Seikkailu -viikonloppu Ähtärissä takana. Lauantaina miesten ollessa melomassa, lähdin minä koirien kanssa pienelle seikkailuretkelle lähistölle. Käytiin pomppimassa padon kivien päällä, katseltiin kuinka vesi virtaa koskessa. Kaikilla pojilla oli niin mukavaa, kun sai vapaana temmeltää pitkin poikin. Käytiin pyörähtämässä pienellä, vanhalla padolla muistojen virkistämiseksi, jossa en itsekään ollut käynyt pitkään aikaan. Kosken takia vesistössä oli kohtia joissa virta oli voimakas, Hessu niistä hyppi hienosti yli omalla massallaan. Ennen kuin mitään kerkesin reagoida, päätti Taavi seurata Hessun jalan jälkiä ja hyppäsi virran vietäväksi. Onnistui menemään juuri siihen kohtaan missä ei jalat yltänytkään pohjaan. Virta tuli yllätyksenä Taavillekin ja ennen kuin kerkesi saada ''jalat alleen'', näytti meno kuin olisi pesukoneessa pyörinyt. Tilanteen tajutessani olin jo valmiina hyppäämään perään, mutta onneksi Taavi pääsi räpiköimään rannalle - sille väärälle puolelle. Siinä Manun kanssa pohdiskeltiin, miten se saadaan takaisin oikealle puolelle. Mietin kiertämistä padon kautta samalle puolelle missä Taavi oli, mutta siellä oli esteenä jotain isoja metalli/peltilevyjä. Ja jos olisin lähtenyt kiertämään, olisi Taavi luultavasti yrittänyt lähteä meidän perään ja sukeltanut uudestaan. Ajattelin lähteväni kahlaamaan toiselle puolelle, mutta maasto oli sen verran kivikkoista ja liukasta, että luultavasti olisin itsekin pyörinyt siellä virrassa. Löysin hiukan matalamman kohdan, johon oli pieni puu kaatunut. Yritin saada Taavi houkuteltua sinne, siinä ei olisi ollut niin kova virta ja puu olisi toiminut hyvänä esteenä. Eihän se sinne suostunut tulemaan vaan yritti etsiä sopivaa kohtaa alempaa, sieltä missä oli juuri pyörinyt. Ilmeisesti koiran mieli tajusi tuossa sen, missä kohtaa menee kovempi virta ja on syvempää. Taavi varovasti hiipi siihen kohtaan missä jalat vielä osui pohjaan, eikä virta ollut voimakas. Kuulosteli siinä hetken ja tutki virtaa, kunnes järjettömällä loikalla yritti ponkaista virran yli toiselle puolelle. Eihän se pomppu ihan perille asti riittänyt, mutta pääsi pahimman yli ja ui rantaan. Samalle puolelle päästyään oli Taavi onnesta helpottunut, ihan kuin ihminen jolle olisi juuri sattunut läheltäpiti -tilanne. Hetken päästä se oli jo unohtunut, mutta enää ei mennyt etutassuja pidemmälle veteen. Muuten meidän päivä meni ilman mitään kommelluksia ihan hyvin ja kyllä oli väsyneitä poikia illalla.
 |
| Uskaltaa - ei uskalla... |
 |
| ..ja näin sitä mennään |
Pojat löytyvät nyt myös facebookista!
Kaikki ovat tervetulleita liittymään. Enimmäkseen kuvia,
mutta myös kuulumisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti