Menoa ja melskettä

Ylläoleva kuva kertoo hyvin eilisillan tunnelmat. Pihla jaksaa ja jaksaa riehua, mutta pojat (etenkin Taavi) olisivat jo valmiita unten maille. Poikien puolesta tunnelma on edelleenkin hieman syrjivä, vaikka Pihla kovasti yrittää tehdä aloitetta leikkiin. Manua kylläkin hiukan kiinnostaisi tulla leikkiin mukaan ja välillä vähän kokeileekin kepillä jäätä, mutta perääntyy sitten omiin puuhiinsa. Manuhan nyt on muutenkin ujoa sorttia uusien kavereiden kanssa. Taavi ei muutenkaan leiki, kuin sen kerran päivässä ja sille onkin ollut rankkaa, kun ei totuttuun tapaan pysty nukkua puolta päivää. Painikaverikseen Pihla haluaisi Taavin ja sen niskassa on tullut roikuttua. Vaikkei sitä Taavista ihan heti uskoisi, tämä on tuossa tilanteessa kuin elämää nähnyt vanhus, jota ei mikään hetkauta - seisoo vain paikoillaan. Sain mä eilen pari kertaa huijattua Manun vetoleikkiin Pihlan kanssa, kun ensin vedin Pihlan kanssa ja sitten toisen pään ujutin Manulle. Eihän Pihlan voimilla vielä Manulle pärjää, mutta yllätävän paljon poweria siitä silti löytyy.

Eilen me pidettiin Pihlan kanssa kontaktiäänen harjoittelua ja hienosti se sen oppi, olisikohan mennyt viisi toistoa. Naksautusääntä pidetään positiivisena asiana ja silloin imutetaan, kun pitää saada huomio muualle kengistä tai sohvatyynyjen repimisestä. Viisas kaveri se kyllä on, kun malttaa riehumisen keskeltä keskittyä. Huomenna meillä olisi operaationa saada 8 viikon kuva, jonkin näköinen rakennekuva. Tehdä sama kuin Taavinkin kanssa, joka viikko uusi kuva, niin pystyy seurata kehitystä. Tämä penska kasvaa niin vikkelään, että on jo näidenkin päivien aikana tullut lisäsenttejä.

Yksinoloa ollaan harjoiteltu. Aloitetaan ihan alkeista, siitä että olen toisessa huoneessa ilman näköyhteyttä. Pihlalle ei aina riitä sekään, että ollaan samassa huoneessa, vaan etenkin nukkuessa olisi pakko päästä kainaloon.

Ensimmäiset yöt meillä meni hienosti. Tiiviisti kainalossa nukuttiin 8 tuntia, eikä edes tarpeilla tarvinnut käydä. Viime yönä sitten heräsinkin nelisen kertaa siihen, kun pirpana nakerteli mun hiuksia ja kutitteli kuonollaan naamaa. Annoin sitten puruluun ajankuluksi, että me muut saadaan nukkua, mutta ainahan se luu oli mun naamalla. 

Manun ja Taavin kanssa ei nyt olla mitään sen ihmeempiä tehty. Manu saa ulkona irrotella vapaana, jos ei ole muita liikkeellä. Lenkkireittejä ollaan nyt vähän vaihdeltu, kun hiekkatie alkaa olemaan niin kuranen. Koirat on aina selkiä myöten ravassa ja etenkin Manulla kertyy etujalkojen karvoihin kunnon panssari.

Pidettiin poikien kanssa kuvauspäivä tässä taannoin..

Poitsut tsekkailee penkkarihumua

Flightmaster Unique Haze

Tervetuloa kotiin pikku-pirpana!

Tarkoitus oli hakea penska tänään kotiin, mutta käytiinkin jo eilen. Matkamme kotiin meni ihan hyvin, välillä kuului itkua häkistä. Ensi tapaaminen poikien kanssa meni niin kuin olin ajatellutkin, Manulle Pihla oli täyttä ilmaa ja Taavi aloitti heti tutkimisen ja nyysäämisen. Manu purki olonsa pennun mukana tulleisiin leluihin. 

