Maalla on mukavaa

Käytiin viettämässä ''hiihtolomaa'' Ähtärissä ja siellä oltiin 5 päivää. Pojat sai nauttia vapaudesta täysin rinnoin. Poikien kaverina kävi myös Seela ja Sani, sekä kaverini seropi Miro. Sää suosi meitä olemalla plussan puolella, joten pihalla maltettiin olla useampi tunti päivässä. Taavissa oli välillä havaittavissa pientä jukuripäisyyttä livahtamalla jonnekin piiloon, eikä tietenkään vastannut kutsuhuutoihin. Pari kertaa se meinasin livahtaa pihatieltä, mutta muuten sentään pysyi tontilla. Manu kuitenkin pysyy aina lähettyvillä ja nappulat vinkuen tulee luokse, jos ihmiset katoaa näköpiiristä. 

Yhtenä päivänä rakennettiin lankuista pieni esterata, jota loikittiin Manun kanssa. Taavikin siinä seuraili, mutta osasi hienosti kiertää esteet.

Pojat ovat nyt syöneet ANF-raksuja ja uutuutena olen alkanut antamaan merileväjauhetta. Karva on alkanut kiiltämään vielä enemmän kuin aikaisemmin. Raksumuutosten jälkeen on Taavin närästysoireetkin loppunut, joita on ollut pidemmän aikaan. Pahimmat kakomis- ja hikkaoireet tuli aina öisin, jolloin annoin närästyslääkettä. Yleensä se helpotti sen verran, että nukuttua saatiin, mutta muutaman kerran täytyi antaa sille vähäisen ruokaa, ettei tyhjä maha enempää ärsytä. Nyt ollaan kuitenkin oltu oireettomia siitä lähtien, kun raksuja aloin antamaan.

Manun kanssa mahduttiin agilitykurssille, joka alkaa toukokuussa. 

Sitä odotellessa :)

 Manun taktiikka on ensin haukkua ja ärsyttää, jonka jälkeen alistutaan ja pyydellään anteeksi.

On taas kamera täynnä kuvia pojista, oli niin kiva kuvauskeli ja päätin kokeilla eri asetuksia.

Manu päätti sukeltaa hankeen, kun hyppäsi trampoliinilta alas. Ei kestänyt hanki, ei.

Taavi tekee sitä mitä parhaiten osaa.

Luun syönnin jälkeen on hyvä nukkua auringon lämmössä.

Päivän kuvasaldo

Kamera on ollut taas kovassa käytössä, joten olkoot tänään tämmöinen kuvapostaus. Aurinko taas tuli meitä moikkaamaan.

Manu teki itselleen intiaanimaskin.

''Hups, tännehän uppoaa''

Pusuhuuli. 

Faktahan on se, ettei Taavista varmaan ikinä tule ''äijän'' näköistä. 

Varsinkaan edestäpäin katsottuna. Babyface forever.

Norppa tähystää paikallisia misuja.

Vuoden asumisen jälkeen sain vasta tänään ahaa-elämyksen, 

että tuon meidän oven takana oleva yhteistila

on oikein kiva paikka kuvaamiseen ;)

Pojatkin oli hereillä, kun rappukäytävästä kuului ääniä.

Parvekekausi avattu.

Tänään otettiin Taavista 11kk poseerauskuva.

Itse kun yrittää yhtäaikaa seisottaa ja ottaa kuvaa,

lähtee kroppa luisumaan vasemmalle.

Ollaan nyt treenailtu keskittymistä ja

saatiin me minuutti rikki liikkumatta.

Aurinko

Hetken tuo aurinko kerkesi paistamaan ja pojat pääsi jäälle nakuilemaan. Taavi oli tänään todella kuvauksellinen, mutta surkea kuvaaja onnistui kohdistamaan kameransa jonnekin aivan muualle kuin koiraan... Tässä nyt osa  kuvista, joista jotain selkoa saa:

Taavihan oli aivan sekopää-fiiliksellä. Kai se oli mukava tuuletella kainaloita auringonpaisteessa. Saisi tuo aurinko kyllä vierailla useamminkin. Näillä näkymin säätiedote tosin lupaa taas pakkasta enemmän kuin pari astetta...

En tiedä onko ilman lämpeneminen vai joku muu syyllinen, kun ensin alkoi Manulla karvat harventua naamasta + mahan alta ja nyt Taavilla on mahan alta karvat hiukan harventunut. Taavilla tosin näkyy kasvavan uutta karvaa  tilalle toisin kuin Manulla. En yhtään muista tapahtuiko samaa viime talvena Manun kohdalla, sen aikaisista kuvistakaan ei selvää ota. Tuossa muutama viikko sitten molemmat hilseili urakalla, kun ulkoa tultiin mutta sekin on nyt rauhoittunut. Muuten pojat ovat ihan kunnossa, ei ole mitään ylimääräisiä kutinoita tms. Ruokavaliokaan ei mitään muutoksia ole kokenut. Ainoa uusi on Neu ja voisi sen kokeeksi jättää tauolle. Tai ainakin Manun kanssa kokeilla, sille kun kelpaa kuivatkin nappulat.

Tässä nyt viikonloppua odotellessa, että päästään Ähtäriin lomailemaan. Pojat saa kirmailla suurimman osan ajasta ilman remmejä (ja sääntöjä). Tosin huhujen mukaan muorilan nurkilla olisi susihukka käynyt tiirailemassa, joten ei niitä ihan valtoimenaan uskalla päästää juoksemaan. Hessukaan ei ole pimeällä uskaltanut poistua etupihalta ja tuijottelee aina tielle/metsään päin... Pannoitetun naarassuden liikkeistä löytyy infoa netistä ja reviiri kulkee niiltä tiluksilta. Noh, toivottavasti me emme kohtaa koskaan.

Ai niin, pitkän pohdinnan jälkeen ilmoitin Manun agilitykurssille. Vielä ei kuitenkaan ole tullut varmistusta, mahtuuko kurssille. Luento-osuus olisi huhtikuun lopulla ja käytännön harjoituksia olisi sen jälkeen 5 kertaa.

Hervannan match show

Eilen käytiin Taavin kanssa Hervannan match showssa muistelemassa näyttelykehässä oloa. Odotteluaika oli täyttä taistelua, kun Taavi niiin kovasti olisi halunnut käydä riehumassa vieressä olevien koirien kanssa. Kehän ulkopuolella sen keskittymiskyky oli täysi nolla, kehässä vähän parempi. Seisomiset meni niin ja näin, välillä tarjosi oikein hienoa poseerausta ja välillä meni homma ihan pelleilyksi. Välillä sille iski kauhea raivo saada makupala mun käsistä, pari kertaa piti kokeilla jos istumalla tai maahanmenolla sen saisi. Pöydällä oleminen meni niin kuin olin ajatellut, se oli todella pelottavaa. Vähänkään ote löystyi, oli se valmiina hyppäämään alas. Tuolla tuomari desinfio kätensä aina ennen koiran luokse tuloa, joten mietin olisiko se haju sitten laukaissut pelkoreaktion, luuli joutuvansa eläinlääkärin syyniin. Hampaat kuitenkin antoi nätisti katsoa ja muutenkin tutkia, mutta paikallaan seisominen ei onnistunut. Lisäksi pöytä vielä vähän keikkui, mikä toi lisäjännitystä.

Pariarvostelussa se malttoi joten kuten keskittyä seisomiseen ja sininen nauha saatiin. Meitä vastassa oli syksyllä treffattu kääkkänarttu. Tällä kertaa liikkeiden arvostelussa Taavi halusi kokoajan tuijottaa mua, minkä myötä kulki hiukan linkussa. Sininen nauha saatiin ja eipä se kyllä yllätyksenä tullut, omasta mielestäni oli aika pelleilyä tuo meidän meno :) Sinisten kehässä alkoikin jo keskittyminen herpaantua. Muutamaan otteeseen saatiin uudestaan esitellä liikkeitä ja taas poseerausta kun tuomari karsi ei-sijoittuneita. Lopussa sihteeri alkoi laittelemaan palkintoja meidän selän taakse ja se oli sata kertaa mielenkiintoisempaa kuin seisominen. Meidän häslinki-suorituksella sitten sijoituttiin sinisten kakkoseksi ja siihen ihan tyytyväinen olen. Tuomari tykkäsi Taavin energisyydestä ja minä kun olisin halunnut jostain napista painamalla sitä vähän pienemmälle.

Olosuhteisiin nähden meni niin kuin olin ajatellutkin. Koko talvi ollaan suoraan sanottuna eletty kaapissa, joten totta kai Taavin mielestä oli hurjaa päästä ihmisten, tai koirien ilmoille. Treeniä sitten vaan lisää kotona, ettei nyt ihan nolata itseämme Euran näyttelyissä ensi kuussa. Tosin eipä tuolla kotitreenaamisella tunnu mitään merkitystä olevan tositilanteeseen. Kotona on kuitenkin malttanut keskittyä. Kuitenkin tuosta tilanteesta olen sen verran viisaampi, että kuljetuskoppa kulkee tästä lähin meidän mukana niin saa poika siellä rauhoittua. 

Jos Euran näyttely menee yhtä pelleilyksi, taidetaan Taavin kanssa sitten etsiä käsiin jokin näyttelytreeni missä voisi käydä harjoittelemassa. Eniten mua tuo pöytä hermostuttaa....

SIN2 (puhelinlaatu)

Valoa tunnelin päässä

Manu the naksutinmestari. Tai ei nyt ihan mestari, mutta hyvin on sisäistänyt idean. Vapaana ollessaan ei enää tarvitse huudella perään, kun pelkkä naksaus saa koiran takaisin vierelle. Uutuutena on tullut nyt Manun keskittymiskyky jatkaa siinä rinnalla, jos niin haluan. Normaalistihan se on käynyt nappaamassa makupalan ja jatkanut matkaansa. Pelottavien ihmisten ja koirien ohittaminen sujuu paljon kivuttomammin, kun Manu keskittyy kädessä olevaan makupalaan. Jos keskittyminen herpaantuu, riittää naksaus keskeyttämään muut ajatukset ja palaamaan siihen mitä oltiin tekemässä.

Taavilla on vielä on-off suhde tämän asian kanssa. Se joko toimii tai ei toimi. Jos on jotain hyvää hajua tai näkyy jotain mielenkiintoista, korvat katoavat samatien. Joskus se saattaa kutsuttaessa palata takaisin asemiin, mutta yleensä saa hihnalla nypätä huomioksi ja palauttaa poika takaisin maan pinnalle. Taavin kanssa ollaan nyt ahkeraan harjoiteltu erilaisia kontaktiharjoituksia ja parhaaksi tavaksi on tullut makupalojen heittely maahan. Tuo on ainoa tekniikka jolla sen kiinnostuksen saa heräämään kunnolla. Tänä aamunakin se nätisti tepasteli vierellä silmiin katsoen ja odotti mun heittelevän nappuloita. Ilmeisesti sen silmissä mä en vaikuta kovin uskottavalta pitkän ruhoni kanssa, kun yritän pikkukoiraa palkata selkä kyyryssä (tästähän viime kesäinen toko-opettaja mainitsikin, että on pitkän ihmisen hankala palkata pientä koiraa ja säilyttää kontakti). 

Toisena ongelmana on ollut Taavin rimpuilu muita koiria ohittaessa. Tämä kun niin aina haluaisi käydä kaikkia moikkaamassa. Vaikkei me vielä täydellisiä ollakaan, on sitä jo pientä muutosta havaittavissa. Normaalitilanteessa hihnan päässä soheltaminen alkaa jo heti koiran saavuttua näköpiiriin. Soheltaminen jatkuu koiran ohittaessa ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Nyt olemme päässeet jo siihen tilanteeseen, että (yleensä) soheltaminen alkaa noin metriä ennen koiraa ja heti ohituksen jälkeen Taavi palaa taas kuulolle.

Kai sitä tässä voisi jo sanoa, että tunnelin päässä näkyy valoa?

