Viimeinen alkeistoko

Tiistaina oli meidän viimeinen alkeistokotunti. Kyytiongelmien vuoksi oltiin Miinan kanssa hyvissä ajoin paikalla, joten kulutettiin odotteluaika ympäristön tutkimiseen. Löydettiin kivoja matalia tasaisia kiviä, joiden päällä harjoiteltiin vähän tasapainoa. Kieltämättä teki Miinalle ihan hyvää, kun se joutui keskittymään, mihin jalat laittaa ettei putoa. Näyttipä se olevan sen mielestä kivaakin. Haahuiltiin ympäristössä ja ennen treenin alkua otettiin vähän sivulletuloa. Tähän mennessä Miinan sivulletulo on vaatinut kädellä ohjausta ja se saa sen aina ihan kierroksille, kun keskittyy vain saamaan makupalaa kädestä. Nyt päätinkin vain seistä käsi paikoillaan ja annoin käskyn. Ensimmäinen reaktio oli, että en ymmärrä. Kun toistin käskyn, siirtyi askeleen verran sivummalle. Kolmannella käskyllä se tajusi siirtyä sivuun ja hienosti asettuikin. Samaa vielä toistettiin muutaman kerran ja kyllähän se sieltä tuli, hienosti! 

Treeni aloitettiin liikkeestä seisomaan -harjoituksilla. Tässä Miina oli yllättävän hyvä. Toki me ollaan näyttelyseisomista harjoiteltu ''seiso'' -käskyllä, joten siitä taisi olla apua. Tässä hommassa kuitenkin ''seis'' oli tehokkaampi. Liikkeestä seisomaan jääminen sujui sen verran hyvin, että seuraavaksi kokeiltiin kiertää seisova koira. Miinan sivuille sain mennä ilman ongelmia, mutta alkuun taakse meno sai kääntymään ympäri. Parin toiston jälkeen kuitenkin pystyin kiertämään Miinan ympäri ilman ongelmia. 

Loppuaika treenatiin lelun avulla pitämistä, noutoa ja irroittamista. Lelun suuhun ottaminen on meillä aina sujunut hyvin. Lelun peräänkin se lähtee, mutta takaisin tullessa lelu jää aina metrin päähän. Tätä me jatkossa aletaan työstämään, että se lelu (tai kapula) tulisi perille asti. Irti -käsky toimii yleensä pienellä viiveellä. Toki näin lelulla harjoitteleminen saa retuutusvaiheen päälle, tiedä sitten miten toimii, kun saadaan hankittua kapula.

Nämä treenit meni Miinan osalta yllättävän hyvin. Tällä kertaa se oli paljon rauhallisempi ja ryhtyi heti tekemään töitä. Ehkä tuo meidän alkuhengailu sai sen rentoutuneemmaksi.  

 

Manun ja Taavin kanssa ei ole ollut mitään ihmeempiä. Taavi tekee sitä mitä parhaiten osaa eli nukkuu ja syö. Välillä se intoutuu Miinan kanssa leikkimään. Manu on nyt ollut enemmän Miinan kaveria ja ovat kovasti leikkineet. Taavilla on ollut tulehtunut haava kyljessä ja sitä ollaan putsailtu. Sai t-paidasta tehdyn paidan suojaksi, ettei koko ajan nuole sitä. Nyt haava on jo parantunut ja tilalle jäi karvaton läntti. 

Miina kävi eilen kulmahampaan poistossa ja hyvin meni operaatio. Kotona oli vähän pökerryksissä ja nukkui. Iltaa kohti kuitenkin energiaa alkoi löytymään ja lopulta täällä oli raketti koiran sijasta. Eläinlääkärin ohjeen mukaan sai käydä vain pissalenkillä, joten siinä se nähtiin, kun päivän vapaana olot jäi väliin.

Miinan treenipäivä, olkaa hyvä.

