Päivä lähtee käyntiin NEUlla

Nyt ovat pojat siirtyneet allergiaraksuista syömään Nutron lammas-riisiraksuja. Manullehan ruoka ei ole koskaan teettänyt ongelmia, mutta Taavi alkoi heti näppimään ja jättämään suurimman osan raksuista kuppiin. Kokeeksi ostin isompi kokoisia raksuja, eikä sekään näyttänyt toimivan. Täten aloin miettimään eri ruokavaihtoehtoja. Jotakin hyvää se kaipaa raksujen sekaan, mutta samalla sen hyvän pitää olla jotakin terveellistä, mikä ei sisällä kaiken maailman lisäaineita tai muuta turhaa. Onhan raakaruokintakin käynyt mielessä ja sitä monesti ehdotetaan. Oma tietotaito ja luotto ei vaan riitä siihen, että osaisin syöttää oikeita aineksia saadakseen kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Muutenkin poikien kanssa raakaluut ovat vähän niin ja näin, milloin maha on kivikovalla ja milloin ripuloidaan seuraavat pari päivää. Etenkään Manun mahalle ei raakaluut sovi, viimeksikin oksensi luut lattialle kun maha ei sulattanut niitä.

NEUsta olen paljon juttua kuullut, mutta jostain kumman syystä en asiaan ole perehtynyt aikaisemmin. Sattumalta eksyin Lempimuonan sivuille, josta aluksi ajattelin tilata vain lampaan jauhelihaa kokeeksi. Sivuilla huomasin NEUn ja pakkohan sitä oli tilata. Manulle ostin 3kg Vogel lintuNEUta ja Taaville 3kg HeviNEUta. Lisäksi kilo lampaan jauhelihaa ja puoli kiloa broilerin sisäelinseosta. Sopivasti kotiinkuljetuskin onnistui tämän kautta. Tuotteiden hintakaan ei mikään päätä huimaava ollut, koko satsi 30e. Olen aina elänyt siinä luulossa, että nämä tuotteet maksaisi enemmän. Parasta näissä kuitenkin on se, että voi syöttää pelkästään tai raksujen ohella. Eli täten meillä nyt aletaan syömään puolet raksuja ja puolet NEUta.

Paketti saapui eilen ja kyllä pojat heti haistoi jotakin hyvää laatikossa. Olivat kuin pikkulapsia jouluaattona ''mitä sä ostit meille, joko me saadaan ne?''. Laatikko haisteltiin tarkkaan läpi ja varmaan analysoivat mitä se on sisältänyt. Ensimmäinen annos saatiinkin illalla ja voi mahdoton sitä kupin kolinaa. Manukaan ei ole koskaan viihtynyt kupin äärellä niin kauaa, kun piti joka ikinen muru, maku ja haju nuolla pois. Taavikin söi kunnialla koko kupin tyhjäksi niin raksuista kuin NEUsta. Hienoa!

Poikien allergia-ärsyke-kohtauksetkin taitaa jäädä täysin mysteeriksi. Ovat nyt syöneet kaikkea mahdollista, mitä ennenkin ilman mitään oireita. Lohiöljykin on otettu takaisin käyttöön tällä viikolla. 

Taavin flunssa on hiukan helpottanut, ei enää niin paljoa yski ja räkäile. Aamuisin vielä hiukan oireilee, kun lähtee limat liikkeelle mutta ei läheskään niin paha ole kuin aikaisemmin. Tässä nyt vain olen saanut kuulla, että Hessu on oireillut myös Ähtärin päässä. Se ensin alkoi yskimään aina haukkumisen jälkeen ja nyt on alkanut nenää ryystämään. Puhelimen välityksellä ell epäili nenäpunkkia tai kurkunpääntulehdusta. Ensi viikolla tutkitaan, jos oireet ei häviä. Voisiko sitten pojilla olla kyseessä sama tauti. Manu kuitenkin on täysissä voimissaan, joko sillä on vastustuskykyä kyseiseen tautiin tai sitten on vain sattumaa Taavin ja Hessun oireilut samaan aikaan. Taavin kanssa ollaan nyt kuitenkin päästy jo ulkoilemaan kauemmin, eikä enää ala oireilemaan rasituksesta - myöskään sisällä.