Taavin kehittymistä seuratessa olisi ollut kiva, jos olisin tehnyt Manusta pentupäiväkirjaa niin olisi voinut vertailla. Sen verran nyt ainakin pystyy sanomaan, että Taavi on ''äijiintynyt'' paljon hitaammin. Manullahan alkoi miehiset ongelmat jo puolivuotiaana. Tyttöystävän virkaa toimitti oma peti jota piti välillä puksuttaa, muutaman kerran tuli iloisesti vastaan koko komeus esillä jos olen saapunut väärään aikaan kotiin. Mitään se ei kuunnellut, ei totellut. Sisällä taas oli niin kultainen ja tottelevainen enkeli. Kyllähän se kerkesi jo hieman tasoittumaan ennen kastraatiota, mutta enpä ole hetkeäkään katunut tuota toimenpidettä. Taavilla murkkuilu alkoi noilla hajujen perässä juoksemisella ja nyt on alkanut tulemaan mörkö-vaihe. Ihmisille pitää vähän haukahdella, kuten joskus muille koirille. Jos on jotain jännää matkan varrella (kuten tänään jääkiekkovarusteita kaukalon reunalla), pitää vähäisen räkyttää. Uutuutena tuli rähinä urospennulle, jota moikattiin ohimennen viikonloppuna. Tai ei se rähinä-rähinä ollut vaan semmoista typerää hampaiden näyttelyä ja sähinää, jos pentu tuli liian lähelle. Pikkuhiljaa alkaa siis tämä kaveri äijäilemään vaikkei tuosta babyfacesta sitä uskoisikaan. Niin suuri hormonihirviö ei kuitenkaan ole kuin Manu. Pari kertaa olen Taavin yllättänyt peppuaan heiluttelemasta, kun on Manun kimpussa ollut. Mutta sekin tilanne näytti siltä kuin Taavilla ei olisi ollut mitään tajua mitä on tekemässä. Sattunnaisia merkkailupissoja tekee joskus, mutta todella harvoin. Manullahan se oli vakiokäytäntö käydä kuseksimassa nurkat, jos jonnekin kylään mentiin.

Itse kasvuvaihe Manulla meni tosi nopeaa ja hetken oli niin rimpulan näköinen pitkien koipiensa kanssa, kun lihakset ei pysynyt perässä. Taavi taas on kasvanut hitaasti ja tasaisesti kehittyen.

Pojat 7vk ikäisinä pikkupalleroina :)

Naks naks naksutin

Mun on pitänyt jo jonkin aikaa ostaa kokeeksi naksutin, mutta aina se on unohtunut. Tähän mennessä pojilla on toiminut hyvänä tehosteena sormien napsauttaminen, mutta näin talvella se ei onnistu pihalla ellei sormiaan halua palelluttaa. Tänään sitten sain vihdoin ja viimein ostettua Mustista ja Mirristä naksuttimen, tietenkin se halvin mahdollinen. En tiedä olisiko jostain muualta saanut vielä halvemmalla. Nämä on niitä asioita jolloin nuukuus iskee ja tästäkin muovipalikasta sain maksaa 5 euroa. Toisinaan mulle on aivan sama mitä mikäkin maksaa, mutta tänään oli se päivä kun melkeinpä taskulaskimen kanssa laskin ostoksia. Mutta kiitos kertyneiden bonusten, sain raksupussin, kasan kanamakkaroita, pussillisen makupaloja ja tuon naksuttimen alle 30 eurolla. 

Kotona sitten aloimme heti harjoittelemaan naksuttimen käyttöä. Ostamani pienet makupalat soveltuu hommaan oikein hyvin. Kerrankin löytyi meidän käyttöön minimaalisia paloja, ettei aina tarvitse olla pilkkomassa. Manun painoa silmällä pitäen ja Taavilla taas menee ikuisuus isojen palojen syömisessä. Nämä makupalat ovat kooltaan suurin piirtein 1cm x 5mm.

Aluksi annoin makupalan joka naksautuksesta ja tätä toistettiin varmaan joku kymmenisen kertaa. Tämän jälkeen siirryin poispäin koirista, naksautin, koirat tuli eteen ja palkkaus. Tuota toistettiin muutaman kerran ja sitten tehtiin paikka-harjoitusta. Ensin pojille paikka -käsky, kävelin muutaman metrin päähän, naksautin ja luokse tullessa palkkaus. Tässä viimeisimmässä tehtävässä Taavi oli ehdoton ykkönen. Se tajusi heti jutun juonen ja tuli kyselemättä suoraan luokse. Manu ensin muutaman kerran empi ja ihmetteli jutun ideaa, mutta hoksasi toistojen jälkeen mitä olen vaatimassa. Sisäharjoitusten jälkeen lähdettiinkin ulos ja päätin kokeilla naksutinta myös siellä. Vajaa puolet lenkistä tehtiin naksutintreeniä ja yllättävän hyvin pojat oli ideassa mukana. Naks ja pojat tuli vierelle - palkkaus.

