Aikainen lintu madon nappaa

Herättiin tänään suht aikaisin aamulla ja siinä vielä sängyssä miettien päivän ohjelmaa, päätin, että nyt lähdetään koirapuistoon ennen ruuhka-aikaa. Eipä olla siellä käyty sitten milloin viimeksi - joskus kevään ja kesän aikaan. Alkuun olimme puiston ainoita asiakkaita. Taavi siellä paineli nenä maassa kaikki kohdat läpi. Manu veti pienen tutkimusretken ja sen jälkeen keskittyi mun seuraamiseen. Välillä kävi vähäisen juoksuttamassa Taavia ja takaisin tullessaan oli ilme ''mitäs me äiti sitten tehtäisiin?''. Taaviahan ei tunnetusti näkynyt kuin vilaukselta, kun tämä paineli menemään. Vaikka Taavi kovin antaa ymmärtää itsestään itsenäisen kuvan, sitä seuratessani huomasin, että kyllä se aina välillä jostain puskan takaa kurkkii ''huomaamattomasti'', olenko vielä paikalla. Taavin touhuessa omiaan, leikittiin me Manun kanssa ja heiteltiin keppiä. Löysi Taavi itselleen ''sian kuopan'', jossa oli jotain mahtavan tuoksuista hajua ja pitihän siellä pyöriä menemään.

Hetkeksi aikaan pojat sai kaverikseen seropin, joka oli oikein mukava luonteeltaan. Itse ainakin ihastuin siihen täysin ja mielelläni olisin voinut vaihtaa Taavin siihen. Manun kanssa hiukan palloittelivat puskasta löytyneellä pallolla ja Taavi kävi välillä painimassa. Seropin lähtiessä jatkamaan matkaansa, oli puiston portilla pientä härdelliä. Joku mies oli päästänyt koiransa vapaaksi puiston ulkopuolella ja siinä se portilla notkui omistajan huudellessa kauempana. Seropin omistaja siihen turhautuneena päätti lähteä ja vieras koira heti tunki itsensä portin väliin. Taavikin siinä rytäkässä livahti puiston väärälle puolelle, mutta onneksi kerkesin napata niskasta kiinni, enne kuin olisi lähtenyt muualle painelemaan. Vasta tuossa vaiheessa toisen koiran omistaja jaksoi raahautua paikalle ottamaan koiransa kiinni. Tämän jälkeen jäätiin vielä hetkeksi puistoilemaan ja pojille remmejä laittaessani, puiston reunalle ilmestyi uusi koira ulkoiluttajansa kanssa. Taavinhan oli pakko päästä sitä katsomaan eikä sitä enää meidän lähtö kiinnostanut. Tämä on yksi syy miksi en tykkää puistossa käydä etenkään Taavin kanssa, kun sen aivot valahtaa jalkoväliin kahteen pieneen kulkuseen ja minä olen kuin ilmaa sille. Manun ollessa jo kiinni, mietin järkevää sotasuunnitelmaa, miten saadaan Taavi valjastettua. Laitoin Manun aitaan kiinni ja lähdin metsästämään Taavia. Sillä välin Manuhan oli päättänyt solmia itsensä naruun ja huusi kuin olisi jalka poikki. Todellisuudessahan sillä ei mitään hätää ollut, mutta raukka on niin herkkä, että nipistyskin tuntuu siltä kuin korva vedettäisiin irti - ainakin äänestä päätellen. Tässä vaiheessa jo ajattelin, että muut luulevat mun hirttävän koiriani. Vihdoinkin pääsimme puistosta pois ja Taavi päätti vielä kokeilla mun huumoria autolla laittaen liinat kiinni ''en tule autoon'' ja yritti koko 5 kilon voimallansa pyrkiä pusikkoon haistelemaan. Ei onnistunut, ei. 

Se on kiva, että Taavi kerta kerralta tekee mulle helpommaksi sen, että viimeistään joululahjaksi saa ajan kastraatioon. Siellä missä ei ole ollut muita koiria, on Taavi kuin mikäkin unelma. Heti jos löytyy muiden koirien hajuja, sulkeutuu korvat ja olen vain typerä hihnan pitäjä.

Lisää puistokuvia facebookissa Manu ja Taavi -ryhmässä;
https://www.facebook.com/groups/650251331653721/

Taavi on nyt ilmoitettu näillä näkymin viimeisiin näyttelyihinsä, Kääpiöpinsereiden erikoisnäyttelyihin 05.10.2013 Klaukkalassa. Seinäjoen jätämme suosiolla väliin, kun pienen tutkimisen jälkeen selvisi, että tuomari on kovin tarkka rotumääritelmästä. Enpä ota riskiä, että saadaan hylky. Tosin enpä tiedä miten tarkkaa erkkarissa on, mutta mennään nyt - kävi miten kävi. Ehkä tulevaisuudessa kolmas kerta toden sanoo ja joskus tuleva kolmas koira pysyisi siellä rotumääritelmän mitoissa. Tai sitten mä huomaamattani syötän jotain kasvuhormooneja :)

Ai niin, eilen me treffattiin puolen vuoden ikäinen amstaffipenska ja oli se kyllä lutunen kaveri. Taavihan ei siitä tykännyt, kun oli uros. Manu alkuun siinä haukkui, mutta kyllä ne innostuivat välillä leikkimäänkin.