoren tiloissa. Samalla käydä shoppailemassa uusi hihna, joka toivon mukaan kestää kauemmin kuin edeltäjänsä, joka katkesi parin kuukauden käytön jälkeen. Muutahan me ei tarvittaisi, mutta ainahan sitä lähtee kaikkea ylimääräistä matkaan. Tämän jälkeen sitten odotellaankin kesäkuuta, Tuurin näytelmiä ja ennen kaikkea kesälomaa.

Manulle kuuluu hyvää ja siitä on tullut niin hieno koira, että mamma on tosi ylpeä ♥ Ehkä sille kohta nousee pissa päähän, kun niin kovasti kehun... Mutta se on vaan niin super! Eipä olisi vuosi sitten uskonut, että siitä tulisi tuollainen herrasmies, joka on aina valmiina kaikkeen ja tekee mitä pyydetään. Itseluottamuskin on kohonnut oikein kivasti, eikä enää kyräile ja pörise kaikelle pelottavalle. Tosin, yleensä kun mä tänne kehun jotakin, kaikki menee just päinvastoin ;)

 Manu yrittää pelastaa merihädässä olevaa makupalaa, kaveria ei jätetä!

Tuli noista vesikuvista mieleen, että pojat ovat jo käyneet kastelemassa villapöksynsä järvessä. Manu sipsuttaa kuin ballerina, mutta Taavia ei veden roiskiminen haittaa - täysiä päin vaan! Täytyy joku kerta ottaa kamera mukaan, kun käydään kahlailemassa. Pojillehan ei kelpaa tuo lähimmäisenä oleva ranta, vaan pitää mennä järven toiselle puolelle, jonka rannassa on pitkästi matalaa.
Nyt lämpötilan kohotessa, on pojat saaneet mennä öisin lattialle nukkumaan. Yllättävän kivuttomasti ne on sinne jääneet, ehkä kovempi paikka se on mulle ollut kun ei enää olekaan vierellä. Päiväunet toki nukutaan vanhaan malliin, Manu peiton alla ja Taavi kainalossa.