Sairaslomalla

Taavin kanssa vietetään yhdessä sairaslomaa. Itselläni tosin on jo menossa kolmas viikko tulehtuneen(?) olkapään takia. Taavi päätti hankkia itselleen flunssan - tai se ainakin on tämän hetkinen diagnoosi. 

Viime viikonloppuna pe-la yönä ryysti nenäänsä vähän väliä ja mä olin jo aivan varma sen saaneen nenäpunkin. Aamulla vielä vähäisen oireili, mutta muuten oli oireeton koko lauantaipäivän. Seuraava yö meni ihan hyvin, en ainakaan itse herännyt ryystämiseen. Aamulenkillä taas oireet tuli esiin. Aina kun otti askeleen eteen - alkoi ryystäminen. Kun pysähtyi, se loppui. Välillä ei taas oireillut yhtään, kun ulkona oltiin. Maanantaina käytiin hissuksiin ulkoilemassa ja välillä yltyi kohtaus niin pahaksi, että saatiin parin metrin jälkeen mennä takaisin sisälle. Seuraavalla kerralla taas ei ollut mitään ongelmaa. Eilen aamuna kuulosti nenä todella tukkoiselta ja räkäiseltä. Päätin sitten soittaa eläinlääkäriin, kun ovet aukesivat. Saatiin iltapäivälle aika ja siihen mennessä Taavin ryystäminen alkoi muuttumaan yskäksi. Aina kun se jostakin innostui ja alkoi käymään kierroksilla, tuli kuiva hinkuyskän kuuloinen kohtaus.

Eläinlääkärissä tutkittiin, eikä mitään erikoista löytynyt. Lämpö oli normaali, keuhkoäänet yms. oli ihan normaalit - tai mitä niistä kuunnella pystyi, kun Taavia niin kovin pelotti ja tärisi kuin haavan lehti. Kennelyskä olisi voinut olla yksi vaihtoehto, mutta me ei olla viime aikoina oltu missään koirapuistoissa tms. Ainoa koiran jonka kanssa ovat olleet tekemisissä, on Hessu, mutta sekin elää yksinäisen koiran elämää maalla. Koska kuumetta ei ollut, eikä muitakaan viitteitä tulehdukseen, ei annettu mitään lääkkeitä. Pari viikkoa katsotaan alkaako oireet helpottamaan, muuten mennään uudestaan. Ja tietty mennään aikaisemmin jos alkaa lämpö nousemaan tai oireet pahenemaan. 

Näiden eläinlääkärireissujen myötä mua vähän jänskättää Taavin näyttelyt ja poseeraaminen pöydällä. Hienosti käyttäytyvän Taavin viimeinen pisara oli  aikaisemmin Tuhatjalassa saatu piikki, jonka laitto ei mennyt niin kuin oppikirjoissa ja kaiken lisäksi pistettävä aine oli kirveltävää sorttia. Tämän jälkeen Taavi on tärissyt eläinlääkärin pöydällä kuin shokissa oleva. Mä niin toivon, ettei se yhdistäisi tuota näyttelypöytään. Yritän luottaa siihen, että näyttelyissä ollaan fiksusti, kuten se on aikaisemmillakin kerroilla mut yllättänyt. Täytyy käydä Ylöjärven mätsäreissä ensi kuussa, jos sää suosii kun  tapahtuma järjestetään ulkona.

Joko pääsisi sisälle?

Videopostaus

Arkistojen kätköistä löytyi muutamia videoita, jotka ajattelin tänne jakaa. Osa näistä on varmaan jo ollutkin täällä esillä, mutta laitetaan uudestaan. 

Tässä Manu tajuaa vihdoinkin, että nuo nappulat saa parhaiten irti hampailla ottamalla ;) Video kuvattu tänään 16.1.

