Voihan myrkky!

Viime viikonloppuna pojat saivat ensimakua talvesta, kun maalle lähdettiin. Lunta oli sen verran, että maa oli paikoin piilossa ja pakkastakin oli aamulla melkein 10 astetta. Hiukan oli hiljaisempaa menoa ulkona ja jopa Manukin oli välillä oven suulla odottamassa pääsyä takaisin sisälle. Lauantaina vietettiin aika leppoista päivää tai leppoista sen suhteen, ettei mitään ihmeellisempää ohjelmaa ollut. Sunnuntaina käytiin laittamassa vene talviteloille ja samalla koirat saivat temmeltää menemään. Takaisin tullessa poikettiin metsän kautta ja siellä olisi ollut paljon kivoja jyrsijöiden koloja tutkittavana.

Siihen se talvi sitten loppuikin ja tämä viikko on mennyt kovin kosteissa merkeissä. Ulkona ei kauheasti ole tehnyt mieli olla, jos ei sada niin sitten tuulee, että tukkakin lähtee päästä. Eilen kuitenkin päästiin vihdoin kunnon lenkille. Lähitienoolta oli koira päässyt karkuun toissa päivänä ja samalla lähdettiin vähän tutkimaan, jos sitä sattuisi näkymään. Ei näkynyt koiraa, mutta onneksi se on jo omistajansa löytänyt. 

Käytiin seikkailemassa pitkällä metsätiellä, jossa ollaan viimeksi käyty viime keväänä. Manun annoin juoksennella vapaana ja siinä vähän ihmettelin, miten se niin tomerana kulki nenä maassa. Tuolla kuitenkin käy moni muukin koira ja varmaan joitakin metsän eläimiä, etten sitten kiinnittänyt sen enempää huomiota. Kunnes sitten Manu alkoi jäämään meidän taakse ja pyyhälsi äkkiä eteen, jäi taas taakse ja sitä rataa. Aloin katseella seuraamaan sitä miettien mikä juttu tämä nyt on ja ruokaahan sieltä maasta löytyi. Ilmeisesti se oli koko matkan napsinut jotain makupaloja maasta. Siinä se suoraan mun edessä veti yhden nappulan suuhunsa eikä puhettakaan, että olisi pois antanut. Pienen palauttavan keskustelun jälkeen se kuitenkin luopui aarteestaan ja jätti muutkin maasta löytyneet herkut rauhaan. Siinä kun aloin jalkoihini katsomaan, oli makupaloja koko tien pituudelta. Ensimmäisenähän kävi myrkyt mielessä, mutta nämä onneksi taisi olla jonkun reikätaskusta tippuneita.

Itse lenkki meni muuten hyvillä mielillä. Välillä paistoi aurinko ja välillä satoi vettä. Pojille en sadetakkeja laittanut, mutta hyvin ne pärjäsivät kun lämmintä kuitenkin oli. Poikettiin me vähäisen metsässäkin, mutta se oli sen verran tiheää, että oltiin koko ajan oksien kanssa solmussa.

Jos trampalla vielä pystyisi vähän hyppimään..

Nyt niitä myrkytettyjä makkarapalleroita on alkanut olemaan meidänkin lenkkipoluilla. Yksi koira on kuulemma jo joutunut eläinlääkärin hoiviin. Jää lenkkeilyt hyvin rajalliseksi tätä menoa, kun ei päästä turvallisin mielin pihaa pidemmälle. Tosin siihen mä vielä luotan, ettei tuolle vilkkaasti liikennöidylle lenkkireitille ala kukaan heittelemään myrkkyjä. Siinä kuitenkin menee niin paljon lapsia ja muita lenkkeilijöitä. Kierrämme siis kohta samaa kehää, kun ei muualle uskalla mennä. Luultavasti en tule koskaan kotiutumaan tähän kaupunkielämään, kun ihme hörhöjä täällä on. Maalla on mukavaa.

Kai sitä täytyy ostaa Manulle kuonokoppa, sehän ne makkarat söisi samantien. Mutta jos mun koirat joutuu myrkyn uhriksi, pistän teltan pystyyn johonkin pusikkoon ja väijyn siellä pesäpallomailan kanssa odottaen myrkyttäjää.

Myrsky ja mylväys

Tai no, ei nyt ihan myrsky, mutta kova tuuli. Eilen tuli sitä paljon puhuttua lunta ja pojat olivat ihan masentuneita, kun ulkona oli kylmää ja märkää. Taavi välillä seisoi kahdella jalalla yrittäen napsia ilmasta lumihiutaleita. Poikien tunnelma oli kuin hautajaisissa, yhtään ei vedetty minnekään, ympäristön tapahtumat ei kiinnostanut ja sitä rataa. Robottimaisesti vain tallustelivat vierelläni. Itsehän nautin tuosta tilanteesta, noin rauhallisia kun olisivat aina.

