10. tammikuuta 2013

Jatkoa eiliselle...

Kuten eilen sanoin, mä en vielä huokaise helpotuksesta. Ja niinhän siinä kävi, että Manu alkoi uudestaan oireilemaan.
Eilen siinä iltapäivästä annoin pojille riisiannokset, jotka molemmat söi kunnialla. Syönnin jälkeen Manu joi kohtuudella vettä. Noin tunti tämän jälkeen aloin huomaamaan, kun Manu kihnutti päätään päiväpeittoon. Aluksi ajattelin, että sillä on taas jokin omakiva menossa kun tuota on aikaisemminkin tehnyt leikkiessään ja pallo oli sen vieressä. Itse istuin tietokoneella makuuhuoneessa, kun Manu meni olohuoneeseen ja viipyi jonkin tovin siellä. Sen tullessa takaisin, huomasin toisen korvan lerputtavan. Tässäkään vaiheessa en vielä huolestunut, kun sen korvat jää hetkellisesti lerputtamaan jos nukkuu korvat rytyssä. Manu tuli sängylle ja hetken päästä alkoi kuulumaan kauheaa rapsutusta ja korvien ravistelua. Tarkastin tilanteen, että mitä nyt taas ja Manulla oli molemmat korvat ihan lerpallaan. Raapi niitä ihan hulluja, hilse ja karvat vain pöllysi. Korvat oli aivan turvoksissa, kuumat ja punaiset. 
Siinä hetken kiroiltuani, soitin eläinlääkärille joka suositteli antamaan ihmisille tarkoitettua Histeciä (tai vastaavaa valmistetta). Puoli juosten apteekkiin hakemaan nappia, joka kyllä rauhoitti kutinan. Muutaman tunnin Manua katsoessa, totesin että lähdetäänpä näyttämään eläinlääkärille ja taas kutsui Tuhatjalka. Tuossa vaiheessa oli kaulakin aavistuksen turvoksissa. Eläinlääkärissä taas tutkittiin ja hutkittiin, eikä mitään varsinaista syytä löytynyt. Mahdollisuus voinut olla jälkioireilua eilisestä ja kaulan turvotus johtunut siitä kun eiliset turvotusnesteet on valahtanut alaspäin. Keskusteltiin eri allergiatyypeistä sun muista äkillisistä sairauksista, mutta tämän lääkärin mielestä ei oikein mikään sovi kuvaan. Lopullisena diagnoosina päädyttiin siihen, että on jokin lelu tms. missä olisi jotain ärsyttävää ainetta. Tässä vaiheessa Manun korvatkin alkoi jo näyttämään elpymisen merkkejä ja tänä aamuna oli taas ihan normaali.
Itse en ollut tähän diagnoosiin ja muutenkin tuntuu hullulta, että jokin lelu tms. olisi oireet aiheuttanut koska nuo samat lelut on ollut meillä niin kauan. Ennen lääkäriin menoa sain ahaa-elämyksen meidän juomavedestä. Itse olen tässä viikon, pari ihmetellyt kun suussa maistuu pahalta ja ällöttää. Käskin Toninkin maistamaan vettä, se kun meistä sitä harvemmin juo, ja hänenkin mielestä jäi suuhun omituinen maku/tunne. Eläinlääkäri ei tälle idealle lämmennyt eikä oikein kukaan muukaan ollut mun idean kannalla. Päätin kuitenkin ellreissun jälkeen hakea pari lähdevesipulloa kaupasta ja kyllä siinä vedessä on aivan eri maku ja tunne kuin meidän vedessä. Tokihan nämä vedet täällä maistuu hiukan kloorilta, mutta ei se ero noin suuri ole ollut. Päätin tänään sitten soittaa taloyhtiölle, joka lupasi asiaa selvittää (ja toivottavasti niin tulee tapahtumaankin). Mutta eipä ole pojat oireilleet millään tavalla veden vaihdon jälkeen... Ja minähän en lepää, ennen kuin on asiat tutkittu. Huono vesi olisi kyllä kaikkein realistisin epäily näille kaikille mystisille oireille mitä viikon sisällä on ollut. Se on ainoa yhteinen tekijä, mitä tässä enää voisi keksiä.

4 kommenttia:

  1. Voimia sinne! Täällä itsekin painin aapon vuotavan silmän kanssa kun ei näytä eläinlääkäri saavan sitä loppumaan millään..

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja samoin sinne! Just luinkin Aapon tarinaa ja toivottavasti silmä saadaan kuntoon..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti. Alkaa tää jatkuva ramppaamine eläinlääkärissä ilman tuloksia ottaa päähän. Onneks tänää silmä ollu jo parempi :)

      Poista
    2. Hyvä juttu :) Kyllähän sitä itteäkin alkoi jo turhauttamaan tuo lekurilla pyöriminen kuluneen viikon aikana..

      Poista