Tässä aivopähkinää kesältä 2012. Taavia kiinnostaa enemmän nuo palikat kuin itse makupalat.

Tämmöistä leikkimistä meillä harrastetaan lähes joka ilta. Taavissa on aina ollut pientä vaanijan vikaa. Kun muut juoksevat vaikka taloa ympäri, Taavi jää nurkan taakse odottamaan josta tekee yllätyshyökkäyksen.

Manun ja Taavin sukkapaini kesäkuun alussa. Sama meno jatkuu edelleenkin - Manu ensin mörisee ja sen jälkeen tulee ''itku''. Olen yrittänyt saada videolle paremmin noita poikien hauskoja ääntelyjä, mutta kummasti leikki loppuu siihen kun otan kameran esiin... Taavin mörinä-ääni kuullostaa nykyään ihan teini-ikäisen pojan äänenmurrokselta.

Taavi ensimmäistä viikkoa meillä ja Manu kokeilee kepillä jäätä. Ensimmäinen ja ainakin toistaiseksi viimeinen kerta, kun Taavi on tehnyt Manulle selväksi mikä sallitaan ja mikä ei. Tästä videosta olen saanut kuulla mm. omistavani tulevan dominoivan ja aggressiivisen koiran (meidän Taavi, joka rakastaa kaikkia koiria ja ihmisiä...). 

Molemmat kunnioittavat toistensa ruokia ja luita 

- toisen apajille ei mennä rähisemään.

Kohti normaalia elämää

Torstain jälkeen onkin pojat olleet aivan normaalikuntoisia. Perjantaina kävin hakemassa eläinlääkäriltä Anallergenic-raksuja ja on kyllä täyttä herkkua molemmille. Jopa näppijä-Taavikin söi kuppinsa kunnialla tyhjäksi, ilman minkäänlaista raksujen pyörittelyä lattialla. Tietty viikon kestänyt kana-riisipaasto on varmasti herättänyt ruokahalun uudestaan. Manu taas hotkii kuppinsa tyhjäksi niin nopeaa, että olen harkinnut raksujen laittoa herkkupalloon tms. mikä vähän hidastaisi syöntiä. Muutenkin Manulla on tässä ollut vielä maha hyvin sekalaisessa kunnossa, joten ei tuommoinen hotkiminenkaan tee hyvää.

Onneksi ei paastoa tuon kauempaa tarvinnut pitää, Taavilla kun alkoi jo selkäranka tuntumaan ja lonkkaluut näkymään. Onneksi sille sapuska maistuu, niin saadaan rimpula lihotettua. Manullahan oli tuota pientä vararengasta ympärillä, joten sillä ei paino päässyt pahemmin tippumaan - enemmän oli ongelmia kuivuuden kanssa. Nämä raksut ovat kyllä niin hyvää herkkua pojille, että jopa Taavikin kiinnostuu niistä makupalana (Manuhan söisi vaikka vanupalloja, jos tarjottaisiin). Ennen tätä episodiahan Taavi oli tosi nirso syömään, söi aina tietyn määrän eikä yhtään enempää. Raksut heitteli aina lattialle ja pyöritteli niitä suussa. Mietin jo jotain vikaa hampaissa, mutta on se nyt todistettu, ettei siitä johdu. Nämä allergiamurot tosin on hiukan isompaa kokoa, jos sekin vaikuttaisi syömiseen. Mutta hajun perusteella taitaa olla kyllä maukkaita muroja (itsellänihän meinasi tulla puklu, kun säkin ensimmäisen kerran aukaisin).