Itselläni ei siis ole tarkoituksena saada koiria tekemään eri temppuja naksuttimen avulla, vaan se toimii pääsääntöisesti kontaktin ja luokse-/vierelletulon tehosteena. Esimerkiksi ulkona kohdatessa vieraita koiria tms. jännää, jonka ohitse on tarkoitus päästä ilman ongelmia. Tuota esimerkkiä päästiinkin heti kokeilemaan ensimmäisellä kerralla. Toista koiraa ohittaessa naksautin, Manu keskitti huomionsa muhun ja ohituksen jälkeen sai palkan.

En tiedä oliko tämä pojille jotain uutuuden viehätystä, kun ensimmäinen kerta meni näin hyvin. Mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja on mulle (sekä pojille) tekemistä sairaslomani ajaksi.

Taavi, meidän kovis gangsteri.
Kylpytakki päällä, kun raukka joutui pitkästä aikaan pesulle.

Viikonloppu tuli ja meni

Lähdettiin taas käymään Ähtärissä viikonloppukyläilemässä. Pojat sai heittää aivot narikkaan ja pääsivät nauttimaan vapaasta maailaiselämästä. Lauantaina oli sen verran nätti sää, että käytiin aamuretkellä läheisellä rannalla. Sai edes muutamia aurinkoisia talvikuvia, tai siis muutama sata. 

On tuo järkkäri vaan petollinen kamera, kun niitä kuvia tuppaa olemaan aina sen päälle sata vaikka omasta mielestä otin vain muutaman. Ostoslistalla onkin ulkoinen kovalevy, niin saisi kuvat tungettua sinne. Tällähän hetkellä niitä on ainakin tuhat muistitikulla ja toinen tuhat koneella. Tarkoituksena on kyllä poistaa kaikki julkaisukelvottomat kuvat, mutta ei niistä aina malta luopua.

Aamuretkellä kahlailtiin lumessa, kunnes pojat hoksasi että hankihan kantaa niiden painon. Kulkivat kyllä varovasti jalat levällään, jos sattuukin hanki pettämään. Taavilla oli havaittavissa pieniä kuulo-ongelmia, kun se löysi puun juurelta jotain mielenkiintoista. Yleensä se kuulee mut vasta siinä vaiheessa kun karjaisen isolla äänellä ''tänne'', joskus se pitää käydä hakemassa. Tuollaisissa tilanteissa Manu tulee nappulat vinkuen luokse viimeistään silloin, kun katoan näköpiiristä. Taavi taas kokee katoamistilaisuutensa tulleen, jos mua ei näy. Manun kanssa näitä tilanteita tosin on hyvin harvassa enää. Taavi onkin tuossa mukavassa murkkuiässä. 

Rannalla Manu koki kauhun hetkiä, kun ei uskaltanut tulla laiturilta alas. Ilmeisesti pelkäsi lumen pettävän alta, jos hän sieltä hyppää alas (kuten Hessulle kävi). Taaviakin vähäisen laiturilla jänskätti, mutta se sentään pääsi omin avuin pois. Manuhan piti lopulta käydä hakemassa.

Mitään sen ihmeellisempää ei viikonloppuna ollut. Mummulassa saivat juoksennella. Niin joo, Manu-possulle tuli vastaan ruoka joka ei kelvannut - lampaan jauheliha. En tiedä mikä hieno haju siinä oli, kun Taavikin yritti niskaansa siihen hieroa. Se kuitenkin lopulta söi ruokansa mukisematta. Manu vain irvisteli kupillaan eikä syönyt ollenkaan. Onneksi Manulle menee raksut kuivanakin, joten sai tyytyä tylsään sapuskaan viikonloppuna.

Niin ja tänä aamuna Taavi oksensi kaikki viikonlopun aikana syödyt roskat ja tikut. Oli kyllä nätille pallolle kerääntynyt kaikki törky, kuin olisi kissan  oksentama karvapallo ollut. On se kumma juttu, kun maalla pitää syödä kaikki mitä irti lähtee...Taavin kanssa suuntaamme 16.02. mätsäreihin, jotka järjestetään Hervannan mustissa ja mirrissä.

Löysin aitasta minisukset, joten pakkohan sitä oli laittaa Hessu valjaisiin ja kokeilla osaako vetää. Vauhti ei päätä huimannut, mutta kyllä me eteenpäin mentiin ;)