Pentukurssilla

Miinan kanssa aloitettiin pentukurssi ja ollaan nyt kaksi kertaa keritty käydä siellä. Ensimmäisellä kerralla tehtiin ihan iisiä kontaktiharjoitusta ja lopuksi jätä -käskyn opettelemista. Kontaktia me ollaankin treenattu joka päivä jossain määrin, joten se oli helppoa meidän osalta. Jätä -harjoituksessa otettiin koira lyhyelle hihnalle ja heitettiin nami maahan. Kun koira lopetti namin perään rimpuilun, annettiin palkka ja jätä -käsky. Miina on sen verran fiksu, ettei se samaan halpaan mene montaa kertaa, joten parin toiston jälkeen se jo luovutti namin perään menemisen. Sitten otettiinkin haastetta lisää ja koiran täytyi istua ja ottaa katsekontakti. Tämäkin oli meille aika helppoa, Miinalla kun on aina tapana istua katsekontaktin kera, jos ei mitään tapahdu. Tarkoituksena on suorittaa liikkeestä jätä -käsky. Sen treenaaminen meiltä onnistuukin ihan hyvin, kun Miinan mielestä maasta kaikki suuhun sopiva täytyy noukkia mukaan.

Toisella kerralla treenattiin maahanmenoa, istumista ja luoksetuloa. Maahanmenoa ollaan treenattu jokunen kerta ennakkoon ja se on sujunut ihan hyvin. Nyt se kuitenkin kurssilla päätti, että voi hän mennä maahan, mutta nousee ylös heti, kun itsekin nostan namikäden. Ja sehän sitten tekikin sitä koko ajan. Ei, ei voi jäädä maahan makaamaan. Aikaisemmin se on kyllä jäänyt maahan. Luultavasti se oli niin intoa täynnä, ettei malttanut olla. Tietääpähän mitä kotona treenataan useammin. Nyt olenkin ottanut maahanmenon aina ennen aamu- ja iltaruokaa, se kun on Miinan suurin motivaattori. 

Harjoiteltiin paikoillaan istumista, kun itse liikkuu koiran ympärillä. Ensin seisoin Miinan edessä ja liikuin sivulle ja taakse. Se meni tosi hyvin, tätä me tosin ollaan myös treenattu kotona. Miinan sivulle liikkuminen olikin haastavampaa. Miinan takaviistoon asti pääsin parhaimmillaan, mutta sitten nousi pylly maasta. Tätä me ei ollakaan kokeiltu aikaisemmin kuin pari kertaa ohimennen. 

Lopuksi otettiin muutamat luoksetulot niin, että kurssin pitäjä piti koirasta kiinni ja itse juoksimme pois päin. Miinahan on niin mamman perään, ettei siinä tullut mitään epäselvyyksiä. Lopuksi otettiin vielä piilosta eli juoksinkin piiloon ja Miina päästettiin perään. Kyllähän se mut löysi vaikka vähän piti vauhtia hidastaa, että mihis se mamma nyt meni. 

Miinan kanssa on kyllä mukava ja helppo treenailla. Se oppii uusia asioita melkeinpä jo ennen kuin kerkiää opettaakaan. Motivaatiota siltä löytyy vaikka muille asti. Palkkauksena olen käyttänyt ihan vain pelkkää namia toistaiseksi. Välillä seuraamisessa olen käyttänyt apuna lelua, jos halutaan lisää potkua. Lelu kun on Miinalle sellainen asia, mistä se kiihtyy nollasta sataan alle sekunnissa. Nyt kun tuota seuraamista olen alkanut hiljalleen opettaa katsekontaktissa, niin lelu kainalossa toimii paremmin kuin nami. Namin kanssa se heti jättäytyy jälkeen, eikä ole niin innoissaan.

Päivitystä

Jos sitä yrittäisi vähän panostaa taas tähän blogiin. Pientä sivujen päivitystä ja Miinalle oma sivu. En tosin tiedä, käykö täällä enää kukaan lukemassa, mutta kirjoitellaan silti.

Yheiselo Miinan kanssa on sujunut hyvin, niin omalta kuin poikien osalta. Vaikka kokeroa löytyy, niin ainakin toistaiseksi ollaan vältytty kolhuilta. Taavi on yllättänyt mut käytöksellään. Siitä on tullut Miinan bestis ja toisinaan jopa nukkuvat vierekkäin! Minä kun ennen Miinan tuloa olin aivan varma, että Manu saa leikkikaverin ja Taavi ei jaksa määräänsä enempää. Suureksi yllätykseksi Taavi lämpesi Miinalle ennen Manua. Ehkä Taavi tykkää Miinasta enemmän sen takia, kun siitä saa haastetta. Manu kun luovuttaa heti, jos Taavi vähän kovemman sanan sanoo. Ei sillä, kyllä Miinakin osaa hienosti olla eikä ala pörhistelemään. Tietää ainakin toistaiseksi paikkansa laumassa. Mutta sen kyllä huomaa, että Taavi ja Miina keskenään painii. Neiti Naskalihammas saa Taavin näyttämään ihan rähjäiseltä ketulta. Manu keskittyy enimmäkseen varastamaan kaikki lelut Miinalta, Manu ei lelujaan muille jaa!

Kuten kuvasta huomaa, Miina ja Taavi leikkii keskenään ja Manu mieluummin touhuilee omiaan takavasemmalla.

Taavi kävi tässä taannoin hoidattamassa hampaitaan ultraäänellä. Toimenpide sujui todella hyvin ja Taavikin jaksoi olla nätisti koko ajan. Ensin siis käytiin hampaat läpi ultraäänihammasharjalla ja sen jälkeen rapsutettiin kivet pois. Hienoa jälkeä tuli ja vielä menemme toisen kerran viimeistelemään lopputuloksen. 

Miina ja Taavi kävi rokotuksillakin. Miina sai ensimmäisen piikkinsä ja eihän tämä ollut moksiskaan koko toimenpiteestä. Hienosti antoi tutkia pöydällä, eikä piikkiäkään huomannut kun naaman edessä oli herkkuja. Taavi nyt perinteiseen tapaan tärisi pöydällä, mutta muuten oli nätisti. Molemmat sai kehuja ja kaikki oli hyvin. Miina tosin sai mukaansa korvatippoja alkavaan korvatulehdukseen. 

Miinan korvat on ollut kovasti nousemassa pinseri -korviksi, joten niitä on saanut teippailla. Korvatulehduksen takia tosin siinä joutui pitämään taukoa ja hetihän ne kuulokkeet alkoi nousemaan.
Miina on nyt myös ilmoitettu pentukurssille, joka alkaa parin viikon päästä.