Mahdollisesta vesiongelmasta ei ole takasinpäin kuulunut mitään. Perjantaina kuitenkin kuului alakerrasta kolinaa ja mystisesti tämän jälkeen juomavesikin on maistunut omaan suuhun paremmalta. Itsehän en mikään putkimies ole, enkä näistä asioista mitään tiedä, mutta olisiko jokin suodatin tms. ollut huono minkä takia vedenlaatu oli mitä oli. Viikonlopun yli pojat joi kaupan pullovettä ja eilen keitin niille hanavettä - ihan vain varmuuden vuoksi. Kaikki puruluut heitin pois, pehmolelut kävi koneessa pyörimässä ja kumilelut pesin. Viikonloppuna osti uudet puruluut ja suurennuslasin alaisena sai pojat niitä mutustaa. Myös muutamat koirankeksit ovat saaneet ja hengissä selvittiin. Onhan tässä itsellä ollut levottomia öitä ja unet ovat olleet sen mukaiset. Milloin olen nähnyt unta Manun turvonneista silmistä ja milloin on ollut jalka poikki... Syvästi toivon, että nämä ongelmat olisi tässä.

Kun poikien olotilat oli kohentunut, käytiin vähäisen jäällä juoksemassa. Tai siis Manu roikkui jalassa makupalojen toivossa ja Taavi kulki omia polkujaan narun päässä. Ihan turvallisuussyistä Taavi saa kulkea tuossa 10 metrin pituisessa narussa, se kun ei aina kuulolla ole. Manussa on jotain huvittavaa, kun järven rannalla lenkkeilijät kuuluvat aina nauravan sille. Perjantaina joku lapsi huusi rannalla kavereilleen ''kattokaa jäniksiä!'' ... ''oho, eiku koiria''., kun pojat vähän loikkivat menemään ;) Vapaana ollessa Manun lempitouhuihin kuuluu se, että jää jonkin matkan päähän musta ja sitten nappulat vinkuen juoksee luo. Ihan hyvin Manu osaa paikka-käskyn - eilen meidän välillä taisi olla semmoiset 50 metriä. Ollaanko me nyt nelisen kertaa käyty tuolla jäällä ja eilen Taavikin alkoi olemaan kuulolla. Hienosti seurasi vierellä ja muutaman kerran harjoiteltiin paikalla oloa. Taavi on kaikessa muussa paljon kärsivällisempi kuin Manu, mutta paikallaolo tuottaa hankaluuksia. 

Taavin kanssa tosin ollaan nyt alettu treenailemaan maaliskuun näyttelyitä varten. Pojalla kun on jäänyt seisominen unholaan. Hankaluuksia tuottaa vain se, kun sisällä sitä ei kiinnosta yhtään mikään poseeraaminen ja vetää itsensä linkkuun. Ulkona taas on oikein terhakkana ja jopa itse polkasee takajalat oikeaan asentoon. Nämä pakkaset vaan rajoittaa tuota ulkona harjoittelua. Noh, ehkä se on niin fiksu että osaa olla nätisti ;) Pöytäposeerausta pitäisi päästä harjoittelemaan, kun noiden eläinlääkärireissujen takia on pientä tärinää ja arkuutta ilmassa.

Kai tämä elämä tästä taas iloksi muuttuu :)

Jatkoa eiliselle...

Kuten eilen sanoin, mä en vielä huokaise helpotuksesta. Ja niinhän siinä kävi, että Manu alkoi uudestaan oireilemaan.

Eilen siinä iltapäivästä annoin pojille riisiannokset, jotka molemmat söi kunnialla. Syönnin jälkeen Manu joi kohtuudella vettä. Noin tunti tämän jälkeen aloin huomaamaan, kun Manu kihnutti päätään päiväpeittoon. Aluksi ajattelin, että sillä on taas jokin omakiva menossa kun tuota on aikaisemminkin tehnyt leikkiessään ja pallo oli sen vieressä. Itse istuin tietokoneella makuuhuoneessa, kun Manu meni olohuoneeseen ja viipyi jonkin tovin siellä. Sen tullessa takaisin, huomasin toisen korvan lerputtavan. Tässäkään vaiheessa en vielä huolestunut, kun sen korvat jää hetkellisesti lerputtamaan jos nukkuu korvat rytyssä. Manu tuli sängylle ja hetken päästä alkoi kuulumaan kauheaa rapsutusta ja korvien ravistelua. Tarkastin tilanteen, että mitä nyt taas ja Manulla oli molemmat korvat ihan lerpallaan. Raapi niitä ihan hulluja, hilse ja karvat vain pöllysi. Korvat oli aivan turvoksissa, kuumat ja punaiset. 

