20. helmikuuta 2017

Ystävämme eläinlääkäri

Aikalailla alkaa eläinlääkäreistä tulla osa elämää tällä hetkellä. Manun kanssa ollaan käyty parin viikon välein jalan kontrollissa. Onneksi jalka on alkanut luutumaan toivotulla tavalla. Nyt on takana kaksi kontrollikäyntiä ja varovaisin mielin voi jo ajatella jalkatuen poistamista parin viikon päästä. 
Ensimmäisessä kontrollissa Manulla oli myös varpaanvälit hautunut, mutta nyt ne oli viimeisimmällä kerralla parantunut. Nyt kun jalka on ollut Manun mielestä täysin terve, on sitä saanut toppuutella vähän väliä. Hyppiminen olisi niiiin kivaa! Ulkonakin se tahtoisi joka suuntaan täysiä. Välillä se siis joutuu häkkiin rauhoittumaan, jos meinaa liikaa virtaa olla. Hyppykielto jatkuu edelleen.


Murhetta tuo myös Miinan kutina. Kävin sen kanssa eläinlääkärissä ja siellä oltiin allergian ja/tai atopian kannalla, ulkoloisiin viittaavaa ei löytynyt silmämääräisesti. Siirryttiin RC:n allergiaruokaan, mutta toistaiseksi siitä ei ole ollut mitään apua. Tai ehkä koko kroppa ei enää niin kutia, mutta silmät ja korvat edelleen. Saatiin kortisonilääkkeet joita annetaan pahimpiin kutinakohtauksiin. Tällä hetkellä on menossa ruuan pakastaminen, eli testataan onko varastopunkkiallergiaa. Nyt on tuo kutina ollut välillä jotain aivan järkyttävää, kun toinen menee naama mattoa pitkin... Toivottavasti syy tälle kaikelle löytyy mahdollisimman pian. Tätä menoa jää meidän kevään näyttelyt väliin.