ROP-pentu Taavi ♥

Seinäjoki kv takana ja tuloksena KP ROP!

Itse kehäkäyttäytyminen ei mitään malliluokkaa ollut, esim. seisomisessa Taavi päätti poseerata makaamalla maassa. Pöydällä alkuunsa ei malttanut olla paikoillaan, mutta kyllä se siitä rauhoittui. Liikkeissäkään Taavi ei kyllä ollut parhaimmillaan, mutta nätisti malttoi mennä nokka oikeaan suuntaan. Tuomari oli kyllä mukava ja kaikesta huolimatta saatiin hyvä arvostelu. Taavin lisäksi muita uroksia ei ollutkaan eikä nartuissakaan ollut kuin yksi. 

Koska itse en mikään ruotsin tietäjä ole, voi tekstissä olla pienoisia kirjoitusvirheitä - käsiala kun ei mitään selvää ole arvostelulapussa :)
"Av utm god typ, välformat huvud med god kraftigt nosparti, fina ögon och öron ngt rak i överarmen, stram rygg önskar ngt kortare kropp gott vinklad bak, rör sig med gott steg ngt löst fram, utm färg och päls"

Ensin oltiin näin..

...Ja sitten näin

Mutta tässä lopputulos :)

Lunta!

Ei ole poikien riemulla rajaa, kun lunta satoi..

Mähän olin aivan varman että Taavi pistää liinat kiinni ulko-ovella. Mutta niin se oli vain aamulla reippaasti jahdannut lumipaakkuja mitä lenteli tassuista. Nyt kun ei ole lehtiä, pitää jahdata lunta. Tuolla se nenä maassa tonkii menemään ja pomppii kuin jänis. Manukin on herännyt eloon ja on pihalla oikein pirtsakka poika.

Manun kanssa ollaan omaksi iloksi harjoiteltu jotain temppuja sirkuksen ja koiratanssin väliltä. Ympäripyörähdyksenhän se onkin jo osannut, siihen ollaan tehty haastetta että pyörähtää ympäri hypystä. Syliin se osaa hypätä ja sitä ollaan muokattu niin, että pidän jalkojani hiukan koukussa josta se saa ponnistaa. Myöskin ihan peruspomppuja ollaan treenailtu. Olisi kiva opettaa sille jonkin vanteen läpi hyppäämisen eri liikkeistä. Hulahula-vanne taitaa olla liian iso, tosin sillä olisi hyvä treenata. Tämmöinen sekopäinen pomppiminen tuntuu kyllä olevan eniten Manun mieleen. Hommassa ei ole minkään sortin päätä eikä häntää, saatika tavotteita, joten se sopii meille ;)

Treenatessa oon pitänyt Taavia hihnassa ja hihna mun vyötärölle sidottuna. Sitä kun ei meidän jutut kiinnosta, niin ollaan saatu Manun kanssa ''työrauha''.  Manuhan saa olla ihan irti, siitä kun on tullut fiksu poika. Tuossa yksi päivä sain Taaville taas nauraa, kun Manun kanssa harjoiteltiin ympäripyörähdystä niin Taavikin yritti matkia perässä. Ei se yhtä hyvin onnistunut, mutta kyllä siitä namin sai! Pitäisi kyllä joskus saada kuvattua videolle näitä meidän touhuja.

Kuvat on otettu vanhalla kameralla ja näyttää ihan kamerakännykän laadulta.

Silmätulehdus

Sikaripunkki & silmätulehdus

Taaville tuli nyt sitten vielä silmätulehdus tuohon ''punkkisilmään''. Käytiin Nokian eläinlääkärillä, kun Oivaan oli pitkät jonot. Silmästä otettiin taas näytteet eikä punkkeja näkynyt. Oireet kuitenkin siihen viittaa. Kyllä tuo silmä nyt paremmalta näyttää, kun turvotus on lakannut antibiooteilla. Silmäluomen reunassa oli myös naarmu, joka oli tulehtunut. Tässä nyt kovasti toivon, että alkaisi parantumaan ja saisi karvat kasvatettua takaisin. Parin viikon päästä olisi Seinäjoen näyttelyt, eikä oikein innosta viedä näytille koiraa jolla on karvattomia laikkuja..

