Lomat lusittu ja paluu arkeen

Niin se loma oli ja meni. Olisihan sitä itse kukin halunnut jäädä vielä nauttimaan maalaiselämästä.

Mikäs siinä pojilla ollessa, kun sai kolme viikkoa juosta vapaana. Taavista tuli esiin aivan eri koira, mitä on täällä kaupungissa. Onnellisena juoksenteli pitkin pihaa, välillä lelujen kanssa leikkien. Käytiin Taavin kanssa kerran Findogsin pitämässä näyttelykoulussa kiertämässä kehää ja seisomassa pöydällä. Hyvinkin meni samanlailla kuin näyttelyissä. Findogsilta tuli sitten ostettua uusi näyttelyhihna ja vyökiinityksellä oleva makupalapussi.

Yhtenä päivänä Taavi aiheutti muutaman sydämen lisälyönnin, kun ensin se lähti avoimesta takaovesta omille teilleen, kun oltiin käymässä keskustan kodissa. Manu sentään tuli kutsusta takaisin. Aikani siinä huutelin, kunnes lähdin pyörällä etsimään. Ajattelin ettei se tuttuja reittejä kauemmaksi ole lähtenyt ja eipä se 100 metriä kauempana ollut. Saman päivän iltana mentiin käymään mökillä. Hienosti koirat oli siellä kuulolla ja pysyi lähettyvillä. Erehdyin sitten itse menemään liian lähelle autotietä, koirien seuratessa perässä. Manu ja Hessu oli tiluksien oikealla puolella, mutta lähestyvän auton äänen kuullessani en nähnyt Taavia missään. Siellähän se herra meni tien väärällä puolella nenä maassa. Kutsuin sitä äkkiä luokse, mutta eihän sillä mikään kiire ollut. Onneksi sentään lähti heti jolkottelemaan luokse, mutta jos olisi yhtään jäänyt jahkailemaan, olisi voinut olla huono lopputulos.

Ilman mitään haavereita kuitenkin selvisimme, mitä nyt hyttyset oli äkäisiä ja mäkäräiset napsivat paloja korvista. Koirakavereitakin päästiin näkemään Hessun lisäksi. Sani ja Seela kävivät juhannusta viettämässä ja Miro kävi poikia moikkaamassa.

Käytiin myös ensimmäistä kertaa koskaan kokeilemassa pyöräilyä koirien kanssa ja yllättävän hyvin meni. Manu tosin ei tajunnut ettei se voi yhtäkkiä sinkoilla pyörän eteen, mutta kolhuitta selvisimme. Siitä sitten idean sainkin, jos oman pyörän joskus saisi hommattua.


Rakensin muutaman agilityesteen pihaan, ennestään löytyi jo pussieste ja pari tunnelia. Myöskin kepeistä tein pujotteluesteen. Kaikki muut oli Manun mieleen, mutta pujottelussa olisi ollut kiva mennä vain täysiä eteenpäin. Muutaman kerran kokeiltiin korkeushyppyä ja kyllä tuo kenguru kevyesti hyppäsi 65cm esteen yli. Taaviahan ei tuommoiset hömpötykset kiinnosta, tunnelista se voi ainoastaan mennä. Vaikka esteellä olisi korkeutta se 10cm, niin ei se siitä nostamatta yli mene. On tainnut näyttelykoiran elämä nousta päähän ;)

Ja koska Manu on niin etevä poika kaahimaan ja kiipeilemään joka paikkaan, tein puupöllistä ja lankusta keinulaudan. Kuinkas ollakaan, se oli aivan jäätävä juttu ettei edes lankullekaan voinut mennä aluksi. Herkkujen avulla sen sai houkuteltua, mutta hyppäsi aina kesken kaiken pois. Toisinaan en oikein ymmärrä tuota Manun ajatuksen juoksua. Ennen tuota se oli oma-aloitteisesti kaahinut puitten ja lankkujen päällä, kaiken maailman romujen seassa. Ehkä tuo mun viritys oli sille liian yksinkertainen.

Huomenna keskiviikkona olisikin Taavin rokotusaika, nähtäväksi jää ollaanko vielä yhtä reippaita vai iskeekö pakokauhu.

KIVAA!!!

Taavi näyttää samalta kuin penskana :)

Karkuuuuun!

Ja näin lopputeksteinä mainittakoon, että tämä on kirjoitettu flunssan kourissa, pää täynnä räkää, joten teksti ei välttämättä ole kaikkein selkeimmästä päästä :)