Pentunäyttelyt

Eilen oltiin Taavin kanssa Tampereen pentunäyttelyissä. Tällä kertaa Taavilta löytyi enemmän energiaa, mitä mätsäreissä on ollut. Hienosti jaksoi olla loppuun asti, me kun taas olimme lahjakkaasti hyvin etuajassa. Välillä sai olla kopassaan huilimassa ja hyvin siellä malttoi pötköttää. 

Kehässä meni hienosti, toki nurmikentällä olisi ollut kivempi mennä nenä maassa. Poseerauksessa malttoi olla ja pöydällä käyttäytyi hyvin. 

Tulokseksi siis saimme KP ja VSP :)

Nyt treenataan tuota juoksemista Seinäjokea varten.

"Oikeat mittasuhteet, hyvä pää, suuret hampaat. Erinomainen runko, oikein kulmautunut. Liikkuu huolimattomasti edestä korkealla askeleella."

Hiljaiseloa

Manulle on nyt varattu kastraatioon aika ensi viikon torstaille. Halvemman hinnan perässä mennään Ähtäriin ja siellä sitten ollaankin koko viikonloppu. On taas ollut pojalla jonkin sortin ego-ongelmia ja on kokeillut rajojaan. Ollaan tehty pientä palautusta maan pinnalle ja toivon mukaan tuommoiset ongelmat vähenisi/poistuisi kastraation myötä. Pihalla ollessaan välillä käy niin ylikierroksilla jos esim. on kiimaisen nartun hajuja. Silloin ei kuule eikä näe mitään, rähisee Taaville jos se tulee häiritsemään hajunautintoa. Toki olen nyt yrittänyt ennaltaehkäistä tämmösiä tilanteita ja Manu saa tulla tien puolelle kävelemään mikäli hajut nousee päähän. 

Taaville saatiin sikaripunkkiin lääkitys. Kerran kuussa laitettava ampulli niskaan kolmen kuukauden ajan. Karvanäytteessä tosin ei punkkeja näkynyt, mutta oireet viittasi vahvasti siihen. Eipä Taavi kantanut kaunaa edellisestä hampaanpoistoreissusta, oli taas ihan onnessaan. Kai tuolla klinikalla on aina niin kivaa ;)

Huomenna meillä olisikin sitten nuo Tampereen pentunäyttelyt. Toivon mukaan ei nyt kauheasti sataisi, kun ulkona on. Mua vähäsen jo jänskättää ja mielenkiinnolla odotan kuulla tuomarin mielipidettä tuosta taniaisesta :)

Taavi on sitä mieltä että Manu tarvitsee lisää liikuntaa ;)

 

Manu onkin siirtynyt talviaikaan ja viihtyy parhaiten peiton alla. Taavi ei ole vielä sitä ihanuutta hoksannut - onneksi. Kyllä pojat nyt suurimman osan yöstä nukkuu omalla petillä. Manu on sen verran juoni, että se odottaa koska nukahdan ja sitten kömpii peiton alle. Taavi yleensä tulee siinä aamuyöstä kainaloon ja itse herää siihen kun ei mahdukaan kääntämään kylkeä :)

Etsi Manu :)

Tallipojat

Eilen pojat pääsivät mun matkaan tallille. Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun olivat lähikosketuksessa hevosten kanssa, turvallisen välimatkan päästä ovat kyllä nähneet. Aluksi olivat aivan ihmeissään, minne ovat joutuneet. Vapaaksi päästyään eivät kyllä kauaa miettineet vaan siellä ne jo paineli pitkin tarhoja. Taavi oli porukan rohkein, Manun taas piti olla skarppina koko ajan ettei kukaan pääse yllättämään.

Rapa lensi ja hevosen kakka maistui hyvältä ;)

Taaville on nyt ilmeisesti tullut sikaripunkin aiheuttama karvaton kohta silmäkulmaan. On nyt viikon sisällä pahentunut huomattavasti ja käydään ensi viikon alussa näyttämässä sitä eläinlääkärissä. Sitä on tullut jo ihan tavaksi käydä kerran kuussa eläinlääkäriä moikkaamassa. Ja joka kerran jälkeen sanotaan sanat ''jos nyt ei enää tarvisi hetkeen käydä..'', taidanpa nyt olla vain hiljaa ;)

Uusi kamera

Hankin itselleni kauan himoitun järjestelmäkameran. Päädyin Nikon D3100 malliin, mikä oli tarjouksessa NetAnttilassa. Tätä ennen olen siis kuvaillut normaalilla digikameralla (Canon Ixus 115 HS). Kyllä tuo digikamera on muuten ollut hyvä, mutta vauhdissa se ei tahdo pysyä ja tarvitsee aina hyvän luonnon valon saadakseen onnistuneita kuvia. 