Itse pentu on ollut todella reipas, sinkoilee pitkin kämppää hyppien lelulta lelulle. Muutaman kerran ovat Taavin kanssa vetäneet lelua ja Taavi oli yllättävän herrasmies, ei ollut yhtään niin raju kuin Manun kanssa. Manu vain keskittyi lelujen paimentamiseen, Pihla ei niitä saa ottaa! Kurjasta säästä huolimatta käytiin pikaisesti pari kertaa illalla ulkona. Ensimmäisellä kerralla ei oikein suostunut liikkumaan, mutta kakat tuli. Myöhemmin käytiin uudestaan reippaammin perässä seuraten ja taas tuli kakat. Pissat oli kiva tehdä sisälle. Yönsä tämä nukkui kainalossa, enpä hennonut lattialle laittaa, kun toinen oli jo peiton mutkassa unten mailla. Itse heräilin yöllä vähän väliä, odottaen koska se lähtee etsimään pissapaikkaa. Pypah, se vain pikkuhiljaa hilautui kainaloa kohti. 8 tunnin yöunet, eikä pisun pisua ollut tehnyt. Supertyttö tai sitten ei vain uskalla vielä lähteä tarpeille kesken unien. Aamulla sitten lähdettiinkin reippaasti ulos, ettei sisälle tarvitse pissiä. Ruoka on maittanut hyvin ja olen ihan hämmilläni, kun tällä ei ole maha ollenkaan sekaisin. Poikien kanssa oli ripulirumpaa ne parit ekat päivät.

Mitenhän mä tätä penskaa kuvailisin... Se on rohkea pienellä varauksella, villi kuin mikä ja keskittyminen sen mukaista. Eilen varmaan 10 kertaa löi päänsä sohvapöytään, kun oli niin kova meno. Lattialla vedettiin sladia ja kylkimyyryä. Näin alle vuorokauden yhdessäolon perusteella tämä on kyllä niin eri maata poikien kanssa ja taitaa jokunen tovi mennä, että löydetään se yhteinen sävel. Mutta hienosti on neiti kotiutunut.

Ipanan ensi esiintyminen

♥ Tässä hän nyt on; cirneco dell'etna tyttönen 5,5vk ♥

Ja Pihlaksi hänet nyt kuitenkin kastettiin, parin kuukauden päästä rakkaalla lapsella on jo sata muuta nimeä. Tulee sijoitussopimuksella ja saapuu poikien kiusaksi maanantaina 17.2.

Pihla on syntynyt 27.12.2013 ja on kotoisin kennel Flightmasterista. 

(Takana sohvalla köllöttelee toisen pentueen emä Sumu ja molempien pentueiden isä Savu)

Ettei mun elämä katoa kokonaan tietokoneella oloon, saa Pihla liittyä osaksi poikien blogia, joten en sille tee omaa vaikka aluksi sitä mietiskelin.

Loppuun vielä Pihlan komea isä Savu 

(Pasquale Dell`Ovo)

 emästähän en tietenkään kuvaa ottanut :/

Hönöt kuvissa

Suureksi yllätykseksi se olikin Manu, joka bongasi ensimmäiset sisälle paistavat auringonsäteet. Eipä ole kertaakaan mennyt koko talvena selkänojalle muuten vain hengailemaan.

 Manun laiskempi tyyli tarkkailla,
olisiko keittiössä tarjolla jotain syötävää.

Penni ajatuksistasi. Taavi on meidän mietiskelijä. 

Näissä tunnelmissa se saattaa viettää pidemmänkin tovin.

 ...maa kutsuu, kuuleeko Taavi?

Näissä tunnelmissa täällä. Talvikin uhkaa loppua, vaikkei se kerinnyt vielä alkaakaan. Lämpötila huitelee plussan puolella. Jäällä ollaan oltu joka päivä enemmän ja vähemmän. Hiukan menoa rajoittaa sinne tunkeneet hiihtäjät, kun eivät ole maastoon saaneet latua kuntoon. Ihan hyvin Manu niitä kuitenkin sietää, jostain kumman syystä hiihtävät lapset ovat inhottavia. 

Viime yö meni vähäisin unin, kun Taavilla meinasi olla huono olo. Ilmeisesti minnekään ei oksentanut, mutta vähän väliä puklutti. Yöllä sitten annoin närästysnappia, joka hiukan helpotti. Tai ainakin puklutus vähentyi, muttei kuitenkaan kokonaan loppunut. Nyt se on aamun ollut ihan oma itsensä, reippaasti kävi ulkona ja ruokakin maistui.

Nyt tulevana ja sitä seuraavana viikonloppuna kutsuu taas Ähtäri. Sen jälkeen jäänkin ''äitiyslomalle'', kun pupsi saapuu taloon. Kutsumanimeä en ole sille vieläkään keksinyt, jotenkin näille miespuoleisille on helpompi keksiä. Pihla oli ensimmäinen vaihtoehto, mutta sitä aikani päässä pyöriteltyä, alkoi sekin kuullostamaan typerältä - ja sekoittuukohan se miten pihalla -sanaan. Ja sitä paitsi näin pohojammaalaisena siitä tulee lopulta Pihila. Tämä tuleva tyttönen, ainakin näillä näkymin, on pieni ja sievä, joten ei siitä mikään Marttakaan voi tulla. Että nimiehdotuksia otetaan vastaan, tytölle. Mieluiten 2 -tavuisia :) Ja semmosia, mitkä ei sekoitu Manuun ja Taaviin.