Ikkunasta oli hyvä tiirailla lumisadetta..

Tänään ei sada, mutta pirun kylmä ja kova tuuli ulkona tuivertaa. Itsehän kävin eilen ostamassa elämäni ensimmäisen sateen ja tuulen kestävän takin. Kyllä nyt kelpaa ulkoilla säällä kuin säällä, vaikka pojat ei samaa mieltä olisikaan. Pojatkin ovat jo ulkoilleet aamu- ja iltapakkasilla neuleet päällä. Nyt tosin sateen ja tuulen takia saivat nuo Hurtan kevyttoppikset niskaan. Manustakin on jo tullut niin ''vanha'', ettei enää nakuna tarkenekaan niin hyvin, kuin nuorena poikana. Manun ensilumen aikaan vuonna 2011 sille riitti ohut neule ja talvenkin selvisi fleecevuoratulla kevyttakilla.

Olen välillä kertonut millainen herrasmies Manu on, mutta kyllä se vaan on hieno mies. Käytiin tuossa yksi päivä talsimassa tunnin verran ulkona ja metsässä. Yli puolet ajasta se sai taapertaa vapaana omaan tahtiin. Tuolla me mentiin ihmisten ja koirien seassa ilman ongelmia. Toki muut koirat ohitettiin kauempaa, ettei nyt ihan kosketusetäisyydellä oltu. Metsäkin sille on jo alkanut tulemaan tutuksi ja reippaasti meidän edellä näytti tietä minne mentiin. Välillä tosin Taavin kanssa tehtiin Manulle kiusaa, eikä seurattukaan sitä joka paikkaan. Jonkin matkaa se pyyhälsi omiaan, kunnes huomasi, ettei me ollakaan perässä. Nappulat vinkuen se sitten kaahasi takaisin meidän luokse. Ihan tarkoituksella tuota teen välillä, ettei Manu opi siihen, että tulen aina sen perässä. Ja samalla Manu muistaa keskittyä muuhunkin kuin suoraan eteenpäin menemiseen ''kyllä ne siellä perässä tulee''. Yleensä tuollaisen tempauksen jälkeen se visusti pysyy kontaktietäisyydellä loppumatkan. Hienosti se on kyllä oppinut olemaan kuulolla ja mieluummin touhuaa vierellä, kuin lähtee omille tutkimusretkille. Ainoa miinus on vain se, että possu haluaisi syödä kaiken mitä maasta löytyy ja vapaus antaa siihen mahdollisuuden.

Taavi ottaa rennosti

Taavikin on alkanut siirtymään talvikauteen ja syö kaikki ruokansa ilman jahkailua. Nyt on ainakin viikon ajan ollut joka kerta kuppi tyhjänä raksuja myöten. Myöskin on alkanut olemaan paljon siedettävämpi ulkona, eipä taida enää olla niin paljoa mielenkiintoisia hajuja. Tänäkin aamuna Taavi sai juosta Manun kanssa vapaana ja nahistella kepistä. Taavihan on täällä juossut viimeksi vapaana..öö pentuna? Muutaman kerran meinasi lähteä lentävien lehtien perässä omille teilleen, mutta tuli takaisin viimeistään siinä vaiheessa, kun tarpeeksi kovaa karjasi. Silloin kun Taavia vapaana pitää näissä olosuhteissa, täytyy itse olla skarppina ja osata lukea koiraa. Taavihan täytyy ottaa kiinni siinä vaiheessa, kun sillä on vielä hauskaa. Ottaa kiinni ennen kuin se tajuaa olevansa vapaana ja lähtee hajujen perässä muille maille. Hihnassakin se on nyt alkanut ottamaan kontaktia, ei tokikaan yhtä uskollisesti mitä Manu, mutta on sekin jotain jos kesään vertaa.

Tällaiset tunnelmat täällä tällä erää, viikonlopuksi taas maalle riehumaan. (ja toivoa, ettei lähistöllä seikkaileva koirantappaja-susi tule liian lähelle)

Koira-ihmiset, 21 merkkiä siitä

Linkki Koiraihmiset – 21 merkkiä siitä, mistä tunnistat kuuluvasi NIIHIN.

Koiraihmisen tunnistaa jo kaukaa – se puhuu koirista, se näyttää koiralta ja sen kotiin ei pääse ilman, että sen koira vetää viiden minuutin paraatin teemalla ”Jee jee jee sä tulit maailman parasta jee ihanaa”.

Tässä on listattuna 21 merkkiä siitä, mistä tunnistat olevasi YKSI NIISTÄ.

1. Jokaisen takkisi taskussa on vähintään kaksi koirankakkapussia.

- Löytyy. Ja vaikka kuinka tyhjäisi taskut ennen pesua, aina koneesta löytyy vähintään yksi pussi. Myöskin makupaloja löytyy.

