Julkkis-Taavi

Nyt niitä saa, nimittäin Taavin kuvalla varustettuja luontoarpoja!
Kyllä jokaisen täytyy edes yksi arpa käydä ostamassa ;)

Vietimme syyslomaa Tampereella ja koko viikko siellä vierähti. Manun ruvet on parantunut, tällä hetkellä rupikohta on karvaton. Nyt kuitenkin sen laihtuvuuden takia olisi tarkoitus huomenna soitella aikaa eläinlääkäriin. Se on nyt syönyt kaikkea mahdollista helposti sulavaa ja imeytyvää ruokaa, mutta ulosteen määrästä päätellen ei mikään oikein tahdo imeytyä. Itseäni eniten tässä kyllä häiritsee se, kun uloste kuitenkin on ihan normaalia kiinteetä, ei haise eikä piereskele. Normaalisti kuitenkin mahaongelmissa sillä heti esiintyy limaa/löysyyttä ja hajuhaittoja.  Hommasin sille eri raksumerkkien näytepakkauksiakin, mutta Pihla oli rosvonnut ne laukustani ja onnellisena neitinä söi melkein kaikki. Melkein puoli litraa oli napostellut kevyttä välipalaa. Onneksi sen maha sentään on terästä, eikä sille tullut ilmavaivaa kummempaa ongelmaa. Mutta palataan asiaan, kun päästään sinne eläinlääkäriin.

Joukossamme on rupikonna

Niin... Manu vietti viikonlopun hoidossa muualla. Maanantaina huomasin sen aristavan oikeaa lapaansa ja ajattelin sen teloneen itsensä. Hiukan toki ihmettelin, että se oli vain kosketusarka eikä ontunut mitenkään. Tiistaina oli sama juttu, silloin tosin lapaan ilmestyi pari pientä näpyn kaltaista kohoumaa. Keskiviikkona koko tilanne kirjaimellisesti räjähti käsiin. Aamulla lavassa näkyi pientä turvotusta. Alue oli niin kipeä, ettei siihen saanut koskea. Aamupissalenkki oli todella nihkeä, Manu ei juurikaan suostunut liikkumaan ja pysytteli poissa Pihlan ja Taavin jaloista. Harvemmin Manu kipujaan näyttää, mutta tällä kertaa siitä selkeästi huomasi, että nyt sattuu. Sisälle tultaessa päätin yrittää vähän pestä tuota aluetta, jos siihen olisi tullut jotain, mikä ihoa ärsyttää. Töistä tullessani käytiin ulkona. Manu kyllä meni paremmin kuin aamulla, mutta sisällä tilanne paheni. Yksittäisiä näppyjä alkoi kohoamaan ympäri kehoa, hännästä kuonoon asti. Lavan rykelmä oli aivan turvoksissa. Eläinlääkäriä ei sille päivään saatu, joten yritin kotikonstein tehdä asialle jotain. Yritin desinfioida aluetta, mutta eihän siitä mitään tullut, kun Manua sattui niin paljon. Puri ja rimpuili vastaan. Tässä vaiheessa pakko huomauttaa, ettei Manu normaalisti pure mua vaikka johonkin sattuisi. Ilmeisesti oli siis todella kipeä. Lavan näppylöistä alkoi vuotamaan vaaleaa töhköä ja sen perään verta. Manu sai kaulurin, ettei nuolemalla pahenna asiaa. Annoin puolikkaan kyytabletin ja tilanne rauhoittui, näpyt laski ja Manu malttoi alkaa nukkumaan. Illalla jo hetken jaksoi leikkiä enimmäistä kertaa koko päivänä. 

Tänään torstaina päästiin heti aamusta eläinlääkäriin. Tilanne onneksi oli jo rauhoittunut, Manuun sai jopa koskea ilman hampaita. Allergiaepäilyä taas, sai viikon antibioottikuurin. Toivottavasti menee tällä ohi, eikä ala uusimaan. Nämä on aina näitä ''kivoja'' tilanteita, kun ei tiedä miksi ja mistä tämä johtuu. 

