Aurinkoista kevättä!

Perjataina lähdettiin kohti Ähtäriä ja illalla poikettiin vielä muorilassa. Manuhan oli aivan onnessaan päästessään pitkästä aikaan Hessun kanssa leikkimään. Muutaman tunnin siinä riehuivat ja kyllä nukuttiin yö hyvin.

Lauantaina käytiin perinteisesti Keskisellä ostoksilla. Manulle ostettiin tossut, joka on vähän kätevämpi virittää tuohon 'kipeään' tassuun kuin muovipussi (joka hajoaa heti). Numeroa pienempi tossu olisi ollut parempi mutta eihän semmoista löytynyt. Noo, pysyy tuo isompikin Manun vauhdissa. 

Loppupäivä oltiinkin taas muorilassa ja samalla vaihdettiin mun autoon kesärenkaat. Manu siinä päätti pari kertaa livahtaa karkuun. Ensin naapurin pihaan, jossa huomasi toisen koiran ja sitten lähti pakettiauton perään juoksemaan. Tämän jälkeen sai poika mennä sisälle ''arestiin''.

Sunnuntaina nautittiin kevätauringosta. Sai Manu kuluttaa energiansa Hessun perässä juoksemalla. Iltapäivällä lähdettiinkin sitten omalla autolla takaisin Pirkkalaan, Manu nukkui sikeästi koko matkan.

Itselläni olisi perjantaina ensimmäinen työpäivä, toivotaan että selviän ;) Sunnuntaina saakin hakea pikku-Taavin kotiin ♥

Oikein kivaa kevättä ja 

mukavaa vappua kaikille! :)

 

 

Ennen oli ennen..

..nyt on nyt.

Tässä Manun kasvua seuratessa aloin miettimään millainen se oli pienenä. Vaikkei se nyt mikään aikuinen vielä ole, niin kyllä siinä jo eroja huomaa ja on kovaa vauhtia kasvamassa henkisesti :)

Esimerkki nro 1 - nukkuminen

Pentuna oli turha kuvitellakaan, että me saisimme nukkua yöt hyvin. Aluksi kokeiltiin pitää Manua omassa ''karsinassa'' eli aidatussa tilassa. Voi sitä huudon määrää ensimmäisenä yönä. Puoli tuntia huudettiin, tunti nukuttiin, puoli tuntia huudettiin - niin meni ensimmäinen yö. Sitten päätettiin laittaa peti sängyn lähettyville. Eihän se siellä pysynyt, kivempi oli tulla kainaloon. Jos Manun sai pedilleen nukkumaan, hiippaili se yön aikana kainaloon. Ja se todellakin (omasta mielestään) hiipi, maata myöten kontaten korvat luimussa, etten mä herää ja käske takaisin omaan petiin. Nooh, itsehän kyllästyin noihin yöllisiin toimintoihin ja päästin Manun sitten sänkyyn nukkumaan, sai itsekin kunnon yöunet. Oma peti tuli sitten taas tutuksi, kun alkoi sängylle ilmestymään vahinkopissoja.

Tästä sitten opittiin se, ettei voinut nukkua missään muualla kuin kainalossa. Jos oltiin esim. muorilassa kylässä, piti Manun sinnitellä hereillä niin kauan kunnes mä menin sohvalle istumaan ja olin siinä niin kauan että vauva sai nukuttua. Itse kiroten, tuleeko tuosta koskaan itsenäistä koiraa.

Kaikki kuitenkin muuttui Pirkkalaan muuton jälkeen. Alussa taisi vielä tulla sänkyyn nukkumaan, mutta rajallisen tilan vuoksi alkoi Manun siedätys omaan petiin. Alku meni samanlailla kuin pentuna, hiipi yöllä viereen. Niin vain ajanmyötä poika on oppinut sanan ''oma peti'', vähin äänin kipsuttaa omalle paikalleen. Toki vielä varmistaa, että olitko sä tosissas. Nykyään jos kovasti väsyttää niin menee illalla oma-aloitteisesti pedilleen nukkumaan, Manun nukkuma-aika tuntuu olevan tuossa klo 23 aikaan :) Ja osaa kotona nukkua levollisin mielin myös päivällä, ei tarvitse aina lähteä perään jos itse vaihtaa huonetta. 