2. Lattiallasi ei loju mitään ylimääräistä, koska koira tekisi pesän sinne.

- Varsinkin Taavi on hyvä pesän rakentamisessa. Manu taasen rakastaa matkalaukkuja.

3. Kaikki vaatteesi ovat täynnä karvaa ja kuolaa. Samoin koko asuntosi.

- Joka puolella karvoja ja menet minne tahansa, karvat seuraa perässä.

4. Tiedät, miten kauan pitää olla hengittämättä sen jälkeen, kun olet noukkinut koirankakan maasta, jotta haju ei tule nenään.

- Kyllä!

5. Sinulla ei ole henkivakuutusta, mutta koiralla on.

- Taitaa Manu olla tämän talon ainoa, jolla ei ole vakuutusta :/

6. Kun rahat alkavat olla tiukalla, olet enemmän huolissani koiran ruoasta kuin omastasi.

- Jep. Ja pojat syö sata kertaa terveellisemmin ja parempaa ruokaa, kuin me ihmiset.

7. Puhuttelet helposti muita käskemällä. Istu! Odota! Ei! Saa ottaa!

- Toisinaan joo. Paremmin huomaa silloin, kun on hevosten kanssa tekemisissä. Manun saapuessa taloon, käytin sille imutusta yms. ''hevosmerkkejä''. Nyt kun koirien kanssa on touhunnut, komennan hevosia kuin koiria.

8. Tunnistat muut koiraihmiset ainoastaan heidän koiristaan. Koirista, joiden nimen muistat toisin kuin omistajan, jota et itse asiassa ole koskaan kysynytkään.

- Itse asiassa kyllä. Tiedän monet tämän tienoon koirien nimet, millaisia ne ovat, mitä syövät ja mistä leikeistä tykkäävät, mutta omistajista en tiedä mitään.

9. Et syö lattialla etkä laske lautasta tai lasia lattialle koskaan. Edes muiden luona, joilla ei ole koiria.

- No lattialla ei tule muutenkaan syötyä, mutta ei sohvapöydällekään mitään voi jättää - tai minnekään mihin koira ylettyy.

10. Annat rakkautta ja läheisyyttä enemmän koirallesi kuin läheisillesi.

- Myönnän.

11. Kaikki ystäväsi ja kollegasi tietävät, milloin koirallasi on ripuli ja milloin se oksensi viimeksi.

- Ystävä raukat. Varsinkin kun elämä pyörii pääosin koirien ympärillä, ei mulla ole muuta kerrottavaa :)

12. Ystäviltäsi saadut lahjat ja kortit liittyvät aina jollain tavalla koiriin.

- Joo, tämän olen laittanut merkille :)

13. Kamerassasi on enemmän kuvia koirista kuin esimerkiksi pyramideista, joilla vierailit.

- Jos kovalevyä katsoo, niin 35 Gigatavusta ehkä 7 Gigatavua on jotain muuta kuin koiria.

14. Jos koirasi ei pidä jostain ihmisestä vaikka koirapuistossa, huomaat olevasi vaistomaisesti samaa mieltä koiran kanssa.

- Aikaisemmin ei ole tullut mietittyä tämmöistä, mutta taitaapi se jonkin verran pitää paikkaansa.

15. Puet talvella koiran lämpimämmin kuin itsesi.

- Aikalailla joo.

16. Ruoassasi on aina vähintään yksi koirankarva.

- Nimenomaan, vähintään.

17. Annat koirasi nuolla kasvoja, mutta jos jollakulla jossakin on vähänkin flunssan oireita, peset käsiäsi maanisesti.

- Tämäkin pitää paikkaansa, tosin en koirienkaan anna tosissaan nuolla kasvoja. Mitä nyt parit pusut päivässä.

18. Et näe autosi pelkääjänpaikan ikkunasta ulos, koska se on täynnä nenänjälkiä.

- Meillä koirat ei vänkärin paikalle tule, takaikkunoista kyllä löytyy kuonon jälkiä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin matkaavat häkissä, joten ei pääse tulemaan kuononjälkiä.

19. Missä tahansa oletkin, muistutat ihmisiä, että sinun pitää lenkittää koira vielä tänään.

- Heh, tämä on totta. 

20. Puhut samalla tavalla koirallesi kuin ihmiset puhuvat lapsilleen.

- Juu, ''Äiti menee nyt kaupaan, mä tuun kohta. Olkaa nätisti''.

