Ohituskurssi I

Sunnuntaina käytiin Manun kanssa ensimmäisellä ohituskurssin tunnilla. Mukana meitä oli lisäksi 5 muuta koiraa, isoa ja pientä. Kaikilla oli hyvinkin samanlaista ongelmaa. Tehtiin ensimmäisen päivän treenit pareittain ja muut koirat odottivat autossa. Manun parilla oli hyvinkin samanlainen tarina, ensin on kulkenut nätisti hihnassa muista välittämättä ja sitten aloittanut rähisemisen.

Kuten aina tällaisessa tilanteessa, koirat käyttäytyivät hyvin. Parin ohituksessa Manu ei edes vilkaissut ohitettavaa, vaan kulki nätisti sivulla katsekontaktissa. Ohitettiin toisiamme muutaman kerra, ensin ihmisen ollessa välissä, välillä koirat rinnakkain. 

Meidät opetettiin vaihtamaan suuntaa heti, jos koira jää tuijottamaan yli 2 sekunnin ajaksi ohitettavaa. Kun koira taas on nätisti vierellä, annetaan palkka ja kiitos. Sitten taas yritetään ohittaa uudestaan ja taas ympäri heti jos koira tuijottaa liian kauan.

Lopuksi otettiin kaikki koirat kentälle ja niiden kanssa pyörittiin sikin sokin ristiin rastiin. Kolmisen kertaa Manu teki yllätys hyökkäyksen toista koiraa kohti, mutta rähinää ei tullut. Palasi heti takaisin sivulle. Loppua kohti se alkoi jo rentoutumaan ja tajusi, ettei tässä ole mitään stressattavaa. Saa nähdä miten menee seuraava kerta, kun on tutummaksi käynyt paikka. 

Lopuksi kuvia Manun kotitreenailusta :)

Nappisilmiltä terveisiä!

Viime viikonloppuna oltiin taas Ähtärissä rosvopaistia tekemässä. Oli pojilla pitkä päivä touhuta ulkona aamusta iltaan. Vieraita ihmisiä oli monenmoista ja Manulle se oli kovempi paikka mitä Taaville. Taavi ihan hyvin osaa tutustua ihmisiin, mutta Manu on hiukan hitaasti lämpiävä. Eipä tarvinnut yöllä pyytää kahta kertaa nukkumaan, kun pojat jo veteli sikeitä ja jopa minä heräsin ennen niitä aamulla.

Sateisen päivän takia Taavi sai kevyttoppiksen niskaan, kun tilaamani sadetakit olivat vielä postissa matkalla. Keinusta oli hyvä tähyillä muiden tekemisiä.

Ollaan nyt kotopuolessa oltu tylsiä viime viikot ja ollaan lenkkeilty samoja reittejä. Manun kanssa ollaan touhuiltu nurmikolla. Ollaan tokoiltu, heitelty keppiä ja opeteltu uusia temppuja. Manu on ollut oikein reipas mies. Toisien koirien ohitustilanteet tekee edelleen tiukkaa ja ensimmäinen ohituskurssipäivä olisi tulevana sunnuntaina.
Näissä tilanteissa tulee paljon mietittyä Taavin mieskohtaloa, kun ei se kerkiä haisteluiltaan touhuamaan mitään. Sen verran se kontaktia ottaa, että namin saa, mutta sitten lähtee taas nuuskimaan puskia. Taavin kanssa olisi kuitenkin kiva käydä näyttelyissä, kun ei se mikään onneton yksilökään ole. Mutta onko ne näyttelytkään sitten niin tärkeitä, kun toisen elämä menee siihen, että ulkona painellaan nenä maassa. Ei kerkiä leikkimään tai muutakaan. Sisällä se kyllä touhuaa ja on oma itsensä. Maalla ollessa leikkii ja riehuu, on onnellinen koira, kun ei ole muiden koirien hajuja. Luultavasti tulen sillä kokeilemaan sitä puolen vuoden kestävää hormonipiikkiä. Jos siitä näkisi, miten käytös muuttuu.

Tänään käytiin vaihtelun vuoksi pienellä metsäkaistaleella ja voi pojat, kun oli hauskaa. Taavistakin kuoriutui iloinen pieni mies, oli vain metsän hajuja. Kiipeiltiin pienen kallion päälle ja Manu niin rakasti sitä, että olisi mennyt ylös-alas kokoajan. Itsellekin pientä vaihtelua tasaisessa maastossa kulkemiseen. Tuli huomattua, etten ole enää niin ketterä, mitä joskus nuorempana :) Olisi niin mahtava päästä jonnekin metsäpoluille seikkailemaan, mutta enpä ole tähän mennessä kuullut, että täällä sellaisia olisi. Taavinkin tuolla pystyi pitämään vapaana, sen verran onnellinen se oli ja pysyi kuulolla. Harmi, kun kameraa ei ollut mukana, mutta tuskinpa se olisi siellä ehjänä pysynyt. Täytyy mennä useammin sinne.

Mustan koiran tango...

Kiva omena!

