Myrsky ja mylväys

Tai no, ei nyt ihan myrsky, mutta kova tuuli. Eilen tuli sitä paljon puhuttua lunta ja pojat olivat ihan masentuneita, kun ulkona oli kylmää ja märkää. Taavi välillä seisoi kahdella jalalla yrittäen napsia ilmasta lumihiutaleita. Poikien tunnelma oli kuin hautajaisissa, yhtään ei vedetty minnekään, ympäristön tapahtumat ei kiinnostanut ja sitä rataa. Robottimaisesti vain tallustelivat vierelläni. Itsehän nautin tuosta tilanteesta, noin rauhallisia kun olisivat aina.

Ikkunasta oli hyvä tiirailla lumisadetta..

Tänään ei sada, mutta pirun kylmä ja kova tuuli ulkona tuivertaa. Itsehän kävin eilen ostamassa elämäni ensimmäisen sateen ja tuulen kestävän takin. Kyllä nyt kelpaa ulkoilla säällä kuin säällä, vaikka pojat ei samaa mieltä olisikaan. Pojatkin ovat jo ulkoilleet aamu- ja iltapakkasilla neuleet päällä. Nyt tosin sateen ja tuulen takia saivat nuo Hurtan kevyttoppikset niskaan. Manustakin on jo tullut niin ''vanha'', ettei enää nakuna tarkenekaan niin hyvin, kuin nuorena poikana. Manun ensilumen aikaan vuonna 2011 sille riitti ohut neule ja talvenkin selvisi fleecevuoratulla kevyttakilla.

Olen välillä kertonut millainen herrasmies Manu on, mutta kyllä se vaan on hieno mies. Käytiin tuossa yksi päivä talsimassa tunnin verran ulkona ja metsässä. Yli puolet ajasta se sai taapertaa vapaana omaan tahtiin. Tuolla me mentiin ihmisten ja koirien seassa ilman ongelmia. Toki muut koirat ohitettiin kauempaa, ettei nyt ihan kosketusetäisyydellä oltu. Metsäkin sille on jo alkanut tulemaan tutuksi ja reippaasti meidän edellä näytti tietä minne mentiin. Välillä tosin Taavin kanssa tehtiin Manulle kiusaa, eikä seurattukaan sitä joka paikkaan. Jonkin matkaa se pyyhälsi omiaan, kunnes huomasi, ettei me ollakaan perässä. Nappulat vinkuen se sitten kaahasi takaisin meidän luokse. Ihan tarkoituksella tuota teen välillä, ettei Manu opi siihen, että tulen aina sen perässä. Ja samalla Manu muistaa keskittyä muuhunkin kuin suoraan eteenpäin menemiseen ''kyllä ne siellä perässä tulee''. Yleensä tuollaisen tempauksen jälkeen se visusti pysyy kontaktietäisyydellä loppumatkan. Hienosti se on kyllä oppinut olemaan kuulolla ja mieluummin touhuaa vierellä, kuin lähtee omille tutkimusretkille. Ainoa miinus on vain se, että possu haluaisi syödä kaiken mitä maasta löytyy ja vapaus antaa siihen mahdollisuuden.

Taavi ottaa rennosti

Taavikin on alkanut siirtymään talvikauteen ja syö kaikki ruokansa ilman jahkailua. Nyt on ainakin viikon ajan ollut joka kerta kuppi tyhjänä raksuja myöten. Myöskin on alkanut olemaan paljon siedettävämpi ulkona, eipä taida enää olla niin paljoa mielenkiintoisia hajuja. Tänäkin aamuna Taavi sai juosta Manun kanssa vapaana ja nahistella kepistä. Taavihan on täällä juossut viimeksi vapaana..öö pentuna? Muutaman kerran meinasi lähteä lentävien lehtien perässä omille teilleen, mutta tuli takaisin viimeistään siinä vaiheessa, kun tarpeeksi kovaa karjasi. Silloin kun Taavia vapaana pitää näissä olosuhteissa, täytyy itse olla skarppina ja osata lukea koiraa. Taavihan täytyy ottaa kiinni siinä vaiheessa, kun sillä on vielä hauskaa. Ottaa kiinni ennen kuin se tajuaa olevansa vapaana ja lähtee hajujen perässä muille maille. Hihnassakin se on nyt alkanut ottamaan kontaktia, ei tokikaan yhtä uskollisesti mitä Manu, mutta on sekin jotain jos kesään vertaa.

Tällaiset tunnelmat täällä tällä erää, viikonlopuksi taas maalle riehumaan. (ja toivoa, ettei lähistöllä seikkaileva koirantappaja-susi tule liian lähelle)