Tämä on mun ensimmäinen järkkäri, joten opiskelua riittää. Tässä olen sisällä poikia kuvaillut ja kokeillut eri asetuksia. Vaikken sitä vielä osaa käyttääkään, tulee kyllä huomattavasti parempia kuvia. Mahdollisimman vähän käyttää tuota automaattista asetusta, niin oppisi paremmin :)

Manun mielestä uusi kamera oli aluksi tosi jännä kapistus. Taavi taas mielellään tekee tuttavuutta tunkemalla kuonoa linssiin.

Viikonloppuna oltiin taas Ähtärissä ja pojilla oli mukavaa juosta päivät pitkät vapaana. Taavikin on jo sen verran karaistunut ettei juokse heti sisälle jos yksikin vesipisara tulee. Manuahan ei koskaan ole vesi- tai lumisateet haitannut. Veikkaisin että Taaville tulee kyllä ankea talvi, sen verran viluinen se on. Viime talvena Manusta oli vain hauskaa, kun oli kunnon lumimyräkkä ja lunta tuli 30-40cm. Ihan onnessaan se pomppi mun jalan jälkiä pitkin eikä puhettakaan, että olisi haitannut. Välillä ei näkynyt kuin hännänpää, kun porskutti menemään. Toivottavasti tulisi taas luminen talvi..

Taavilta tosiaan poistettiin kolme kulmahammasta 1,5 viikkoa sitten. Oli pientä säpinää, kun klinikan kupeessa olevan Siwan jäähdytinjärjestelmä(?) oli mennyt oikosulkuun. Ilmastointia pitkin käry tuli sitten klinikallekin ja palomiehet kävivät siellä tuulettamassa. Sain olla Taavin kanssa sen verran, kun se nukahti katsellen palomiesten toimintaa. Sitten itse siirryin autoon odottelemaan, Taavi oli perähuoneessa jossa ei käryä ollut. Yläkulmureissa ei vielä ollut uusia hampaita tulossa, mutta nekin poistettiin varmuuden vuoksi ettei tarvitse toista kertaa mennä nukuttamaan. 

Ilta menikin Taavilla päätä selvitellessä. Ennen nukkumaan menoa käytin vielä Taavin pissalla ja kyllä se siitä virkistyi sen verran että sai vähän iltapalaa napaansa. Yön sai nukkua meidän kanssa sängyssä peiton alla, hiukan se taisi kylmissään olla. 

Aamulla oli kuin uusi mies. Ei mitään merkkiä siitä, että olisi hampaita revitty. Ruoka maistui eikä ikenetkään enää vuotanut. Lähdettiin sitten mökkeilemään saareen jossa oli kaverina ajokoiraristeytys, uros sekin. Siellä kolmikko veti kunnon rallia menemään. Kerittiin varmaan 15 minuuttia olemaan, kun Taavi oli käynyt vähän järvessä kastautumassa. Kun ei mikään järin lämmin sää ollut, sai Taavi sitten palttoon niskaan kun oli kuivunut. Yöllä sitten oltiinkin kaikki neljä saman peiton alla, kun mökissähän ei lämmitystä ollut ja lämpötila siinä +12 asteen tietämillä. Itsehän sain tästä reissusta flunssan alun joka sitten paheni viikon kuluessa ja olin pari päivää sairaslomalla.

Sairasloman takia jäi sitten Taavin viimeinen kurssitunti väliin. Noh, eipä se nyt sinänsä suuri menetys ole. Kuitenkin perusasiat osataan ja niitä voidaan treenata kotona. Nyt tosin keskitytään tuohon näyttelyseisomiseen. Nykyään Taavi seisoo sen hetken ja jos ei makupalaa tipu, hän istuu.

''Jos mä vaan vähäisen maistan?''

Pientä jännitystä havaittavissa, kun lasipöydällä seisoo. Kuten kuvasta näkyy, Taaville ilmestyi näppyjä jalkaan sekä mahan alle. Näpyt aina ''villiintyy'' jos käy jossakin kurassa, pitkässä heinikossa tai järvessä pyörimässä. Tällä hetkellä iho on ihan rauhoittunut kun ollaan vältelty kosteikkoja (mikä näillä keleillä onkin niin helppoa).