Joulun odotusta!

Käytiin Taavin kanssa jouluostoksilla ja poika sai uuden nahkaisen kaulapannan ja taluttimen. Entinen kangastalutin alkoi olla jo siinä kunnossa, etten oikein sen kestävyyteen luottanut. Päätin Taaville ostaa vaaleanruskean pannan, niin muilla on helpompi tunnistaa pojat toisistaan - ehkä. Multa on usein kysytty, kuinka erotan ne toisistaan, mutta kyllä äiti lapsensa tunnistaa ;) Aikaisemmin ostin pojille Hurtan talvimanttelit, Taavilla ei ollut vielä mitään sään kestävää kevyempää takkia. Manulle ei mitään ajankohtaista ostettavaa ollut, sen tavarat kun on päivitetty aikaisemmin. Saavat sitten jouluaattona (ja ehkä sen jälkeenkin) herkkuja.
Toissa päivänä askartelin niille kuvassa olevat joulukoristeet. Ajattelin sen olevan helppoa ja nopeaa, kun ompelemisen sijasta käytin kangasliimaa, mutta kyllä noissa meni reilu kolme tuntia. Mulla kun ei aina mielenkiinto riitä tuommoiseen näpertämiseen. 

Tänään mittailin poikien strategiset mitat kotioloissa; 
Manu 35cm ja 6,7kg. Taavi 30cm ja 5,6kg.
Katsotaan sitten joulun jälkeen uudestaan, mitä painokäyrä sanoo..
Ihan mukavasti kuitenkin Taavilta painoa löytyy, vaikka se rimpula onkin. Manukin on nyt kastraation jälkeen ottanut kaiken ravinnon hyötykäyttöön ja painokin on noussut tasaiseen tahtiin 300g. Sen kohdalla on kyllä pitänyt katsoa, paljonko mitäkin antaa. Taavilla taas ei näy missään ylimääräiset herkut. Mutta on se kyllä kamala ajatella Manun kuntoa silloin kesällä suolisto-ongelmien jälkeen, kun raukan paino kävi alimmillaan viidessä kilossa.

Olen tässä näyttelykalenteria tutkinut ensi vuodelle ja Euran ryhmänäyttelyyn sen olen ilmoittanut ensimmäisenä. Sitten olisi Tampere kv, Tuurin miljoonakoira, Porvoon erkkari ja Nokian ryhmänäyttely. Varmaan syksyllä suuntaamme taas Seinäjoelle ja mahdollisesti joulukuussa Helsinkiin. Kai tätä kuitenkin voi vielä sanoa harrastamiseksi? Aluksi kun ajattelin, että jos sitä muutamissa näyttelyissä kävisi vuodessa :D

Mutta me hiljenemme joulutauolle, vielä ensi viikko töitä ja sitten olisi 9 päivää lomaa (jes!). Aattona käydään anoppilassa herkuttelemassa, joulupäivänä suuntaamme Ähtäriin. Mahdollisesti viikolla käydään joku päivä Kaustisella, isän luona.

Kaikille oikein mukavaa ja rauhallista joulua 

sekä onnellista uutta vuotta 2013!

Manu, Taavi ja minä kiitämme kuluneesta vuodesta ja 

toivottavasti lukijoita löytyy vielä ensi vuonnakin!

Manun ilme kertoo kaiken

Meillä kävi pari viikonloppua sitten kylässä serkun uusi hauva-vauva, briardi-pentu Seela. Tunnetusti Taavi oli heti tarkastamassa, kukas hän on. Häntä heilui ja koko kroppa sen mukana. Manu taasen oli ilmeellä ''mikä toi on ja ei kai se tänne jää?''. Seela oli oikein rohkea ja reipas pentu. Sitten onkin Ähtärissä vilinää, kun ollaan kaikki yhtäaikaan koolla mummulassa. On Manua, Taavia, Hessua, Sania ja Seelaa... 

Poikien kanssa vietettiin tylsää elämää kovien pakkasten aikaan. Manuhan alkoi jo sekoilemaan ja oli kovin levoton. Illallakin nukkumaan mennessä tämä vaan pyörii ja hyörii edes takaisin. Mutta tulipa huomattua, ettei siellä pakkasessa niin kiva ole olla - kertaakaan eivät pojat pyytäneet ulos. Onneksi kovat pakkaset loppui, niin tarkenee touhuta enemmän. Taavikin on nyt alkanut nauttimaan enemmän talvielämästä ja kahlailee päätä myöten hangessa. 

Viime viikonloppuna oltiin taas Ähtärissä ja kyllä pojilla oli mukavaa juosta vapaana. Taavikin on tuolla paljon energisempi kuin kotioloissa. Kai meillä on täällä niin tylsää elämää, ettei sitä kiinnosta turhia riehua. Tai sitten se on tuo maalaisilma...

Attack!

Man down, man down!

Joko nyt on talvi?

Yllättäen sitä lunta sitten tuli ja kaupan päälle pakkasta. Tarkkoja pakkaslukemia en tiedä, mutta siinä 15-20 asteen hujakoilla taitaa olla. Vilukissakoira-Taavi on ainakin sitä mieltä, ettei ulkona voi olla. Sillä on nyt ollut pari toppatakkia päällekkäin, tossut on tilauksessa joten niitä odotellessa. Manu on vilukissan vastakohta ja ulos mentäessä on sitä mieltä, ettei takkia tarvitse. Aina kun ottaa takin esiin, tämä juoksee karkuun eikä kuule mitään. Kyllähän se pihalla hiukan tärisee takista huolimatta, mutta ei se sen touhuja estä. Siellä se sukeltelee lumihangessa kuono kuurassa ja tekee lumienkeli-koiria. Onpahan mulla ainakin yksi ulkoilukaveri, Taavi voi olla sisällä lämmittämässä saunaa. 
Pojathan on aina mukana, kun saunaan mennään. Sinne ne sujahtaa heti, kun oven avaa. Manu tosin ei kauaa viihdy, mutta Taavi pitää ajaa pois kun jäisi sinne varmaan asumaan. Vaikka Taavi onkin lämmön rakastaja - se ei tykkää nukkua peiton alla. Saattaa se sinne kömpiä, mutta minuutin jälkeen lähtee pois. Manulle ei muu paikka kelpaakaan. Mutta pysyypähän mun varpaat lämpöisenä yöllä, kun on pieni lämpöpatteri peiton alla.

Hiiriä?

Taavin hampaatkin on ihan nätissä kunnossa, pikkuisen on vielä hammaskiveä parissa hampaassa. Ovat nyt kilpaa narskutelleet luita ja sian selkiä. Manu tosin saa pitää taukoa, kun sen maha taas reistailee. Hampaitakin ollaan harjattu ahkeraan ja kerta kerralta sujuu paremmin.

Manu päätti tänään kokeilla joko jää kestää laiturin reunalla. Olihan se onneksi ainakin yhden kääpiöpinserin kestävää, ettei tarvinnut lähteä perään sukeltamaan. Itsehän en jäälle lähde, ennen kuin on moni muu ihminen tepastellut uppoamatta. Siinä sitten kutsuin Manua pois jäältä ja tämä ei tietenkään pitänyt mitään kiirettä. Ilme oli kyllä just semmoinen ''mitä sä äiti oikeen hössötät siellä, ei mulla oo mitään hätää''. Tiedä sitten miten paksua se jää jo on...

''Hyrrrrr...''

Ystävämme hammaskivi

Päätin Taavin vastusteluista huolimatta ottaa selvää, miksi sen henki haisee välillä kuolemalle. Aluksihan sen henki haisi kun hampaat vaihtuivat, mutta se haju kuitenkin jäi kummittelemaan. Nyt sitten löytyi muutamasta takahampaasta hammaskiveä. Taavin kohdalla se tosin ei mikään ihme ole, se kun ei tykkää kuluttaa aikaansa luita järsien. Itse lähinnä yllätyin siitä, että sitä ilmestyy noinkin nuorelle koiralle. 

Ensiapuna rapsutin kiveä kynnellä ja osasta kohtaan lähti ihan hyvin pois. Sen jälkeen vielä hampaiden pesu poikien omalla hammasharjalla. Eilen kävin ostamassa kuivattuja poron luita yms. jos se niitä suostuisi järsimään. Kyllähän se vähäisen jotain yrittää, mutta Taavilla on tapana luovuttaa jos siitä ei heti irtoa mitään hyvää. Ja tuosta poronluusta ainakin tuli huomattua se huono puoli, että pojat ovat tänään kakkineen kivikovia kasoja. 

Tässä olenkin Manua käskenyt opettamaan Taaville, miten luita syödään. Manu on sen alan ammattilainen, järjestelmällisesti käy kaikki hampaat läpi ja luun parissa voi vierähtää tunti, pari. Piti eilen poronluukin takavarikoida, muuten olisi mutustellut sitä koko päivän yötä myöten.

Kuten mä olenkin tässä maalaillut piruja seinille, että pojat varmasti keksii mun veronpalautusrahoille jotain tekemistä... Tässä nyt yrittää kotikonstein saada kiveä poistettua ja mennä sitten eläinlääkäriin jos toivottomalta näyttää. Kaupasta hakea kaikkia mahdollisia luita ja tikkuja toivoen parasta, että joku niistä olisi hyvää jyrsittävää. Tokmannissa näytti olevan perhepakkauksena Dentastixejä, joten tietääpä mitä pojat saa joululahjaksi.

Otetaan vastaan neuvoja ja vinkkejä, mitä Taavin kanssa kannattaisi kokeilla. Sille kun on ehdottoman tärkeää, että saa jotain hyvää irti. Ja pitäisi olla semmoista missä tarvitaan takahampaita. Silloin jos innostuu nahkaluita syömään, nakertaa ja mukluttaa vain etuhampailla.

Manun pesäkolo

Kuraa, kuraa, kuraa..

Ollaan taas muutaman kerran käyty puistoilemassa ja ei sieltä kyllä puhtaana selviä. Aluksi menee hyvin niin kauan, jos ei muita koiria ole, varsinkaan isoja. Noilla isoilla koirilla tuntuu olevan tapana pyöritellä poikia kumoon.