Manun jalkoväli on parantunut oikein hyvin. Rupi on lähtenyt ja muutenkin on siistin näköinen. Yksi tikin pätkä sieltä repsottaa ja toivon mukaan se sieltä lähtee ajan myötä. Tiedä sitten, onko tikit muutenkaan vielä sulaneet ihon sisällä, viikko-pari siinä voi mennä.

Koirapuistoilemassa käytiin taas pitkästä aikaan viime lauantaina. Aluksi pojat sai keskenään juoksennella, kunnes sinne saapui englanninbulldoggi-uros. Manu välillä kokeili onneaan komentamisessa, mutta kyllä se ruttunaamalle tilaa antoi. Taavihan alkuun ihmetteli, että mikä ihme toi on. Kyllä se siitä sitten lämpesi ja välillä ottivat juoksukilpailuja.

Esittelyssä Taavi

Kuka olet?
Taavi, toisinaan Tuhruksi haukkuvat.

Mitä sinulle kuuluu?
Oikein hyvää, kiitos kysymästä. Vesisade vain inhottaa, en tykkää kylmästä.

Paras aktiviteetti?
Nukkuminen on kivaa. Sukkien mukluttamisesta tykkään kovasti.

Mielipiteesi eläinlääkäristä?
Aivan paras paikka! Mä en oikeesti ymmärrä miten joku ei voi siitä tykätä. Huomion keskipisteenä on kiva olla!

Mitä ilman et voisi elää?
Äitiä. Jos ei ole kotona, haen jonkun sen vaatteen nukkumapaikaksi.

Jos saisit itse päättää, millainen olisi päiväsi?Nukkuisin. Söisin. Nukkuisin. Välillä kävisin ulkona juoksemassa jos on HYVÄ sää. Leikkisin muiden koirien kanssa. Söisin ja nukkuisin. Toisinaan tylsäksi haukkuvat.

Paras kaverisi?
Kaikki on mun kavereita! Manun kanssa on kiva painia, mutta välillä pitää rähjätä sille kun tulee herättämään kesken parhaiden unien. Ulkona äiti ei tykkää kun tahtoisin kovasti mennä moikkaamaan kaikkia. Lenkkipolun vakiokavereiksi on tullut pari whippet-tyttöä ja bullterrieri-tyttö.

Lempiherkku?
Jauheliha, makkara ja kana. Kaikkiruokainen kyllä olen.

Parhain paikka olemiseen?
Oma peti - oma rauha. Kaikkien pitää tosin olla näkyvillä etten aivan yksin ole. Kyllä mä välillä käyn äitin kainalossa hakemassa rapsutuksia.

Mitä temppuja osaat?
Mä osaan pussailla ja halailla ja kiehnata ja pussailla. Sohvan nojalta on kiva kiemurrella äitin kaulaa ympäri ja pussailla. Seiso-komento mulle on opetettu ja oon jo aika hyvä siinä. Istuakin osaan, mutta sitä ei kauheasti opetella etten ala näyttelyissä istumaan. Maahanmenoa oon pari kertaa tehnyt onnistuneesti. Mainitsinko jo pussaamisen?

Viimeiset sanat...
Mä oon aika hyvä manipuloimaan muita. Sitä kun söpöilee ja pussailee, esittää tottelevaista niin sivussa on hyvä tehdä pahoja. Suosittelen muillekin!

Esittelyssä Manu

Kuka olet?
Manu, Pirkkalan keskustan Kuningas.

Mitä sinulle kuuluu?
No ihan hyvää. Vähäsen meinaa vaan ärsyttää, kun ei päästetä juoksentelemaan - olen kuulemma sairaslomalla. Alkaa energiaa kertymään...

Paras aktiviteetti?
Jos ei vapaana pääse juoksemaan, niin sitten luut. Niitä on kiva järsiä ja joskus niiden parissa saattaa vierähtää useampi tunti.

Mielipiteesi eläinlääkäristä?
No onhan se mun mielestä aika turhaa ja inhottavaa. Aina ne tekee jotain ilkeitä juttuja. Mutta osaan mä olla nätisti, äiti muuten suuttuu. Se ei vaan ole kauhean mukavaa, kun sinne menee ja seuraavaksi herääkin kotona paikat kipeänä.. 

Mitä ilman et voisi elää?
RUOKAA! Ja luita.. Ja leluja..