Siinä hetken kiroiltuani, soitin eläinlääkärille joka suositteli antamaan ihmisille tarkoitettua Histeciä (tai vastaavaa valmistetta). Puoli juosten apteekkiin hakemaan nappia, joka kyllä rauhoitti kutinan. Muutaman tunnin Manua katsoessa, totesin että lähdetäänpä näyttämään eläinlääkärille ja taas kutsui Tuhatjalka. Tuossa vaiheessa oli kaulakin aavistuksen turvoksissa. Eläinlääkärissä taas tutkittiin ja hutkittiin, eikä mitään varsinaista syytä löytynyt. Mahdollisuus voinut olla jälkioireilua eilisestä ja kaulan turvotus johtunut siitä kun eiliset turvotusnesteet on valahtanut alaspäin. Keskusteltiin eri allergiatyypeistä sun muista äkillisistä sairauksista, mutta tämän lääkärin mielestä ei oikein mikään sovi kuvaan. Lopullisena diagnoosina päädyttiin siihen, että on jokin lelu tms. missä olisi jotain ärsyttävää ainetta. Tässä vaiheessa Manun korvatkin alkoi jo näyttämään elpymisen merkkejä ja tänä aamuna oli taas ihan normaali.

Itse en ollut tähän diagnoosiin ja muutenkin tuntuu hullulta, että jokin lelu tms. olisi oireet aiheuttanut koska nuo samat lelut on ollut meillä niin kauan. Ennen lääkäriin menoa sain ahaa-elämyksen meidän juomavedestä. Itse olen tässä viikon, pari ihmetellyt kun suussa maistuu pahalta ja ällöttää. Käskin Toninkin maistamaan vettä, se kun meistä sitä harvemmin juo, ja hänenkin mielestä jäi suuhun omituinen maku/tunne. Eläinlääkäri ei tälle idealle lämmennyt eikä oikein kukaan muukaan ollut mun idean kannalla. Päätin kuitenkin ellreissun jälkeen hakea pari lähdevesipulloa kaupasta ja kyllä siinä vedessä on aivan eri maku ja tunne kuin meidän vedessä. Tokihan nämä vedet täällä maistuu hiukan kloorilta, mutta ei se ero noin suuri ole ollut. Päätin tänään sitten soittaa taloyhtiölle, joka lupasi asiaa selvittää (ja toivottavasti niin tulee tapahtumaankin). Mutta eipä ole pojat oireilleet millään tavalla veden vaihdon jälkeen... Ja minähän en lepää, ennen kuin on asiat tutkittu. Huono vesi olisi kyllä kaikkein realistisin epäily näille kaikille mystisille oireille mitä viikon sisällä on ollut. Se on ainoa yhteinen tekijä, mitä tässä enää voisi keksiä.

Allergiaa ja paniikkia

Lauantaina (05.01.) aamu alkoi Taavin oksentelulla. Käytiin normaalisti aamulenkillä ja sen jälkeen tuli ensimmäinen oksennus ennen aamupalaa. Täten sitten annoin sille riisiä, jotka tuli pihalle joskus 3-4 tunnin päästä. Illalla ruiskulla vettä suuhun ja puoli tuntia sen jälkeen oksensi keltaista lima-vaahtoa.
Eläinlääkärille soittoa ja lähdimme Tampereen Tuhatjalkaan. Ulkoisissa tutkimuksissa ei mitään poikkeavaa, ruuminlämpö normaali. Röntgenkuvissa ei mitään mainittavaa - suolisto tyhjä, hiukan kaasua. Pistettiin ihon alle pahoinvointilääkettä, jota sai myös tablettina mukaan. Lisäksi Canikur-tahnaa ja apteekista haettiin maitohappobakteerilääkettä.

Sunnuntaina taisteltiin syömisen kanssa. Hyvin vähäisen näppi riisiä ja raejuustoa. Edes lempijuoma, piimä, ei kelvannut. Maanantaiaamuna Taavi oli normaalin oloinen ennen mun töihin lähtöä. Hetken päästä tulikin kotoa viestiä, että Taavin silmä on aivan järkyttävän näköinen. Tulin töistä ja sillä oli molemmat silmäluomet hiukan turvoksissa. Soitin eläinlääkäriin joka neuvoi antamaan 1/4 kyytabletin. Sen jälkeen turvotus laski ja eleltiin normaalisti tiistaihin asti. Ruuaksi Taavi sai vain pelkkää keitettyä kanaa.

Tiistaina annoin aamu- ja iltaruokaan muutaman raksun mahantäytteeksi. Illalla käytiin lenkillä ja tämän jälkeen molemmat sai iltasapuskat, joihin päätin lorauttaa pienet määrät lohiöljyä muutamien päivien tauon jälkeen. 

Tämän jälkeen huomasin Taavin päälaella pieniä paukamia, kuin hyttysenpistoja. Istuttiin kaikki sohvalla ja Manu mutusti nahkaluutaan selkä meihin päin. Se näky oli aivan järkyttävä kun Manu käänsi päänsä meitä kohti; sen silmäluomet olivat aivan turvoksissa, niin kuin isot vesikellot olisi ollut. Kuonon juuressa näkyi noin sentin pituinen paukama. Äkkiä hain sille kyytabletin ja tämän jälkeen huomasin Taavilla lisääntyneitä paukamia kyljissä ja jaloissa. Tabletti myös sillekin ja Manulla naama vain jatkoi turpoamista. Soitin päivystävälle, joka kehoitti antamaan toisen palasen tablettia ja odottamaan. Tuon jälkeen seurasin vähän aikaan Manun turpoamista kunnes päätin soittaa Tuhatjalkaan. En mä yötäni nukuttua saa, kun raukka näyttää ihan mursulta ja yrittää raapia ja hinkata naamaansa joka paikkaan. Tuhatjalassa annettiin piikillä heti vaikuttavaa kortisonia ja lisäksi pidempi vaikutteista. Lämpöä Manulla oli kiitettävät 40 astetta, mutta se saattoi johtua kyytabletista. Kotiin päästyä oli silmien turvotus jo poissa, eikä kuonokaan niin pahalta näyttänyt. Yön aikana piti pari kertaa tarkastaa, että kaikki on kunnossa ja koira hengittää.

Tänään käytiin sitten meidän vakiopaikassa, Oivan eläinklinikalla, kun Taaville olin eilen varanut ajan. Mentiin molempien koirien kanssa sinne keskustelemaan jatkosuunnitelmasta. Pojille aletaan nyt syöttämään pelkästään allergiaraksuja. Kun oireet ovat kokonaan hävinnyt, aletaan kokeilemaan eri lihoja, jos niistä oirehtii.

Tällä hetkellä mun epäilyksen alla on lohiöljy tai raksut, mahdollista myös johtua nahkaluista mutta Taavi ei niitä eilen syönyt. Voi myös olla käynyt niin kakka säkä, että jokin antamista ruuista on ollut pilaantunutta erää tai on mennyt syystä X pilalle.

Manun nassu oli hiukan vielä turvoksissa tänä aamuna.

Itse en ole vielä malttanut hengähtää asian tiimoilta. Kyllä sitä pientä paniikin poikasta oli ilmassa. Edelleenkin olen tarkkana ja seurailen poikia mahdollisten oireiden varalta. Mä huokasen vasta sitten kun todellakin on kaikki hyvin.

Uusi vuosi

...Ja uudet kujeet.

Ei mitenkään vahvasti alkanut meidän uusi vuosi, olen nimittäin aamuyöstä asti saanut kerätä ripuli- ja oksennuskasoja lattialta. Oli sitten viimeinen kerta, kun meidän pojat syö raakaluita. Manun maha ei luita sulattanut ollenkaan vaan oksensi ne pihalle ja Taavin kanssa kilpaa ruikkivat menemään. Itse yritin paperirulla kainalossa nukkua aina välissä, voihan sen päivän näinkin aloittaa.