No hei jes! Me ollaan menossa temppuilemaan! Siis niiiiin ihanaa, paaljon herkkuja. Mitä, miks mä en saa herkkuja? Hyppään sun päälle! Hyppään toisen ja kolmannen kerran! Typerä emäntä.. No okei okei, istutaan sitten mutta ei paria sekuntia kauempaa. Hyppään taas ja samalla yritän repiä tuon namitaskun alas! Jaa ei vai. No piä tunkkis, kattelen sitten maisemia. Ai kato tuolla on mun painikaveri JESS!! Mä tuun mä tuun. Hemmetin naru. Jaa taas pitäisi istua, no en varmana. Istu ite ja anna mun mennä painimaan! Mä haluuu'uun! Hah pääsinpäs, moimoimoi ihana kaveri! Emäntä hei, älä tuu väliin, ei me sua oteta mukaan. No mitä sitten vaikka mun panta irtosi? Ehkä mä lähden karkuun, ehkä en - siinäpä pulma sulle. En mä nyt mikään vasikka ole, kun kiinni yrität lassota. Himskatti, kaksi vastaan yksi - no laita nyt sitten se panta. Mutta siinäpähän raahaudut mun perässä, mä painin nyt MUN kaverin kanssa.

Ääh, joku nainen keskeyttää painit. Ai niin! Mehän tultiin temppuilemaan. Missä mun namit? Anna namit tänne! Jahas, nyt mennään hiekkakentälle. Se vähän pöllyää. Mut hei, tuolla on mun kaveri, mä meen sinne! Täh miksi en saa? Mun pitäis istua emännän vieressä, mut mä haluun painimaan! No okei, voin istua hetken, mutta sitten heti nami mulle kiitos. Ah, hyvää kanaa, joko saa taas painia? No nyt mut vedetään vähän sivummalle, kun en mukamas osaa käyttäytyä. Hyppään sun päälle! Kiukkuan. 

Kentälle laitettiin taas tommosia tötteröitä, onkohan niissä nytkin nameja? Mennään äiskä katsomaan jooo! Odota omaa vuoroa, pyh. Ootellessa pitää istua ja maata, koita nyt päättää. Jes, nyt mun vuki! No eihän täällä ole kuin hiekkaa ja pölyä. Nyt ne laittoi jonkun liinan mun perään, emäntä höpäjää jotain ettei se vielä luota muhun. Mnjaah... Istun, okei. Hei mihis sä meet? Joo joo, istutaan istutaan. Mihis asti sä oikein kävelet.. No nyt saan tulla jeee, pidä kana valmiina! Kuulemma ihan ookoo. Ookoo? Eikö se riitä että mä tuun luokse? Ihme nillitystä jos vähän on vinossa tai jotain. Sit taas muitten vuoro ja mä joudun istua ja maata taas vähän väliä. Painikaveri ei oo huomannut mua ollenkaan, vaikka välillä yritän sitä kattella. Kauheen tosikkoja nää muut täällä. Huoh, keskitytään sitten kanan popsimiseen. Taas mä pääsen liinan päähän. Pitää oikeen perusasennosta jäädä istumaan. Mäpä olinkin ovela ja nousin seisomaan, kun emäntä käveli pois. Sit heti istuin kun se huomasi sen. Tällä kertaa mä päätin olla luoksetulossa täydellinen, enkä mikään ookoo. Käskyn saatuani kiihdytin nollasta sataan. Puolessa välissä tajusin tehneeni virhearvion ja matka oli aivan liian lyhyt kiihdyttää nollasta sataan ja jarruttaa takaisin nollaan. Uuuups! Yritin ottaa lukkojarrutuksen ja ehdin nähdä vilauksen emännän katseesta, että nyt jysähtää. Ei muuten jysähdä! Viime hetkellä vedin käsijarrusta ja perä luisussa kivien ropistessa sain vauhdin pysähtymään just emännän eteen. Huh. Nätisti siirryin perusasentoon ja katselin vähän ympärille, etteihän vaan muut nähnyt äskeistä. Oli vähän noloa. Kouluttajanainen sanoi, että jatkossa me alkuun treenataan tätä lyhyemmällä matkalla.

Hetken saatiin hengähtää, kun loppuun tehtiin vielä jotain uutta ja ihmeellistä juttua. Emäntä peruutti ja mun piti samalla mennä maahan. Mä en oikein tajunnut sitä, mitä siinä haettiin takaa. Aattelin että se oli joku hauska leikki, missä menin maahan ja siitä äkkiä perään. Kuulemma mun olis pitänyt jäädä sinne maahan. Tää oli kuulemma jotain liikkeestä maahanmenon harjoittelua.

