01.10. käytiin Miinan kanssa Ähtärissä mätsäreissä. Hyvillä mielin sinne lähdettiin, Miinakin oli kivalla päällä. Sitä luuli, että mätsärit olisi nopeasti ohi, eihän meidän luokassakaan ollut kuin kymmenisen osallistujaa. Noh, eihän sieltä äkkiä päästy pois, kun pentujen tuomari oli päättänyt ilmoittaa oman koiransa toiseen kehään ja lähti juoksuttamaan sitä sinne. Onneksi saatiin toisen kehän tuomari jatkamaan sitä mihin edellinen jäi, mutta Miinahan oli tässä vaiheessa jo kyllästynyt. Kylmä tuulikaan ei asiaa auttanut ja niin oma kuin Miinankin mielipide oli, että lähdetään kotiin. Oltiin kuitenkin loppuun asti ja nämä ensiarvion perusteella vajaan tunnin kestävät mätsärit venyi 2,5 tuntiin. Muuten oli onnistuneet karkelot, mutta tuomarijuttua ei nyt oltu mietitty ihan loppuun asti. Mukaan jäi lievä ketutus ja kasa purutikkuja. Miina kuitenkin oli tai yritti olla reipas loppuun asti, mutta rajansa kaikella.
Eilen, 8.10., käytiin Hämeenlinnan eli Tuuloksen pentunäyttelyissä. Vähän se oli harkinnassa, päästäänkö edes sinne asti. Oma selkä kun ei aina jaksa tällaisia reissuja ja pisteenä iin päälle, Miina oli edellisenä iltana varastanut ja syönyt puolen litran pönikän makupaloja. Aamulla maha sitten olikin siinä kunnossa, että kehtaako ja viitsiikö tämän kanssa lähteä. Maha kuitenkin asettui sen verran, että lähdettiin matkaan. Näyttelyt oli parkkihallissa, joten sekin toi vähän lisäjännitystä. Ei ollut mitään tietoa, miten se sellaisessa paikassa käyttäytyy. Halliin mennessä oli kovin jännää ja ihmeellistä, mutta nopeasti se kyllä rauhoittui. Hallin lattia oli aika liukas, mutta se ei Miinaa haitannut. Oltiin paikalla hyvissä ajoin, mikä taas näkyi Miinan mielenkiinnossa, kun kehään päästiin. Ennen kehää, kun vähän treenattiin, meni todella hienosti. Liikkeetkin meni paremmin kuin koskaan aiemmin. Kehässä sitä ei sitten enää kiinnostanut näyttää parastaan, vaikka muuten käyttäytyi hyvin. Käyttäytyminen oli parempi kuin treenatessa ja mätsäreissä, mutta energisyys kun oli hiipunut, oli meno enemmänkin löntystelyä. Hampaiden katsominenkin sujui paremmin, mitä vähän stressasin alkuun. Meidän luokassa narttuja oli neljä ja neljänneksi sijoituttiin. Olihan muut paljon kehittyneempiä ja näyttihän Miina ihan kakaralta niiden rinnalla, joten eipä mulla mitään menestys odotuksia ollut. Saatiin Miinan näköinen arvostelu ja olihan se mukava lukea viimeinen maininta ''mallikelpoinen esiintyminen''. Minä kun olen stressannut tuota esiintymistä, osataanko me ollenkaan. Arvostelu löytyy Miinan näyttelyt -sivulta. Hyvä mieli kuitenkin jäi ja nyt saa kakara kasvaa ensi vuoteen ennen seuraavia näyttelyitä.
Pitihän sitä näyttelyistä ostaa Miinalle pari pantaa, puolikuristava nahkapanta ja kaksirivinen ketjupanta.
Manu ja Taavi on siirtynyt talvikauteen näin ilmojen viilennettyä. Taavi taas hakeutuu viereen tai syliin nukkumaan ja Manu on täynnä energiaa. Manu ja Miina onkin nyt paljon leikkinyt keskenään, kun Miinakin on alkanut oppimaan ettei poikien kanssa voi turhan rajusti leikkiä. Taavihan ei leiki yhtään sen enempää, kuin ennenkään. Se on täysin kainalokoira.