Tuli tässä mieleen, etten ole kirjoittanut mitään meidän rokotusreissuista. Tai noh, eipä niissä mitään sen ihmeellisempää. Annettiin nyt vielä Taaville rokotukset kahdessa erässä, ensimmäinen satsi kesäkuussa ja toinen, rabies, heinäkuussa. Mahdollisten sivuoireiden takia. Eipä Taavi ollut niistä moksiskaan, joten seuraavat rokotteet uskaltaa antaa yhtäaikaan. Meistä niin kovasti tykätään klinikalla. Pihalla Taavi saa rallivaihteen päälle ja äkkiä ovesta sisään. Häntä heiluen puolelta toiselle tsekataan ketkä kaikki on paikalla. Ajattelemattomana puusilmänä muistelin, että Manukin täytyisi rokottaa, mutta sillähän on rokotteet vielä pari vuotta voimassa. Otin toiselle rokotuskerralle Manun kuitenkin mukaan moikkaamaan lääkäritätejä. Eläinlääkäri niin kovasti kehui poikia ja aina tykkäävät kun tullaan käymään (mun lompakko taas ei tykkää) :) Ovat niin avoimia, eivätkä yhtään arastele tai yritä kiukkuilla. Eläinlääkärit kun ovat kuulemma siihen tottuneet, että kääkät yrittävät vähintään sen kerran puraista sormesta. Osaa mun pojat edes jossain käyttäytyä, sillä on hyvä lohduttaa itseään koiranomistajan epätoivon hetkellä ;) Silloin, kun tuntuu, ettei mikään opettama asia ole mennyt perille.

Tuotesuosittelu -haaste ja koirakuumeilua

New Limit'sin blogista otettu haaste vastaan :)

"Haastan teidät kääpiöpinseri bloggaajat suosittelemaan hyäksi koettuja tuotteita (ruokamerkki, tavarat, vaatteet jne) Tämä ei sitten ole mikään sponsoroitu mainospostaus :D Kommentoi mikäli osallistut :)"

Listaan asiat siinä järjestyksessä, kun ne mieleen tulee.

1. Myös meiltä löytyy tämän hetken hittituote Hurtta Mini Comfort -valjaat. Manu sai ne synttärilahjaksi ja on sille erittäin sopivat. Kertaakaan ei ole yskinyt/kakonut niiden kanssa, mitä normipannan ja valjaiden kanssa on tehnyt. Pisteytettynä voisin antaa 4/5. Täydet viisi saa sitten, jos valjaat ovat vielä vuodenkin päästä käyttökelpoiset ;)
2. Tehobakt Pet, maitohappobakteereja sisältävä täydennysrehu. Tuote, jonka olisin saanut ostaa aikapäiviä sitten. Tasapainottaa sekamelska-mahan jo ensimmäisen annoksen jälkeen. Manulla tämäkin käytössä. Riittoisa pikkukoiralle, kissan annos riittää :)
3. Ikean pehmorotta. Pehmoleluista suosituin ja kestävin. Myöskin muut Ikean pehmolelut ovat yllättävän kestäviä verrattuna vartavasten koirille suunniteltuihin pehmoleluihin.
4. Pirkkalan S-Marketista, koirien irtokarkkihyllystä löytyvät Pentumix -keksit. Ovat niin hyviä, että Taavikin keskeyttää hajujen perässä juoksemisen saadakseen keksin. Hintakaan ei päätä huimaa, 4,90e/kg.

Tässä meidän tämän hetkiset Top4 tuotteet :)

...Ja minä olen taas vaihteeksi alkanut kärsimään vakavasta koirakuumeesta. Eipä tähän tautiin ole kuin yksi parannuskeino, mutta kovasti yritän uskotella, että Manussa ja Taavissa on koiraa ihan tarpeeksi. Niinpä niin.. Päivät menee kenneleitä selatessa ja tutkiessa pentusuunnitelmia. Haaveissahan olisi isompi koira ja kaksi mielenkiintoista rotua olisi dalmatiankoira ja sileäkarvainen collie. Se fakta kuitenkin on, etten ala tämän vuoden puolella hankkimaan uutta koiraa. Ehkä sitten ensi vuonna. Tai sitten tulen järkiini ja tyydyn näihin kahteen pikkupoikaan. Eipä tätä kuumeilua tosin helpota lähistölle ilmaantunut dalmispentu, joka eilenkin kulki samoja lenkkipolkuja meidän kanssa. Onhan se pentu söpö kuin mikä :) Olen miettinyt sukupuolenvaihdostakin, jos seuraava olisi narttu. Mutta jos nartun otan, silloin Taavi on pakko kastroida. Sen kolmannen koiran kanssa olisi haaveina myös käydä näyttelyissä ja tokoilukin on alkanut hiukkasen kiinnostamaan muutenkin kuin omaksi iloksi. Jossain vaiheessa pitäisi tosin päästä selvyyteen, kumpi rotu olisi se mun. Ja onhan sitä käynyt mielessä uusi kääpiöpinserikin, mutta mutta... :) Mitä itseäni tunnen, niin haaveet ja mielipiteet muuttuu vielä monen monta kertaa, ennen kuin edes talvi tulee. Mutta tämmöisissä tunnelmissa täällä eletään :)

Loppukevennyksenä 

Manun (ja Taavin) pyörimistä :)

Viikonloppu maalla

Käytiin viime viikonloppuna pitkästä aikaan Ähtärissä. Manulla oli kova odotus päällänsä ja lähes tulkoon koko ajomatkan piti jos jotakin ääntä häkissä. Taavi sentään tietää, ettei vikisemällä olla yhtään sen nopeampaa perillä. Manu on oppinut tietämään mistä risteyksestä kääntyessä ollaan kohta perillä ja aina siinä kohtaan alkaa malttamaton piipitys. Autosta kun pois pääsee, alkaa mahdoton ralli pitkin pihoja. Perjantai-ilta siinä sitten menikin riehuessa. 