Huhhei... Treenit loppui ja huomasin, että emännän mustat vaatteet oli täynnä harmaita tassun jälkiä. Ei kuulemma enää jatkossa laita puhtaita vaatteita meidän treeneihin. Nyt mä vihdoinkin pääsin taas mun painikaverin luo. Ja mehän painittiin! Se on kiva kaveri, saman kokoinen kun mä. Painaa tosin enemmän, se on vähän jytkympää rotua kuin mä. Eikä se hauku, mä tykkään sellasista. Lopulta mä olin yhtä harmaa emännän kanssa, kun lähdettiin kotia kohti. Autossa en enää jaksanut muuta kuin nukkua. 

Matka autolta sisälle tuntui tuskastuttavan pitkältä, mä olin niiin poikki. Tahdoin suorinta tietä sohvalle huilimaan, mutta mut ohjattiinkin suoraan suihkun alle. No way! Mä kyllä tiedän mikä juttu tää on. Emäntä kaivoi esille jäljelle jääneet kanat ja joko niiden voimalla tai väsymyksestä johtuen, en jaksanut laittaa hanttiin. Toisaalta, tuntuihan se lämmin vesi hieronnan kera aika kivalta. Muutuin harmaasta takaisin mustaksi ja pyyhekuivauksen jälkeen muistinkin, että nyt on iltapalan aika! Musta ei tykätä silloin, kun laitetaan pöperöt kuppiin. Oon kuulemma kärsimätön, mutta pitäähän sitä tarkkaan seurata, mitä sinne laitetaan! Unohtamatta hoputtamista, miksei sitä ruokaa saa heti naaman eteen? Masu täynnä kömmin sohvalle unten maille, rankkaa tämmönen treenaaminen.

Treeniä ja eläinlääkäriä

Aloitetaan nyt taas kertomalla Miinan treeneistä. Toissa kerralla me opeteltiin kurssilla ruutua ja törpön kiertämistä. Ruudun harjoitus aloitettiin laittamalla nami ruutuun koiran nähden ja sitten käveltiin parin metrin päähän ruudusta. Alkuun annettiin lupa ihan omavalintaisella käskyllä ''saa ottaa'' tms. mikä oli ennestään tuttu. Kun koira tajusi jutun, otettiin käskyn tilalle sana ''ruutu''. Miinallehan tämmöiset jutut on ihan iisejä. Sille tuskin ruutu -sana tuli yhtään tutuksi, kun namin perässä menee minne vain. 

Kun ruutu sujui hyvin, otettiin törpön kiertoa. Laitettiin nami törpön taakse ja siitä ohjattiin kädessä olevalla namilla kiertämään se. Alku sujui hyvin, mutta sitten Miinan nami-itseluottamus pääsi valloilleen, eikä se tajunnut, että siinä olisi joku tehtäväkin. Kunhan veti täysiä törpön yli namin perässä. Täytyi sitten ottaa Miinan kanssa vähän yksityiskohtaisemmin tuo tehtävä, että se tajusi siihen liittyvän muutakin, kuin herkkujen pelastaminen törpöltä.

Hyvin nuo törpöt jäi Miinan mieleen, kun seuraavalla kurssikerralla oli täysi neliveto päällä, kun näki nuo kivat tötteröt maassa. Piti kierrellä ja haistella, joskos siellä olisi nameja taas. Ei ollut, tällä kertaa törpöt toimi apuna sivulle istumisessa. Treeni aloitettiin ottamalla kontaktia, testaamalla maahanmenoa ja paikalla pysymistä. Nämä sujui Miinalta oikein hyvin parin alkuhätäilyn jälkeen. Otettiin perusasennosta maahan, käveltiin koiran eteen ja ensin seistiin siinä 5 sekuntia, sitten palattiin koiran sivulle ja palkkaus. Tämän jälkeen seistiin 10 sekuntia. Hienosti se meni, me ollaan tosin treenattu tätä kotona aina aamu- ja iltaruuan yhteydessä. 

