Hyvää Vappua!

Mauno ja Tauno toivottaa kaikille oikein hyvää vappua!

Talviunilta herännyt Manu

Nyt ollaan käyty säiden salliessa tuolla nurmikolla touhuilemassa ja Manuhan siitä nauttii täysin rinnoin. Koska nyt on ollut joka päivä kiitettävä tuuli, Taavi on keskittynyt jahtaamaan lehtiä ja muita roskia eikä sitä oikein ole meidän touhuilut kiinnostanut. Ollaan sitten Manun kanssa kotitokoiltu ja riehuttu Taavin ollessa pitkässä narussa kiinni. Mitä tässä nyt ollaan parin viikon ajan temppuiltu, on Manusta alkanut kehkeytymään oikea herrasmies. 

Manun kanssa ollaan aina tehty ''alkulämmittelyksi'' tokoilua ja keskittymisharjoituksia. Istumista, maahanmenoa ja muistelemme mitä paikka-käsky tarkoittaa. Lisäksi olemme alkanut opettelemaan kunnolla tuota sivulle komentoa. Sen jälkeen ollaan heitelty keppiä tai viime aikoina tennispalloa jonka se järvestä löysi. Koska keppien kanssa Manulta löytyy taistelutahtoa, olen vitsinä sanonut, että se sopisi hyvin suojelukoulutukseen. Nyt ollaan kuitenkin keskitytty teurastamaan sitä keppiä, oli meillä yhtenä päivänä sukka mukana, mutta se oli nopeasti revitty. Mietin kyllä pitäisikö sille ostaa jokin patukka minkä kanssa saisi taistella, nuo kepit kun ei ole kovin pitkäikäisiä herran käsittelyssä. Erittäin vikkelä se kyllä on, kun olen keppiä heilutellut puolelta toiselle. Ja pomppua löytyy todella paljon, parin metrin hyppyjä sinne tänne, kakkoseksihan minä siinä jään. 

Alkuun kyllä mietin, miten paljon tuo nostattaa Manun kierroksia, jääkö levy päälle ja meuhkataan kaikille vastaantuleville mitä en olisi yhtään ihmetellyt. Mutta vaikutus on ollut täysin päinvastainen. Tämän myötä Manusta on alkanut tulemaan paljon itsevarmempi ja muutenkin luottamus puolin ja toisin on parantunut. Vieraita ihmisiä ei enää karteta niin paljoa kuin aikaisemmin. Suureksi yllätykseksi Manu meni tutustumaan ilman haukkumisia vieraaseen tätiin, joka pojille jutteli ja lässytti. Normaalistihan se olisi tuossa tilanteessa alkanut räkyttämään ja yrittänyt poistua paikalta. Aikaisemmin hihnassa Manu piti aina puolen metrin turvaväliä muhun, mutta nykyään se melkein roikkuu jalassa kiinni. 

Riehumisten jälkeen Manu  on saanut hetken touhuilla vapaana oman maun mukaan ja on se tuolta rannalta löytänyt nokkelan nenänsä avulla ilmeisesti jyrsijöiden talviruokavarastot. Ensimmäisen varaston löytäessään aluksi ihmettelin, miksi siellä on pieni leivänpalakasa. Sitten niitä alkoi löytymään useampi, joten ilmeisesti  hiirulaiset tai muut ovat käyneet napsimassa sorsien talvieväitä, ihmiset kun niille paljon leivänpaloja heitteli. Ennen kotiin lähtöä ollaan Manun kanssa tehty pienet palauttavat tokoilut, jos on käynyt vielä kierroksilla.

Taavin suhteen ollaan hiukan laiskoteltu (paitsi näyttelyharjoituksissa). Pikku-mieheltä löytyy keskittymistä vain narttujen hajujen etsimiseen ja noiden lentävien lehtien ja roskien jahtaamiseen. Kyllä se mua välillä käy moikkaamassa, mutta sitten se meneekin jo seuraavaan kohteeseen. Ilmeisesti silloin ei ole uusia hajuja matkan varrella, kun se jaksaa keskittyä muhun enemmän. Muutenkin Taavi on aika haastava tapaus aktivoida, koska se leikkii silloin kun siltä tuntuu, keppiä jaksaa jahdata pari sekuntia kunnes on jotain muuta mielenkiintoisempaa. Makupalana pitäisi varmaan olla joku kilon lihapala, että saisi sen kiinnostuksen heräämään. Mutta Taavi nyt kuitenkin on kaikin puolin rauhallinen tapaus joka rakastaa nukkumista, ei sekoa vaikkei mitään tehtäisikään lenkkeilyn lisäksi. Eikä sen suhteen ole mitään ''vakavia'' ongelmia, mitä pitäisi saada kitkettyä pois.

Kaunis kevätsää - tai sitten ei

Viime viikonloppuna tuli taas käytyä Ähtärissä, eikä sää suosinut meitä ollenkaan. Taavi jäi eteiseen odottamaan, jos oltiin ulos menossa. Raukka on niin vilukissa Manuun verrattuna, jota ei vesisade haitannut. 

Koko viikon tuota vettä on ripotellut ennemmän ja vähemmän, välillä tuulee kamalasti. Kauheasti emme siis ole olleet ulkona touhuilemassa. Poikien iloksi ''meidän'' nurmikkoalue on sulanut ja siellä olisi vaikka ja mitä kivaa haisteltavaa ja tongittavaa. Myyrän koloja Manun pitää joka kerta tutkia, jos sieltä joku löytyisi. Kanin papanoitakin on ihan kiitettävästi ja voi että kun ne olisi niiin hyviä. Risuja ja tikkuja olisi vaikka muille jakaa ja Taavihan niiden kanssa on ihan hukassa, kun kaikkia pitäisi päästä nakertamaan. 