Itse eilinen meni oikein mallikkaasti, myös Taavin osalta joka vietti ensimmäistä uutta vuotta. Kumpikaan ei välittänyt raketeista ja ulkona päästiin käymään ihan normaalisti. Oli kyllä mukavan rauhallista ulkoilla, kun ei ollut muita koirallisia liikkeellä. Järven rannalla Taavi välillä katseli taivaalle ihmetellen valoloistetta. Vaikka välillä tunnelma kuullosti siltä kuin sodassa oltaisiin, ei pojat edes korviaan letkauttanut.

Koska aina uutena vuotena asetetaan uusia tavotteita ja tehdään lupauksia, päätin tehdä sellaiset myös pojille.
Manun kanssa meillä suurin ongelma on muille koirille rähinöinti. Ei se joka kertaista ole, vaan Manun asenne riippuu vastaantulevan koiran eleistä. Jos tulee vastaan rauhallinen ja ulkoiluttajan kontrollissa oleva koira, ei siitä sano mitään. Mutta silloin kun tulee (puoli)vapaalla hihnalla kohti, ilman omistajan kontrollia, alkaa Manu rähisemään. Ja rähinä on kahta kauheampi, jos vieras koira aloittaa mekkaloinnin. Meidän lenkkipolulta löytyy pari vakiokoirailijaa joita ohittaessa alkaa kauhea meteli. 
Sattuipa kerran sellainen tilanne, jossa vastaan tuli eräs vakiorähisijä-terrieri. Oltiin poikien kanssa tulossa sivusuunnasta ja päätin pysähtyä odottamaan, että täti menee koiransa kanssa ohi. Mutta tämä täti päättikin pysähtyä odottamaan meitä ja itse sitten ajattelin pääseväni ohi. Hän päätti sitten lähteä samalla kohti meitä ja rähinähän siinä syntyi. Tuosta tilanteesta tuli semmoinen kuva, että tämän tätin mielestä on hienoa omistaa koira joka rähisee muille, kun pitää oikein tarkoituksella tulla lähelle. Jos vastaavanlainen tilanne tulee toisen kerran, tiedänpä sanoa tätille että jatkaa matkaansa. Sitten on eräs toinen täti, joka alkuunsa päästi rähisijänsä hihnan pituudelta muiden luo. Nykyään se tosin tajuaa ottaa koiransa tiukemmalle, kun me tullaan kohti. Taisi emäntä säikähtää kun kerran karjaisin sen verran kovaa ohittaessa, että hänenkin koiransa hiljeni. Kyllähän täältä paljon löytyy niitä, jotka haluaisi antaa pikku-sessujensa nuuhkia toisiaan, mutta suurin osa jättää rauhaan kun otan pojat ojan puolelle viereen enkä edes katso päin.
Mutta siis, Manun kanssa meidän tavoitteena on päästä kunnialla muiden koirien ohitse.

Taavin kanssa projektina olisi kontrolli ulkona. Tilanne on aikalailla sama, kuin Manulla tuossa iässä. Eli sisällä ollaan niin ihanaa ja kuuliaista, mutta pihalla korvat ja kontrolli katoaa samantien. Makoisat makkarat tässä asiassa kyllä auttaa huomattavasti, mutta ei palkkaaminen pakkaskeleillä oikein onnistu hanskat kädessä. Ulkona pysähdyn ja odotan Taavilta edes pientä kontrollin elettä, mutta tämä katselee vain muualle ja alkaa ruikuttamaan kun ei pääse eteenpäin. Sitten se näkeekin jotain todella mielenkiintoista, kuten lentävän roskan. Ollaan kokeiltu pujottelua, suunnan muutoksia, mutta se vaan puskee muualle eikä ota pienintäkään yhteistyön elettä. Makupalalla palkkaaminen menee tosiaan pakkasen mukaan, mutta viimeistään ilmojen lämmetessä alkaa tehotreenit.