Eilen käytiin mieheni kummitytön 7v synttäreillä ja otettiin pojat mukaan. Koska lähipiireistä ei löydy pieniä lapsia, oli tämä ensimmäinen kerta, kun pojat tekevät lähempää tuttavuutta ''pikku-ihmisiin''.
Itse menomatkalla Manu oli jo kovin ihmeissään, kun mentiin outoa reittiä. Manuhan on oppinut tietämään minne mennään mitäkin kautta, vaikkei maisemia näekään häkistä. Perille päästyä oli molemmat kovin kummissaan, eivätkä oikein tienneet minne pitäisi mennä.
Sisällä pidin poikia hetken naruissa varmuuden vuoksi. Yllättävän rauhallisesti olivat, eivätkä haukkuneet kuin muutaman kerran. Kovin olivat ihmeissään hännät heiluen. Koska Manua ei alkuun lapset kiinnostanut kovinkaan paljoa, päästin sen ensin irti. Taavin kanssa teimme tuttavuutta lapsiin. Itseään pitkäksi venyttäen kävi vähän lipaisemassa kättä ja sitten pakitus taakse. Tämän jälkeen päästin Taavinkin vapaaksi ja sai tutkia paikkoja rauhassa. Kovin oli ihmeellisiä hajuja, kun heillä on lemmikkinä minipossu.
Nopeasti pojat tottuivat vieraisiin ihmisiin. Taavi tosin olisi ollut kovin innoissaan juoksemaan pienimmän lapsen perässä leikkimielessä. Kakkukahvittelun jälkeen alkoi niin pojat kuin lapsetkin rentoutumaan ja kyllähän siinä jo alettiinkin leikkimään. Pojatkin saivat maistaa vähän popcornia. Taavikin innostui jo olemaan omassa elementissään ja miellellään olisi pussannut kaikkia. Manun tarkka ruokanenä paikallisti kaapin alta perimmäisestä nurkasta, possun puruherkun, jonka sai syödä. Taavikin sai sitten oman kasvistikun, joka oli toosi hyvää.
Lähtöä tehdessämme, käytiin katsomassa piha-aitauksessa olevaa possua ja voi sitä ihmetyksen määrää. Manuhan ei muuta keksinyt kuin haukkua. Taavi otti asian vähän rennommin, muttei kuitenkaan uskaltanut mennä kovin lähelle. Kai siitäkin olisi tullut Taavin uusi ystävä, jos kauemmin olisivat saaneet tutustua ;)
Positiivinen reissu oli ja ylpeä olen pojista. Niillä kun on tapana puolustautua hampailla, jos kokevat olonsa uhatuksi. Hienosti kuitenkin sujui niin lasten kuin koirien osalta. Välillä piti vaan muistuttaa koirille, ettei lasten kanssa voi leikkiä niin rajusti kuin aikuisten. Yllättävän vähän siitä kuitenkaan tarvitsi huomauttaa. Varmasti olisivat pojat jääneet pidemmäksikin aikaan. Tämän reissun perusteella voi todeta, että kyllä lapsi lapsen tunnistaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti