Ruikuti-ruikuti

Viime viikonloppuna oltiin taas poikien kanssa Ähtärissä. Koko perjantai-illan Taavi härnäsi Hessua, nyysäsi ja hyysäsi, melkein koko ajan sen peräpäässä kiinni. Ajatuksenani oli että kiva, nyt se hösää uroksienkin kimpussa niin kuin narttujen. Ensimmäinen yö oli kuin suoraan manalasta, nukuttiin Taavin kanssa hurjat pari tuntia. Oltiin nukkumassa eri huoneessa kuin Hessu ja tämä vinkui ja vikisi koko ajan. Jos oven takaa kuului vähänkään liikettä, piti heti mennä oven taakse uikuttamaan. Voin sanoa, että silloin oli huumori kaukana. Mietin jo Taavin viemistä autoon, saisi siellä yksin vinkua. Muutakaan (turvallista) eristyshuonetta ei ollut, kylppärissäkin kun oli pesuaineet yms. ylettyvillä. Kyllähän sitä yön aikana tuli mietittyä, voisiko olla kipeä. Eipä se sitä ollut, kun aina reagoi Hessun ääniin jos se liikkui. Viimeisenä vaihtoehtona käytiin aamuyöstä ulkona, jos vaikka olisi kova hätä. Äkkiä se pissalla kävi ja sen jälkeen ulko-oven taakse vinkumaan. Hessun kimpussahan se oli heti, kun sen luokse pääsi. Mentiin takaisin nukkumaan ja hetken siinä vinkui kunnes (luojan kiitos) malttoi rauhoittua nukkumaan, sen parin tunnin ajaksi. 

Hermot riekaleina aamulla mietin Taavin kohtaloa, en todellakaan jaksa tuollaista katsella - ja kuunnella. Itsehän toki olen uroksen ottanut, mutta enpä ole tuollaista käytöstä aikaisemmin nähnyt uroksilla. Mietin kastraatiota, mietin sitä hormonia vapauttavaa implanttia. Suunnittelin jo kuinka annetaan Taaville tuo implantti ja palataan näyttelykehään sen vaikutuksen lakattua - katsotaan sitten uudestaan miten mies käyttäytyy. Päätin jo, että jätetään Tuurin näyttelyt väliin. 

En tiedä mitä tuo yö teki Taavin päälle vai olisiko inhimillistäen tajunnut, ettei tämä ole enää mikään leikin asia. Mutta tuon jälkeen se on rauhoittunut (koputan puuta). Loppu viikonlopun oli nätisti Hessun kanssa, ei yhtään nyysännyt mitään äijä -juttuja. Malttoi nukkua, tosin melkein vuorokauden valvomisella luulisi jo väsyttävän. Kotiuduttiin takaisin Pirkkalaan, eikä se ole täällä enää porskuttanut suu vaahdossa narttujen hajujen perässä. Toki se nenä maassa menee, mutta huomattavasti rauhallisemmin. Välillä bongailee tuulen tuomia hajuja ja jos meinaa tulla kierroksia, palaa maanpinnalle kun pyydän. Tuossa on jopa parina päivänä  malttanut osallistua mun ja Manun yhteisiin leikkeihin ulkona. Ollaan päästy treenaamaan poseeraamista ulkona, mikä aikaisemmin oli täysi mahdottumuus. En nyt vielä ala juhlimaan, mutta nautitaan nyt tästä hetkestä. Ajateltiin nyt sitten kuitenkin mennä Tuuriin kokeilemaan onnea. Jos käyttäytyy hyvin, mennään elokuussa Nokialle. Jos kaikki menee niin kuin pahoin pelkään, odotellaan syksyn/talven hallinäyttelyitä missä on tähän mennessä osannut käyttäytyä.

Ähtärin reissulla molemmat pojat kävi uimassa ja käytiin jopa veneellä soutelemassa koko porukka Hessu mukaan lukien. Taavista oli kiva tähyillä maisemia, eikä se pahemmin hötkyillyt. Manulle se teki vähän tiukkaa, kun ei ole tottunut tuommoiseen tylsään paikallaoloon. Uimataidoissa Taavi on Manun edellä, se ei ota turhaa paniikkia jos ei tassut osukaan pohjaan. Manu alkuun räpiköi, mutta rauhoittuu hetken päästä.

Manulle kuuluu vain hyvää, syö ja lihoo. Ei vaan, kyllä me sen linjoista ollaan pidetty huolta ja on mukava nähdä tuo taas sopusuhtaisena. Maha on taas toiminut pidemmän aikaan normaalisti tai oikeastaan noin hyvässä kunnossa ei ole tainnut olla pitkiin aikoihin. Taavin nirsoillessa, Manu on syönyt sen ''mätsäri-muroja'', mitkä näyttää toimivan ihan hyvin. Nyt kun on ollut ihan tarpeeksi kuuma ulkona, ei Manulla ole ollut kauheasti motivaatiota mihinkään temppuiluun. Hellepäivinä pojat ei pahemmin mitään riehu sisällä, parvekkeella katselevat maailman menoa. Illalla aurongon laskettua alkaa sitten hepulit, kun pitäisi nukkumaan mennä.

Pojat ovat nyt saaneet raksujen lisäksi noita Musch-aterioita, kanaa, kalkkunaa ja lohta. Herkkuna saavat jäniksen korvia, mikä on parempi vaihtoehto siankorville jotka saa Manun mahan epäkuntoon. Edelleenkin sika ja nauta ovat meillä kiellettyjen listalla, kaikki muu liha toimii paremmin.

Hessu valmentaa Manua

Kesäfiilis

Viikonloppu taas oli ja meni. Perjantaina mentiin Ähtäriin ja pojat oli niin onnellisia päästessään vapaana juoksemaan. Itselläkin alkaa jo olemaan lomafiilistä, mutta vielä pitäisi jaksaa neljä viikkoa.

Lauantaina käytiin Taavin, Tiian ja Seelan kanssa Virroilla mätsäreissä. Ensimmäinen pyörähtäminen kehässä meni todella hyvin, tuomari tutki Taavia varovasti ja antoi sille aikaa rauhoittua pöydällä. Sininen nauha saatiin sanoilla ''on tää kyllä niin väärin'', mutta itselle riitti tässä vaiheessa Taavin hieno käytös. Ja siihen se hieno käytös sitten loppuikin.

Sinisten kehää odotellessa, meidän lähettyville tuli myöskin sinisten kehään osallistuva ihana juoksuinen narttu.  Taavihan sen haistoi samantien ja alkoi niin levottomaksi, väkisin yritti rimpuilla nartun luokse. Iloksemme tämä niin ihana narttu oli kehässä toisena koirana meidän edessä, että varmastikin hajut leijaili Taavin nenään. Tässä kohtaan meidän peli oli jo pelattu, Taavi vinkuu ja rimpuilee eikä enää edes huomaa mua. Haistelee ja sekoilee niin, että meinasi ihan tukehtua. Mä olisin halunnut vajota maan alle. Takanamme oli toinen kääkkäuros ja tuomari halusi nähdä meidän molempien liikkeet vielä. Taavi kyllä lähti mukaan, mutta rinnakkain kun piti mennä toisen uroksen kanssa, meinasi siinä rähinä syntyä. Sitten tuomari sanoikin kiitos hei ja kyllä mua niin kiukutti. En tiedä kumpi pisti enemmän vihaksi, Taavi vai se juoksuinen narttu. Nyt sitten mietitäänkin, onko Taavin käytös aina tuollaista haistettuaan juoksuisen nartun vai malttaako rauhoittua iän karttuessa... Muuten me käydään näyttelyissä vain talvisin, kun ei ole niin paljon hajuja.

Mutta onneksi tuolta ei tyhjin käsin tarvinnut lähteä. Kaikki osallistujat sai 3kg ruokasäkin ProBoosteria ja me ennakkoilmoittautujat saatiin lisäksi kakkapussit ja makupalapussit. Lisäksi ostin Taaville Hurtan joustohihnan ja Manulle piti viedä tuliaiseksi muutama lihatikku.

Mätsäreiden jälkeen kokeiltiinkin pussiestettä. Manu tajusi idean nopeasti, muutaman kerran piti pussin suuta pitää auki. Taavi taas menee sieltä mistä aita on matalin eli kiertää esteen vierestä. Hessu saatiin menemään kerran tunneliosiosta ilman pussia, se kuitenkin on astetta arempi ja epäileväisempi kuin muut. Treenien jälkeen käytiinkin rannassa uittamassa koiria. Tai Hessu oli ainoa joka kunnolla ui. Isojen koirien telmiessä Manu pudotettiin padon reunalta kivikkoon, mutta onneksi ei mitenkään käynyt. Taisi tippua kissamaisesti jaloilleen.

Tämän kesän hittinä Manulla on trampoliini. Viime kesänä siihen vasta tutustuttiin paniikissa jalat levällään ja tänä vuonna se onkin oikein hauska juttu! 

Rankkaa uroksen elämää

On se elämä niin epäreilua, ainakin Taavin mielestä. Narttujen hajuja siellä, narttujen hajuja täällä. Ulkona mennään nenä maassa ja yritetään nuolla parhaimpia hajuja. Sisällä sitten piippaillaan, vingutaan ja joskus jopa ulvotaan. 

Eilen tavattiin lenkkipolulla whippet -kaverit, joista toisella oli juoksut parhaimmillaan. Ei Taavi mitään selkään hyppimisistä tiedä, mutta ne hajut ja maut - ai että. Manukin yritti vähäisen olla touhussa mukana, mutta ilman jalkovälin tuomaa kutinaa ja kiihkoa. Kotiin tultuamme Taavi meni parvekkeelle ja voi kamala miten sydäntä riipivää ulvontaa sieltä kuului. Vielä kun muutaman kyyneleen olisi tirauttanut, tilanne olisi ollut täydellinen. Kun menet pyytämään matalampaa volyymia, alkaa se piipitys ja vinkuminen. Noh, eipähän ainakaan naapurit häiriinny. Taavi menee sohvalle tai sängylle makaamaan ja päästelee viimeiset äänähdykset ennen nukahtamista. Heti jos liikun jonnekin, tämä juoksee ulko-ovelle tahtoen ulos ja tätä ei ole tehnyt koskaan aikaisemmin. Hellyyttä ja rakkautta hän tahtoisi normaalia enemmän, lisäksi on tullu aavistuksen enemmän musta riippuvaisemmaksi (edes vessan ei voi mennä ilman, että toinen alkaa vinkumaan). Toistaiseksi ruoka uppoaa, mutta enää ei nuolla viimeisiä rippeitä vaan jätetään ne Manulle. Toivon mukaan ei suuremmin alakaan paastoamaan. Tämmöistä leppoisaa uroksen elämää meillä, onneksi kohta on taas talvi ;)

Meidän agilityprojektin ensimmäinen este, pussieste, saapui eilen, joten pääsemme sitä kokeilemaan viikonloppuna Ähtärissä. Lauantaina olisi tarkoitus mennä Taavin (ja Seelan) kanssa Virroille mätsäreihin, jotka järjestetään VipStoren tiloissa. Samalla käydä shoppailemassa uusi hihna, joka toivon mukaan kestää kauemmin kuin edeltäjänsä, joka katkesi parin kuukauden käytön jälkeen. Muutahan me ei tarvittaisi, mutta ainahan sitä lähtee kaikkea ylimääräistä matkaan. Tämän jälkeen sitten odotellaankin kesäkuuta, Tuurin näytelmiä ja ennen kaikkea kesälomaa.

Manulle kuuluu hyvää ja siitä on tullut niin hieno koira, että mamma on tosi ylpeä ♥ Ehkä sille kohta nousee pissa päähän, kun niin kovasti kehun... Mutta se on vaan niin super! Eipä olisi vuosi sitten uskonut, että siitä tulisi tuollainen herrasmies, joka on aina valmiina kaikkeen ja tekee mitä pyydetään. Itseluottamuskin on kohonnut oikein kivasti, eikä enää kyräile ja pörise kaikelle pelottavalle. Tosin, yleensä kun mä tänne kehun jotakin, kaikki menee just päinvastoin ;)

 Manu yrittää pelastaa merihädässä olevaa makupalaa, kaveria ei jätetä!

Tuli noista vesikuvista mieleen, että pojat ovat jo käyneet kastelemassa villapöksynsä järvessä. Manu sipsuttaa kuin ballerina, mutta Taavia ei veden roiskiminen haittaa - täysiä päin vaan! Täytyy joku kerta ottaa kamera mukaan, kun käydään kahlailemassa. Pojillehan ei kelpaa tuo lähimmäisenä oleva ranta, vaan pitää mennä järven toiselle puolelle, jonka rannassa on pitkästi matalaa.
Nyt lämpötilan kohotessa, on pojat saaneet mennä öisin lattialle nukkumaan. Yllättävän kivuttomasti ne on sinne jääneet, ehkä kovempi paikka se on mulle ollut kun ei enää olekaan vierellä. Päiväunet toki nukutaan vanhaan malliin, Manu peiton alla ja Taavi kainalossa.

Tampere kv

Treenimme on tuottanut tulosta ja Taavi oli astetta rennompi narun päässä. Arvostelua lukiessa taisi olla liiankin rento, kun liikkeistä saatiin miinusta. Poseeraukset meni kohtuu hyvin, innostui välillä venyttämään vähän liikaakin. Pöydällä meni ensimmäiset sekunnit hyvin, kunnes tuomari päätti alkaa tutkimaan ronskin ottein ja Taavi siitä ahdistui. Päämääränä oli vain pois pöydältä ja äkkiä. Ensimmäistä kertaa mitattiin korkeus ja mielenkiintoista olisi ollut tietää, millaisen tuloksen sai. Taavihan siinä oli perä maassa, kun pelotti niin kovasti. Arvostelut meni nopeasti ja tuntui, ettei itse kerinnyt mukaan ollenkaan. Tulokseksi kuitenkin saatiin JUK3 eli ei ollenkaan huono :) 

"Erinomainen tyyppi. Hyvä pään profiili. Samansuuntainen.

 Hyvä ilme. Elegantti niska, tosi hyvä ylälinja ja niska. 

Haluaisin enemmän eleganttia eteen. Liikkeet voisi olla paremmat."