Esittelyssä Manu

Kuka olet?
Manu, Pirkkalan keskustan Kuningas.

Mitä sinulle kuuluu?
No ihan hyvää. Vähäsen meinaa vaan ärsyttää, kun ei päästetä juoksentelemaan - olen kuulemma sairaslomalla. Alkaa energiaa kertymään...

Paras aktiviteetti?
Jos ei vapaana pääse juoksemaan, niin sitten luut. Niitä on kiva järsiä ja joskus niiden parissa saattaa vierähtää useampi tunti.

Mielipiteesi eläinlääkäristä?
No onhan se mun mielestä aika turhaa ja inhottavaa. Aina ne tekee jotain ilkeitä juttuja. Mutta osaan mä olla nätisti, äiti muuten suuttuu. Se ei vaan ole kauhean mukavaa, kun sinne menee ja seuraavaksi herääkin kotona paikat kipeänä.. 

Mitä ilman et voisi elää?
RUOKAA! Ja luita.. Ja leluja..

Jos saisit itse päättää, millainen olisi päiväsi?

Ihan ekaksi mä söisin ja paljon. Sitten mun olisi kiva käydä treffeillä tuon yläkerran nartun kanssa, sillä on kivan pitkä valkoinen turkki - mä oon ollut aina vähän heikkona niihin. Voisin vähän ulkoilla, juosta ja tulla miten sattuu - haistella hajuja pitkään. Kävisin rehentelemässä muille pojille ja ilmoittamassa kuka täällä määrää. Söisin vähän lisää ja ottaisin pienet nokoset. Yön nukkuisin sängyssä äitin peiton alla, siellä on mukavan lämmin.

Paras kaverisi?
Minä itse. No on Taavikin ihan kiva. Ja Hessu, mutta se on vähän iso ja mua välillä pelottaa että se jyrää mut jalkoihinsa. 

Lempiherkku?
Tää on paha! Makkara ja jauheliha on kyllä maukkaimmasta päästä. Mut en mä nirso ole, kaikki menee! 

Parhain paikka olemiseen?
Kyllähän se äitin ja isin kainalo on. Siihen on mukava kellahtaa selälteen ja saada maharapsutuksia. Joskus ne ei oikein tykkää, kun sohvalla tungen niiden väliin.. Olen kuulemma mustasukkainen ja pyh, siinä on vain hyvä paikka.

Mitä temppuja osaat?
Mä istun, annan tassua ja meen maahan jos oon sillä fiiliksellä. Sit mä osaan hypätä hienon piruetin. Silloin tällöin kun kiireiltäni kerkiän, osaan sanan ''odota''. Paikallanikin pysyn, mutta mulla on tuota energiaa niin paljon että on tapana vähän ennakoida. Ja kyllä mä seuratakin osaan jos hinnasta sovitaan, pitää vähintään olla makkaraa mukana. 

Viimeiset sanat...
Myönnettäköön nyt, että vaikka mä oon kova jätkä niin kyllä musta herkkäkin puoli löytyy. Mutta onhan tässä elämässä jo kaikkea sattunut, niin ei sitä koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Toisinaan mä nolaan äitin lenkillä, kun se hipaisee jalallaan mua ja mä huudan kuin hyeena (kuulemma) - mutta olisi se voinut sattua! Kerran sain tosin hävetä itseni maan rakoon, kun oksa hipaisi mun pyllyyn ja huusin ja rähisin kunnes tajusin ettei kukaan hyökännytkään kimppuun - ja äiti vain nauroi. Mutta terveiset muille, olkaa aina varuillanne!