Jos saisit itse päättää, millainen olisi päiväsi?

Ihan ekaksi mä söisin ja paljon. Sitten mun olisi kiva käydä treffeillä tuon yläkerran nartun kanssa, sillä on kivan pitkä valkoinen turkki - mä oon ollut aina vähän heikkona niihin. Voisin vähän ulkoilla, juosta ja tulla miten sattuu - haistella hajuja pitkään. Kävisin rehentelemässä muille pojille ja ilmoittamassa kuka täällä määrää. Söisin vähän lisää ja ottaisin pienet nokoset. Yön nukkuisin sängyssä äitin peiton alla, siellä on mukavan lämmin.

Paras kaverisi?
Minä itse. No on Taavikin ihan kiva. Ja Hessu, mutta se on vähän iso ja mua välillä pelottaa että se jyrää mut jalkoihinsa. 

Lempiherkku?
Tää on paha! Makkara ja jauheliha on kyllä maukkaimmasta päästä. Mut en mä nirso ole, kaikki menee! 

Parhain paikka olemiseen?
Kyllähän se äitin ja isin kainalo on. Siihen on mukava kellahtaa selälteen ja saada maharapsutuksia. Joskus ne ei oikein tykkää, kun sohvalla tungen niiden väliin.. Olen kuulemma mustasukkainen ja pyh, siinä on vain hyvä paikka.

Mitä temppuja osaat?
Mä istun, annan tassua ja meen maahan jos oon sillä fiiliksellä. Sit mä osaan hypätä hienon piruetin. Silloin tällöin kun kiireiltäni kerkiän, osaan sanan ''odota''. Paikallanikin pysyn, mutta mulla on tuota energiaa niin paljon että on tapana vähän ennakoida. Ja kyllä mä seuratakin osaan jos hinnasta sovitaan, pitää vähintään olla makkaraa mukana. 

Viimeiset sanat...
Myönnettäköön nyt, että vaikka mä oon kova jätkä niin kyllä musta herkkäkin puoli löytyy. Mutta onhan tässä elämässä jo kaikkea sattunut, niin ei sitä koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Toisinaan mä nolaan äitin lenkillä, kun se hipaisee jalallaan mua ja mä huudan kuin hyeena (kuulemma) - mutta olisi se voinut sattua! Kerran sain tosin hävetä itseni maan rakoon, kun oksa hipaisi mun pyllyyn ja huusin ja rähisin kunnes tajusin ettei kukaan hyökännytkään kimppuun - ja äiti vain nauroi. Mutta terveiset muille, olkaa aina varuillanne!

Kastraatio

Niin vain loppui Manun ''miehinen'' elämä. Viime torstaina kävimme poistamassa killuttimet Ähtärin eläinlääkärissä. Operaatio meni oikein hyvin. Varulta laitettiin kanyyli jos sattuisi heräämään kesken operoinnin, niin saa nukutusainetta laitettua lisää. Ilmeisesti eläinlääkärillä oli sattunut muutamia tapauksia, jossa kääpiökoirat ovat yhtäkkiä heränneet. Haava tikattiin ihonalaisilla tikeillä joita ei tarvitse erikseen poistaa. 

Kolmisen tuntia Manu nukkui tokkuraansa pois. Herätessään oli hiukan sekaisin, kun yhtäkkiä alkoi pomppimaan sohvan selkänojalle vaikkei jalat kunnolla kantaneetkaan. Siinä sitä sitten vahdittiin ettei enempää ala sekoilemaan. Pikaisesti käytin pihalla, kun alkoi maailman meno kiinnostamaan enemmän. Tämän jälkeen se sitten alkoikin piristymään ja iltaruuan jälkeen oli kuin uusi koira. 

Taavihan oli ihmeissään Manun kohtalosta. Laitoin nukkuvan Manun lattialle laitettuun petiin ja Taavi ensin töni Manua ihmetellen miksi se ei herää. Sitten Taavi meni mahdollisimman lähelle viereen nukkumaan.

Aamuisin Manulla on ollut pientä kipuilua, mutta ohi on mennyt särkylääkkeellä. Sai myös viikon kestävän antibioottikuurin. Vielä pitäisi muutamat päivät jaksaa olla iisisti. Taitaa kyllä Manu kiipeillä seinissä sitä ennen :)