21. Koirallasi on yli 10 lempinimeä. Osa niistä on epämääräisiä äänteitä peräkkäin kuten Pusimusimuiii tai Tsikipiu.

- Mitään hanipöö-nimiä ei pojilla kauheasti ole, mutta muita lempinimiä senkin edestä. Manu = Manfred, Mangusti, Mauno, Makkara, Mankeli, Ansku, Bansku, Mussukka, Mancoolio, Manuel.. Taavi = Tuupi, Snuupi, Nuupi, Taapi, Tuhru, Nuhru, Uupi, Upi..

Ollaan vaan ja hengaillaan

Niin jäi Taavin erikoisnäyttelyt väliin viime viikonloppuna. Torstaina Taavin maha alkoi reistailemaan ja perjantai meni kyseenalaisissa merkeissä, joten päättettiin jättää lauantain näyttelyt väliin. Onneksi oli vain ohimenevää reistailua ja Tehobaktilla saatiin masu kuntoon. Lähdettiin sitten lauantaiaamuna ajelemaan Ähtäriin päin, joten sai pojat ottaa rennosti. Tai rennosti ja rennosti... Ei ainakaan vauhtia puuttunut.

Viime päivät, tai viikot, meillä on mennyt aika tylsissä merkeissä itseni takia, kun pääkipu on ottanut vallan. Hyvinä päivinä ollaan käyty ulkona seikkailemassa mahdollisimman paljon, huonoina päivinä möllötetään sisällä nukkuen. Hyvin pojat kuitenkin ottaa nuo kotipäivät, eivätkä kiipeile seiniä pitkin. Eilinenkin meni omalta osalta sängyssä koomaillen ja pojatkin vain nukkuivat peiton alla, eivätkä turhia stressannut. Itse toki poden huonoa omatuntoa tuollaisista päivistä ja mukamas hyvityksenä ostelen niille herkkuja.
Vaikka nyt olen kotona ollut kuukauden päivät ja luultavasti tulen jatkossakin olemaan, olen silti ''valmistellut'' poikia mahdollisesti tulevaan, jolloin saatan olla töissä pidempääkin päivää. Ettei nuo pojat pääse tottumaan siihen, että ulos pääsee vaikka parin tunnin välein. Eipä nuo pidemmät ulkoiluvälit ole niissä mitään tunteita herättänyt, mikä on ihan hyvä juttu. Tähän asti kun itse olen aina ollut osa-aikaisessa työssä, joten pojat ovat olleet yksinään sitä neljää tuntia päivässä. 

Taavi on alkanut heräämään eloon näin syksyn tullen. Kesällähän se ei pahemmin jaksanut mitään leikkiä kuumuuden takia. Nyt se aloittaa aamun pallon perässä juoksemisella. Uutuutena se on alkanut raahaamaan kenkiä omaan pesäänsä, se on sen mielestä tosi hauska juttu :) Toisinaan tuntuu, että Taavi pitää joitakin leluja ja kenkiä sen lapsinaan, kuin nartut konsanaan. Meidän tosi äijä. Välillä se käyttäytyy kuin kissa... Ei aina jaksa ymmärtää mitä sen päässä liikkuu. Myöskin näin ihanan syksyn aikaan parasta olisi jahdata tuulen mukana leijailevia lehtiä. Lehtiä jahdatessaan se näyttää niin kissalta, kuin kissa tai siis koira voi vaan näyttää.

Manun kanssa meillä mitään uutta ihmeellistä ole. Siitä on tullut äitin uskollinen pikkukoira, joka saa joka lenkillä tallustaa vapaana, jos on hiljaiset lenkkireitit. Yhtenä päivänä Manu tallusti vapaana mun vierellä, kuin kympin toko-oppilas. Sivusta eräs mies huuteli, etteikös nuo kääpiöpinserit ole todella vaikeita kouluttaa, ettei ne opi mitään. Huvittuneena Manua katsoessani tuumasin vain, että kai ne jotkut voi olla... Tuo kyseinen dementoitunut(?) mies kysyy joka kerta samoja asioita, joten en jaksanut alkaa pitämään mitään luentoa, kun samat asiat kysyy kuitenkin taas seuraavalla kerralla. 

Manun kanssa toisten koirien ohitukset on sujunut hienosti niin, että laitan makupalan kuonon eteen ja mennään ohi. Kyllä ruoka voittaa muut sesset. Taavi ohittelee koirat samaan tapaan kuin aina ennenkin, hihnassa rimpuillen. Mutta kyllä sekin on aavistuksen rauhoittunut, ettei enää kaikin voimin yritä päästä luokse. Eikä enää aloita rimpuilua heti, kun toinen koira tulee näkökenttään. Ohituksenkin jälkeen keskittyy taas omiin juttuihin, eikä jää haahuilemaan taaksepäin. Taavin kanssa aloitetaan sitten tehokoulutus, kun on ensin hoidettu kastraatio. Edelleenkin nuo kilkuttimet menee kaiken muun edelle, joten omia hermojani säästellen pääsee kuin koira veräjästä.