Valitettavasti jouduin perumaan Manun agilitykurssin taloudellisen tilanteen vuoksi, mutta katsellaan sitten myöhemmin uudestaan. Nyt meillä olisi projektina rakentaa muutama agilityeste mummulaan kesäksi, niin saisi siellä hiukan treenailla. Pussieste tosin ostetaan valmiina, mutta muuten yritetään saada jotain aikaiseksi omin pikku kätösin. Niistä lisää sitten myöhemmin, kun on ajankohtaista.

Taavetin kanssa ollaan treenailtu vähän paukamia, joita lihaksiksi kutsutaan. Rintakehähän sillä on kivan massiivinen ilman kuntoiluakin, mutta köyhä takapää on kaivannut vähän pientä lisäystä. Pienillä asioilla sitä saa pienelle koiralle lihaksia. Muutaman viikon olen antanut sen juosta vapaasti rappuset ylös, jotka se rusakon lailla kipuaa ylös muutamalla pompulla. Hyppimistä Taavi rakastaa, joten sitä ollaan tehty, kohtuun rajoissa kuitenkin. Kyllä sen takapäässä jo nyt huomaa pientä kehitystä. Pari viikkoa olisi vielä aikaa keskittyä näyttelyhommiin ennen Tampere kv:ta. Vielä on harkinnassa käydäänkö mätsäreissä sitä edeltävänä viikonloppuna.

Yhtenä päivänä kävi Senna-koiruus meillä päivähoidossa ja oli kyllä kaikilla meno päällä. Lelukoppa tyhjättiin kaikista leluista, välillä leikittiin ja välillä vedettiin rallia pitkin kämppää. Manu oli tyypillisesti alkuun aika pidättyväinen, mutta kyllä sekin leikkiin lähti sitten mukaan.

Pojat treenailee

Manun kanssa naksutinkoulutus on tuottanut tulosta ja ollaan jo mallikkaasti ohiteltu muita koiria. Oma ajoitus tässä on ollut kaiken aa ja oo. Joskus saattaa joku koira yllättää meidät niin etten huomaa tuloa, jolloin Manu kerkiää narun päähän riuhtomaan. Kuitenkaan itse rähinää ei ole aloittanut, mihin olen ollut oikein tyytyväinen. Kyllähän sitä vielä toisen koiran ylienergia nostattaa Manun kierroksia, etenkin jos vastaan tulee toinen rähisijä. Kuitenkin tilanne on ohitse normaalia nopeampaa eikä jää ''levy päälle''. Muutamana päivänä ollaan ohitettu pari koiraa ilman naksuttimen läsnäoloa ja silti mentiin hiljaa ohitse, korvat kuulolla. Ihmisiä, etenkin pyöräilijöitä ohittaessa, Manu on alkanut tulemaan oma-aloitteisesti vierelle tai ottamaan kontaktia. Isot lastenvaunut on vielä semmoisia kummajaisia, joita pitäisi päästä katsomaan lähemmin.

Pidemmillä lenkeillä olen laittanut poikien narut kiinni vyötäröllä olevaan vyöhön, jolloin itse saa vapaat kädet, joka taas helpottaa naksuttimen käyttöä ja makupalojen antoa. Poikien mielestä mun katu-uskottavuus katoaa heti, jos olen narut solmussa ja samalla yritän komentoa antaa. Pitäisi vaan kehitellä meidän käyttöön soveltuva naru-vyösysteemi, jonka avulla olisi helppo säätää hihnojen pituutta. Narut lyhyemmäksi silloin, kun treenataan ja pidemmäksi silloin kun saavat mennä vapaammin. Kyllähän mulla olisi luonnos valmiina pään sisällä, mutta toteutus onkin toinen juttu. Ompelukonekin helpottaisi kummasti, ettei tarvisi aina käsin ommella (mitä vihaan yli kaiken).

Taavin kanssa ollaan treenailtu näyttelyhommia joka päivä. Lähestulkoon jokaisella lenkillä ollaan harjoiteltu liikkeiden esittämistä. Alkuun se oli sitä mitä näyttelyissäkin eli katse kohti mua ja menee ihan linkussa. Nyt se on alkanut tajuamaan, että mennään katse eteenpäin ja samalla olen sitä yrittänyt opettaa sanaan ''mene''. Samalla ollaan etsitty meille sopivaa vauhtia, ettei Taavi ala liikaa nojaamaan hihnaan, jolloin etupää alkaa nousemaan. Parannusta on kyllä tullut päivä päivältä. Vielä pitäisi kokeilla kumpi meille on parempi, puolikuristavapanta vai pyykkipoikatalutin. Myöskin seisomista ollaan tehty melkein päivittäin, etenkin ulkona jossa olisi miljoona muuta mielenkiintoisempaa asiaa. Yllättävän skarppina se on ollut ja on taas itse alkanut siirtämään jalkojaan oikeaan kohtaan.

Paluu arkeen

Pääsiäishulinat meni ja nyt on taas palattu arkeen. 

Rauhallista elämää olemme viettäneet, Ähtärissä pojat saivat juoksennella vapaana pitkin päivää. Taavihan heti ekana päivänä söi kasan tikkuja, jotka oksensi seuraavana aamuna. Mielessä on kyllä käynyt kuonokopan hankinta, kun se syö kaiken mitä vain suuhun saa. Toistaiseksi ei onneksi ole mitään tuhoa tullut sisuskaluihin, jäänyt tikkua kurkkuun tms. Muuten lomailut meni nätisti poikien osalta ja aurinko paistoi.