Kuvassa on tilanne keskiviikolta näppyjen puhkeamisen jälkeen, pahin turvotus laskenut.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Tässä iltasella aloin pohdiskelemaan, miksi on pitänyt nähdä niin paljon vaivaa, kun on keksinyt koirille lempinimeä. Manun kanssa se oli kaikkein vaikeinta. Muistan kuinka mulla oli pitkä lista eri vaihtoehtoja, perus suominimistä hieman eksoottisimpiin. Lähtökohta oli kuitenkin se, että nimi on helposti lausuttavissa. Ensin Manusta piti tulla tyyliin Tico-Rico-Taco.. Sitten keksin, että Mauno! Noh, suuhun sopi paremmin Manu ja Mauno jäi lempinimen lempinimeksi. Kun Manu oli jo jonkin aikaan ollut ja aloin jo pohdiskelemaan mahdollisen toisen koiran nimeä, suosikiksi tuli Tahvo. Seuraava koira on Tahvo vaikka mikä olisi. Eipä tullut Tahvoa, entäs sitten Tauno. Ei Taavi ollut yhtään Tahvon näköinen tai oloinen ja Taunon sijasta Taavi sopi paremmin suuhun sanottavaksi. Tauno jäi lempinimen lempinimeksi. Nyt on siis Mauno ja Tauno. Tuleekohan joskus Rauno? Tänään kuitenkin tulin siihen tulokseen, että on se ja sama, minkä nimeksi antaa, kun yhtäkkiä huomaa koiralla olevan lempinimen lempinimiä ties mitä kaikkea. Ja koirat vielä tunnistavat ne omakseen. Tässä tulee mieleen oma lapsuus ja se, kun äiti suuttuessaan aina käytti mun oikeaa nimeä. Sama pätee koiriinkin. Kun koirien tottelevaisuudessa on ongelmia tai tekevät tuhmuuksia, tulee käskytettyä virallisilla Manu ja Taavi nimillä. Muulloin ne ovatkin kaikkea muuta. Pihlasta nyt ei ole päässyt tulemaan mitään isoa listaa eri nimiä, kun se ei täällä virallisesti asusta. Neiti Pee, Piipi ja Pimpula. Pihla on muuten tälläkin hetkellä täällä hoidossa, että terveisiä lukijoille siltä jos joku kaipailee neidin kuulumisia :)

Listaan tähän poikien eniten käytettävät lempinimet.
Manu = Mauno, Manfred, Manuel(Manuelli), Mansku, Bansku, Mauno-Makkara, Makkara, Anu, Ansku, Nauno, Nanu, Naksu, Muksu, Moksu, Mouksu, Puksu
Taavi = Tauno, Taapi, Aapi, Tapi, Api, Papi, Tiivi-Taavi, Apiainen, Tuupi, Tuhru, Nuhru, Puupi, Uupi, Apsi(-apina)

Toisinaan jotkut vieraat kysyvät useamman kerran, että mikäs sen nimi olikaan, kun itse kutsun niitä milloin milläkin nimellä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Sitten kuulumisiin...

Neiti Pee on täällä taas kyläilemässä määrittelemättömän ajan. Parisen viikkoa se on tuossa nyt pyörinyt. On muuten neiti muuttunut sitten viime kerran. Olen positiivisesti yllättynyt, meinaako se ihan aikuistua? Enää ei ole ollut havaittavissa mitään pentumaisia juonitteluja vaan se on ollut ihan jalat maassa ja sen kanssa on ollut oikein mukavaa. Näyttelyissähän tuo on käynyt tie missä, etten enää itsekään pysy perillä. Tältä joulukuussa kaksi vuotta täyttävältä koiralta löytyy jo tällainen tittelirivi jalostustietojärjestelmästä BY MVA BY JMVA LV JMVA EE JMVA HeJW-14 LVV-15 BYV-15. Hieno reissunainen!

Manun ja Taavin elämässä ei ole tapahtunut mitään erikoista. Manulla vähän meinaa olla ruuan/mahan kanssa pienoisia ongelmia ja siihen ollaan yritetty keksiä ratkaisua. Se kyllä syö hyvin ja sonta on normaalia, mutta sitä sontaa tulee joka lenkillä parikin kertaa. Laihtunut on jonkin verran, joten toisin sanoen ruoka ei imeydy. Matokuurinkin on saanut, mutta sekään ei ole tilannetta helpottanut. Ruoka on ollut samaa nyt ainakin vuoden ajan, joten ei ainakaan mistään muutoksesta johdu. Ellei sitten tuo sapuska ole muuttunut. Kuitenkin kokeiluksi tilasin netistä toista sapuskaa ja nyt odotellaan sen saapumista. Näiden ongelmien kanssa heti kolkuttelee takaraivossa se Manun suolistotulehdus jokusen vuoden takaa, ettei se nyt vaan ole syynä. Inhottavia tämmöiset, eläinlääkäriin sitten taas suunnataan jos ei tilanne parane uuden ruuan myötä. Hiukan kuitenkin elättelen toiveita tuon ruuan suhteen, kun Taavissakin on ollut havaittavissa tiheentynyttä sontimisen tarvetta. Se ei kuitenkaan niin paha ole, mutta Manu nyt reagoi niin herkästi kaikkeen. Toivottavasti tämä selviää ilman suurempia ongelmia.