Esimerkki nro 2 - leikkiminen 

Manulla on aina ollut hieman oma tyylinsä leikkiä leluilla. Normaalistihan koirat juoksee pallon perässä ja mahdollisesti tuo sen takaisin ''heitä uudestaan''. Pentuna Manun hoksottimet ei oikein toiminut lelujen suhteen. Kyllä joo ne oli kivoja tuhota, mutta siinä se. Pihalla ainoa kiva juttu oli lehdet, joita piti jahdata ja repiä. Mistään muusta se ei innostunut. Pentuna kaikkein kivoin leikki oli painiminen pehmoleluilla. 

Siinä ennen hampaidenvaihtoa alkoi vetoleikit kiinnostamaan, Hessun opastuksella. Pallojen perässä kyllä juostiin, mutta ilman mitään tarkoitusta. Heitin pallon, Manu juoksee perään, juoksee ohi ja jatkaa matkaa muihin hommiin. Kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa alkoi jutun idean tajuamaan - otti kyllä pallon mutta juoksi karkuun ja alkoi jyrsimään palloa. Itse asiassa tässä on vasta parin viime kuun aikana alkanut tajuamaan, että sen heitetyn lelun voi tuoda takaisin uudelleen heitettäväksi. 

Manu myös tykkää siitä, kun se tuo lelun ja itse yrität ottaa sen niin tämä pakenee. Vielä enemmän tykkäisi jos lähtisin jahtaamaan sitä. Onneksi kohta Taavi tulee maisemiin niin voivat sen kanssa sitten juosta pitkin kämppää :) Nykyään olen leikkiessä käyttänyt sanaa ''heitetään'' joka toimii paremmin kuin sana ''irti''. Luultavasti tuon ''irti'' sanan on yhdistänyt siihen, että yleensä silloin on jotain sopimatonta suussa jonka mä haluan pois eli on negatiivinen kokemus.

Nykyään Manu tykkää touhuta ja leikkiä myös pihalla. Kepeistä se on nyt kovasti kiinnostunut.. Ja käpyjä on kiva tuhota :) Pihalla ollessa on vaan nuo miehiset vietit päällänsä joten pitää välillä keskittyä nenä maassa kulkemiseen. Uskoisin että tämän vuoden puolella on kastraatio edessä, jos se vähän rauhoittasi mieltä.... 

 

 

Hessu opettaa Manulle miten leikitään

Kaikkea sitä..

..tulee netissä tehtyä.

Linkkasin sitten Manun kuvan Suomen ihanin koira kisaan :D

Käykää äänestämässä ;)

---------------------------------------------

Manun varpaan kanssa tapellaan edelleenkin. Haava on ihan hyvässä kunnossa, mutta pysyvä rupi ei tahdo tulla ollenkaan. Meinasi välillä alkaa märkimään, mutta se meni onneksi ohitse betadine-hauteella. Tulehduslääkekuuri on jo syöty loppuun, kipulääkettä on vielä jäljellä tosin sitä ei pahemmin ole tarvittu. Manua rupee jo ärsyttämään tuo tupon pitäminen jalassa ja hienosti osaa sen repiä irti kun silmä välttää.

Katsotaan nyt vielä tämä viikko, tapahtuuko muutosta.

Pentua katsomassa

Lauantaina käytiin katsomassa kääpiöpinserin pentuja (kennel Herzlich). Kyllähän sieltä ''mukaan lähti'' pikkupoika, jonka luovutus on 6.5. eli parin viikon päästä saa hakea kotiin :) Lempinimeltään tulee olemaan Taavi, oikeaa nimeähän en enää muista ;)

 

Sunnuntaina poikettiin pikaisesti katsomassa Pirkkalan mätsäreitä. Manun mielestä oli ihan tyhmää, kun oli piha täynnä koiria eikä saanut mennä leikkimään niiden kanssa. Kyllä se siitä vähän rauhoittui alkuvikinöiden jälkeen. Jos tuo tassu nyt paranee ensi viikonloppuun mennessä, niin voitaisiin käydä Alavuden mätsäreissä ihan kehän sisäpuolella :) Illalla käytiin vielä vähän nauttimassa auringosta ja käytiin tuolla ''meidän'' nurmella juoksemassa. Ensi viikonloppuna mennäänkin taas pitkästä aikaan Ähtäriin. Hessulla on kuulemma jo kova ikävä Manua :)

Mätsäreissä

Vaaniva lurppakorva :)

''Jeee!''