Lauantaina oltiin sateesta huolimatta ulkosalla. Taavihan ei tykkää yhtään tuosta sääilmiöstä ja eihän itsellä käynyt ollenkaan mielessä, että tarvisi koiran takkia ottaa mukaan. Tein nuotion makkaran paistoa varten ja Taavihan siinä vieressä lämmitteli. Tulevana viikonloppuna mennään taas Ähtäriin rosvopaistin merkeissä ja täytyy muistaa ottaa vilukissalle takki mukaan.

Nopeasti se viikonloppu meni, niin kuin aina. Mieluusti pojat sinne olisi jääneet. Onhan se tylsää täällä kaupungissa, kun joutuu remmien kanssa kulkemaan. Lottovoittoa odotellessa, niin saisi sen oman pihan...

Tulipa tuossa muuten huomattua, että Taavin kuva on päässyt Peten Koiratarvikkeen kansikuvaksi facebookissa. Meidän "julkkis" ;)

Kovasti tässä olen pohdiskellut lokakuun näyttelyitä.. Seinäjoki KV, Hämeenlinna RN vai Nurmijärvi E? Tämän hetkinen budjetti ei anna mahdollisuutta osallistua kaikkiin. Hämeenlinna ja Seinäjoki houkuttelisi, mutta menisikö vain jompaan kumpaan... Onneksi on vielä ilmoittautumisaikaa jäljellä. Suuret on valinnan vaikeudet :) Lisäksi nyt vähän jänskättää tuo Taavin koko asia. Jos se nyt oikeasti on kasvanut 32cm korkeaksi, niin mihin asti sitä uskaltaa lähteä sillä riskillä, että tulee hylätty..

Erinomainen Taavi ja 2-vuotias Manu

Tänään juhlimme Manun synttäreitä, pikku-poika jo 2v! Viikon aikana Manusta on alkanut kuoriutumaan aikuinen mies. Siitä on tullut rauhallinen herra, joka lenkilläkin tepsuttaa rennosti eteenpäin. Tiedä sitten, onko sillä ollut jotain paineita siitä, miten kaksi vuotiaan tulee käyttäytyä. Niin sisällä kuin ulkonakin on osannut ottaa elämän rennosti, eikä mun ole tarvinnut kiukuta sille pitkään aikaan ;)

Eilen piti vähän ottaa 2v otoksia :)

Taavin kanssa kävimme tänään Nokian ryhmänäyttelyissä. Kovin suuria odotuksia ei taaskaan ollut, aurinko paistoi liiankin kuumasti ja Taavin mielestä nenä maassa kulkeminen olisi ollut parasta. Päivän positiivisin juttu oli pöydällä olo. Noin nätisti ei ole ollut varmaan koskaan. Hienosti antoi tutkia, eikä yrittänyt paeta paikalta. Mittauksessa tuomari sai tuloksen 32cm, mikä ei kyllä omasta mielestä pitänyt paikkaansa. Taavi tosin ei tykkää noista mittatikuista, joten senkin takia saattoi tulla lisäsenttejä. Kehä oli kuoppaisella nurmikkoalueella, joten sai katsoa omia jalkojaan, ettei kumoon mene. Taavi oli vaihteleva liikkeissä, välillä sinkoiltiin ja taas mentiin nätisti. Poseeraukset meni vähän niin ja näin, mutta kyllä se tuomari jotain hyvää siitä löysi, kun saimme tulokseksi ERIn ja oltiin kilpailuluokan kakkosia. SA:ta ei tullut edelleenkään, ehkä sen olisi voinut saada, jos mittatulos olisi ollut eri. Lisäksi osallistuttiin kasvattajaluokkaan ja meidän porukka oli kolmansia. Tuossa vaiheessa Taavi oli jo aivan loppu.

Arvosteluun olen erittäin tyytyväinen. Ehkä Taavi ei sittenkään ole niin rimpula, mitä itse olen sanonut :)

"Turhan kookas, mittasuhteiltaan oikea, hyvä pään pituus, oikein asettuneet korvat, keskiruskeat silmät, hyvä purenta. Hyvä kaula, hyvin kehittynyt rintakehä ja eturinta. Hyvä karva, kauniin punaruskeat värimerkit. Sirpinmuotoinen häntä, hyvä lihaskunto, sivulta liikkuu hyvin. Tasapainoiset kulmaukset." Ja tuomarina toimi Juha Putkonen.