Sunnuntaina oli joku ihan pöhkö koira, joka jyräsi yli kuin tavarajuna. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Taavi murisi ja sähisi toiselle koiralle. Mutta kukapa sitä haluaisi tulla jyrättäväksi kuralammikkoon. Manukin osansa sai, aluksi yritin sen komenteluja hillitä, mutta loppua kohti en enää jaksanut. Ei millään pahalla, mutta se vieras koira oli hyvinkin rasittava. 

Samalla kertaa oli pojilla myös treffit erään kääpiöpinseritytön kanssa. Taavihan tunnetusti meni häntä vispaten ja kroppa kiemurrellen tutustumaan uuteen tulokkaaseen. Manu näytti ihan ujolta koulupojalta, joka ei uskalla mennä juttelemaan tytölle. Mutta hyvin ne tuli toimeen, Manun kanssa keppiä jahtasivat. Välillä Taavi kävi katsastamassa tilanteen ja lähti sitten tutkimaan paikkoja.

Normaalistihan Manu murisee muille, jos yrittävät ottaa keppiä tai lelua. 

Kuten kuvasta näkyy, taitaa poikaa vähän ujostuttaa ;)

Tässä olen yrittänyt tutkia ensi vuoden näyttelyitä ja miettiä, minne Taavin kanssa suuntaisimme. Eipä näillä näkymin ole tiedossa kuin Tampere kv. Ehkä Tuurin miljoonakoiraan voisimme mennä, tulisi samalla tehtyä Ähtärin reissu. Taidamme siis palata kehään vasta keväällä, jos ei ihmeempia tule.

Manun kanssa voitaisiin palata tokoilemaan kurssin merkein sitten, kun alkaa aurinko lämmittämään. Agilityä olisi niin mahtava päästä kokeilemaan, mutta ilmeisesti täällä päin kursseille on muutama muukin halukas ja hinnat sen mukaiset. Täytyisi mun hommata parempi palkkainen työ...

Puistoa ja olemista

Oman sairaslomani kunniaksi käytiin poikien kanssa puistoilemassa. Lyhyeksi reissuksi se tosin jäi, kun oli sen verran märkää. Pojat siellä pyöri lammikkoja pitkin, kun piti ottaa pientä matsia vinttikoiran kanssa. Manu oli korvien sisuksia myöten kurassa, Taavilla meni välillä takki nurinkurin (koska joku laiskimus ei ole jaksanut ommella jalkalenkkejä)... Hauskaa kuitenkin oli, etenkin Taavilla. Manu on nykyään semmoinen nyhverö, että seisoo vain jalkojen vieressä. Kyllä se pari kertaa yritti leikkiä, mutta huudoksi se aina meni.  En tiedä tulisiko toimeen paremmin pienten koirien kanssa, ei ainakaan ole pelkona jäädä jalkoihin.

Kiitos kauniiden talvisäiden, olemme suurimmaksi osaksi olleet vain sisätiloissa. Vettä sataa joka päivä, toisinaan tuulee niin kovasti että koirat menee maata myöten... Ehkä hieman alkaa jo kyllästyttämään. Lenkkitietkin on jo niin kurassa, ettei tuolta kyllä puhtaana selviä. Nurmikollakin saa kohta kahlata. Kumisaappaat olisi ihan kivat. 

Taavistakin löytyi uusia ilmeitä;

Viime viikonloppuna kävimme taas Ähtärissä ja siellä saimme nauttia hetken talvesta. Kyllähän se lumi kerkisi jo ennen sunnuntaita sulamaan, mutta sainpa pari talvikuvaa. Tuliaisena vietiin Hessulle talvitakki ja vilkkuvalo pantaan. Tosin saa nähdä tarvitseeko takkia tänä talvena, vielä näyttäisi aika heikolta. 

Kimppuun!

Kuvailua uudella putkella

Tuli hommattua kameraan uusi putki (Nikkor AF-S 55-200mm 1:4-5.6G ED), joten kuvasaastetta on taas luvassa ;) Töistä tullessa hain paketin postista ja samantien suunnattiin poikien kanssa koirapuistoon kuvailemaan. Erittäin tyytyväinen olen siihen näin ensimmäisen kokeilun jälkeen. Nyt saa kauempaakin otettua kuvia, joten ei tarvitse koko aikaa juosta koirien perässä. Vielähän toki kuvaus on vähän hakusessa, mutta eiköhän sitä ala oppimaan kun aikansa kuvailee :)

''Hyi, lunta tassussa!''

Kepin heittelyä

''Äiti, mulla on kylmä''

Julkkis-Manu

Meidän Maano on päässyt dogSTUDIO Ny:n keulakuvaksi, jonka toiminnassa on mukana serkkuni (blogi). Tässä samalla pientä mainosta yritykselle joka toimii Seinäjoella Mustin ja Mirrin yhteydessä.

Linkki facebook -sivulle:

http://www.facebook.com/DogstudioNy