 

Parantumaan päin

Manun jalka voi jo huomattavasti paremmin, tämä päivä on menty ilman särkylääkettä. Käytiin päivällä vähän pihalla touhuamassa ja kyllä Manu oli onnellinen poika :) Reilu tunti me heiteltiin keppiä ja harjoiteltiin luoksetuloa. Tai siis palautin Manun mieleen tuon luoksetulemisen.. Joskus hän kuulee, joskus ei ;) Mutta positiivinen yllätys oli se, ettei lähtenyt mun viereltä juoksemaan ympärillä kulkevien koirien ja ihmisten luokse. Pari askelta saattoi ottaa lähemmäksi, mutta tuli sitten takaisin viereen kerjäämään makupalaa. Viimeksi kun moista on tehty, niin kyllä ne muut koirat ovat olleet kivempia. Mutta jottei tämä liian hienolta kuullosta, niin kyllä Manu oli fleksin päässä ;)

Toinen positiivinen asia oli, että Manu meni käskystä maahan! Oli oikein terhakkana ja innoissaan. Tuota ei ole pihalla tapahtunut kertaakaan. Sisälläkin se onnistuu kerran kymmenestä jos oikein jaksaa keskittyä. Muutenkin on jotenkin tuntunut olevan Manulle heikkouden merkki tai muuten vain vastenmielistä jos maate käsketään. Ilmeisesti pieni sairasloma tekee hyvää ;)

Tuossa vielä kuvaa, miltä koipi näyttää nyt;

 

Tässä on nyt ollut pieniä suunnitelmia ja jos kaikki menee niin kuin pitääkin, liittyy joukkoomme toukokuussa kääpiöpinserin urospentu :)

Viikonlopun tunnelmia

Perjantaina sitten käytiin vielä Manun kanssa eläinklinikalla, saatiin taas viimeinen vapaa-aika. Ennen kuin mitään pystyi tekemään, täytyi Manu laittaa unten maille. Jäätiin pojan kanssa huoneeseen odottelemaan aineen vaikutusta ja aika nopeaa uni tuli. Hieman itseä siinä jännitti Manun hengitys joka ei ihan tasaista ollut. Eläinlääkärin tullessa takaisin huoneeseen Manu havahtui ja oli sitä mieltä että minähän en nuku, yritti parka päästä pakoon muttei jaloissa oikeen ollut pitoa. Ei muuta kuin lisää nukutusainetta ja samalla laitettiin tippaan. Kynsi poistettiin, oli taittunut ihan nurinkurin. Nähtäväksi jää kasvaako uusi tilalle vai ei. Nukutusaine oli lyhyt vaikutteinen ja Manu yritti hereille heti kun jalka oli saatu pakettiin. Oli sitä mieltä että nyt mä kyllä oikeesti lähden. Manu sitten nostettiin mun syliin jossa poika rauhoittui ja jatkoi unia. Kuljetuskopassa yritti pysyä skarppina, pitäähän sitä tietää minne ollaan menossa. Kotona sitten malttoi nukkua 'krapulansa' pois ja parin tunnin päästä käytiin pihalla ja sai iltapalan. Lääkkeeksi saatiin tulehdus- ja kipulääkettä ja kasa sidetarvikkeita.

Itsellänihän meinasi tuolla klinikalla lähteä taju. Taisi kyllä suurimmaksi osaksi johtua siitä etten ollut kerennyt syödä kunnolla ja huoli Manusta taisi laukaista sen. Hiki valui ja pari kertaa silmissä sumeni, toisella kerralla oli pakko istahtaa penkille ja eläinlääkäri antoi vettä. Kyllä mä siitä sitten tokenin että päästiin takaisin kotiin. Sehän olisi ollut jos molemmat siellä olisi taju kankaalla :D

Lauantaina Manu oli ihan reippaalla päällä, tosin taisi lekurissa antamat lääkkeet vielä vaikuttaa. Vietiin se aamupäivästä hoitoon kun itse lähdettiin laivalle. Ei kyllä oikeen ollut mikään laivafiilis ja aluksi vähän huoletti että miten poika pärjää. Manu kuitenkin oli ollut herrasmies ja käyttäytyi nätisti. Jalan hoitotoimenpiteet oli mennyt hienosti, ei ollut pistänyt vastaan. Yö kuulemma oli ollut hieman levoton.

Sunnuntai-iltana kotiuduttiin ja kyllä Manu meidät vielä tunnisti :) Ei meinannut nahoissaan pysyä kun piti kiemurrella. Jalkaa edelleen ontui ja ontuu vieläkin. Tuliaiseksi tuotiin pari pehmolelua, pieni ankka ja koira joka oli Manun värinen :) Harmi vaan ettei pääse niillä vielä pahemmin leikkimään, mutta parantumista odotellessa!