Treenattiin myös tuomarin tarkastusta. Kouluttajan sanat ''koiran tulisi olla reagoimatta tuomariin, kontaktissa ohjaajaan'' sai mut vähän huvittuneeksi ja samalla epätoivoiseksi. Miina istumassa nätisti sivulla kontaktissa, kun joku kävelee luokse ja vielä yrittää koskea sitä? Heh, joo. Ensimmäinen yritys meni niin kuin ajattelinkin. Tuomarin, eli kouluttajan, kävellessä kohti, Miina yritti heti syöksyä kohti. Uusi yritys, tällä kertaa koutsi pääsi jo kosketusetäisyydelle, kun Miinan keskittyminen herpaantui ja yritti syliin päästä. Kolmas yritys, Miinan aivosolut yritti kovasti pohtia, katsoako mua vai kouluttajaa. Pysyi kuitenkin sivulla, eikä ottanut askelta eteenpäin. Neljännellä kerralla pysyi kontaktissa koko ajan ja kouluttaja pääsi ojentamaan kätensä, ei kuitenkaan koskenut tässä vaiheessa. Se meni hyvin. Pienen tauon jälkeen uusinta ja silloin tuli kaksi onnistunutta tuomarin tarkastusta kosketuksen kanssa. Jee!

Loppuun treenattiin takapään käyttöä perusasentoon. Jokaisella oli oma törppö, jonka kulmia käytettiin avuksi. Ensin kierrettiin vastapäivään. Joka kulmaan otettiin perusasento. Eli toisinsanoen pyörittiin ympyrää parin askeleen verran ja koiran tuli aina ottaa perusasento sivulle. Tätä tehtiin molempiin suuntiin. Perusasento ylipäänsä on Miinalle vähän hankala, kun se ottaa sen vähän turhankin reaktiivisesti. Kovasti se hakee oikeaa paikkaa, mutta sen korjaukset on sellaisia askelhyppyjä suuntaan jos toiseenkin. Ei oikein toimi, jos yrittää asentoa korjata parilla sentillä :) Hyvin se kuitenkin meni ja tyytyväinen olin suoritukseen. 

Ollaan nyt kotitienoolla yritetty treenailla, mutta Miinan mielestä kotitreenaaminen on ihan hanurista, eikä ole samanlaista motivaatiota kuin kurssilla. Kyllä se tekee, mutta hyvin laiskasti. Myöskin kaikki muu ympärillä tapahtuva on sata kertaa kiinnostavampaa (kuten lintu puussa). Kurssilla on ympärillä paljon enemmän elämää, eikä se siellä kiinnosta. Täytyy kokeilla lähteä sen kanssa jonnekin vieraampiin maastoihin, jos siellä olisi enemmän kiinnostusta.

Miina on tässä parin viikon aikana onnistunut jyräämään Taavin kolme kertaa niin, että Taavi on ollut hetken kolmijalkainen. Kolmannen kerran jälkeen käytettiin Taavi eläinlääkärillä kuvattavana. Käsikopelolla ei löytynyt lihaksista mitään toispuolisuutta tai muutakaan. Polvet liikkui normaalisti, ei luiskahtanut pois paikoiltaan.  Ainoa ero oli jalkojen taivutuksessa, kipeää jalkaa halusi aina nostaa sivulle. Takapää kuvattiin lonkista varpaisiin, eikä missään ollut yhtään mitään sanomista. Lonkat ja polvet oli priimaa, ei mitään merkkejä nivelrikoista tai muista vioista. Käytiin Tampereen (keskustan) Evidensiassa ja oli kyllä mukava paikka. Eikä laskukaan mikään paha ollut vakuutuskorvauksen jälkeen. Klinikkamaksu, rauhoitus, ell vastaanotto, ontumatutkimus ja röntgentutkimus rapiat 280e, josta itselle makstettavaa jäi 170e. Ei paha. Taavin oireet luultavasti johtuu iskiaksesta, on tärähtänyt aina Miinan jyrätessä. Jos nyt jalka enemmän alkaa vaivata, suuntaamme sitten hierojalle/fysioon/ortopedille. Mutta eipä tuo koipi ole reagoinut mihinkään muuhun. Hyppii, pomppii, juoksee ja riehuu ihan normaalisti.

Nyt ei ollakaan päästetty poikia juoksemaan vapaana Miina kanssa.

 Niin se syksykin saapui..