Tähän loppuun vielä kuvia laivareissusta...

 

Tallinnassa käytiin Kochi Ait-nimisessä ravintolassa aamupalalla, hieno paikka :)

 

 

 

13. perjantai

...epäonnen päivä.

Vettä sataa ja Manulla on jalka paketissa, eikä tätä päivää ole edes kauaa kulunut. 

Käytiin lenkillä ja sisälle tullessa päätti Manu jättää tassunsa alaoven väliin. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta tällä kertaa sattui pahemmin ja voi sitä huutoa. Huutava koira syliin ja sisälle tarkastamaan tilanne. Kynnen reuna auki ja verta vuoti ihan kiitetävästi. Räpiköivän koiran haavan pesua ja yrittäen tyrehdyttää vuotoa. Alkuhätään leikkasin ideaalisiteestä käärettä ja paperi haavan päälle. Sitten hakemaan apteekista paremmat tarvikkeet ja betadinea. Onneksi paketoimisvaiheessa Manu osasi olla nätisti, yksin kun sen kanssa olin niin ei apukäsiä ollut saatavilla. Tässä vaiheessa ainakin näytti haava hieman tyrehtyvän, enkä mitään isoa vekkiä nähnyt.

Tilanteen rauhoituttua katsastin sotkut ja olihan sitä verta ihan kiitettävästi joka puolella. Piti vähän rappukäytävääkin käydä siistimässä ettei naapurit järkyty.

Nyt Manu nukkuu sohvalla ja toivon että jalka paranee eikä mitään pahempaa ole, murtumaa eniten pelkään. Sopivasti on sitten tämmöinen kurakeli joten täytyy joku muovipussi hökötys virittää jalkaan kun ulkona käy.

Hieman kyllä meinaa olla itsellä syyllinen olo, miksi en ole varovainen sen oven kanssa. Tästä lähin opettaa Manulle kunnolla ettei voi rynniä oven väliin ennen kuin se on kunnolla avattu.. 

Ja on kyllä sopiva ajankohta tälle, kun huomenna pitäisi lähteä laivalle ja laittaa Manu hoitoon.

 

Takatalvi

Niin vain takatalvi tuli. 
Aamulla oli pieniä vaikeuksia käydä Manun kanssa ulkona kun lunta oli polviin asti. Koirasta ei näkynyt kuin hännän pää ja oli pieniä vaikeuksia päästä eteenpäin. Onneksi kuitenkin aura-auto kävi ajoissa niin ei tarvinnut koko päivää tarpoa.

Päivällä alkoikin aurinko lämmittämään ja arvata voi kuka on pötköttänyt sohvalla koko päivän ;)

 

Rippijuhlaa

Lähdettiin perjantaina kohti Ähtäriä. Manu oli taas onnellinen päästessään leikkimään ja riehumaan Hessun kanssa, vauhtia ei puuttunut :) Lauantaina käytiin vähän Keskisellä ostoksilla. Mukaan lähti Manulle uudet valjaat, säkki luita ja tietty pari lelua joista yksi on jo rikottu ;) Valjaiden kanssa sujuu tuo matkustaminen vähän helpommin kun innostuksissaan tahtoo repiä joka suuntaan ja pannan kanssa rupeaa kakomaan. Muuten päivä meni valmistellessa pikkuveljeni rippijuhlia. Käytiin vielä Hessua moikkaamassa ja samalla katsottiin nyrkkeilyä, hienoa Eva! Niin, ja olihan Manun tyttöystävä, Sani, käymässä myös :)

Sunnuntai menikin juhlahumussa ja syöden hyvin. Manukin pääsi vähäksi aikaan katsomaan vieraita ja käyttäytyi suht mallikkaasti. Toki vieraille ihmisille piti haukkua, mutta olosuhteisiin nähden meni hyvin ja olen tyytyväinen :) Juhlien jälkeen Manu pääsi vielä hetkeksi leikkimään Hessun kanssa ja sitten lähdettiinkin kotia kohti. Hiljainen oli matka, taisi poikaa vähän väsyttää ;)

Niin se kaunis kevätsää pakeni paikalta..

Niin ja sunnuntaina loppui Manun antibioottikuuri. Oireeton ja terveen oloinen ainakin tällä hetkellä on, eikä tullut yskäkohtauksia tmv. viikonlopun riehumisista. Toivottavasti nyt pysyy terveenä. Kastraatio ajankohtaa olen sille miettinyt - leikataanko nyt keväällä, vai vasta syksyllä.