On siis kevät..

Niin se kevätkin on pikkuhiljaa alkanut tekemään tuloaan. Samalla muutin blogin väritystäkin vähän keväisemmäksi.

Kevään ensimerkit on jo ilmassa...

- Taavia saa hinata perässä, kun olisi niiin paljon haisteltavaa kohdissa, joissa maa jo näkyy.

- Narttuja, narttuja, narttujen hajuja.

- Manu haluaa nakuilla. Ei mielellään haluaisi aamu- ja iltapakkasilla takkia niskaan, koska ei sitä päivällä tarvitse.

- Pojat räpiköi jalat joka ilmansuunnassa, ettei tassut kastuisi - ainakaan kovin pahasti.

- Ahmatti-Manu löytää kaikkea "hyvää" syötävää sulavan lumen seasta.

- Auringonpalvojat valtaa sohvan päiväsaikaan.

Saa nähdä kauanko me vielä uskalletaan käydä tuolla järven jäällä. Täytyy sitten siirtyä koirapuistoilemaan, vaikkei se aina niin rentouttavaa ole. Käytiin noin viikko sitten puistossa piitkän tauon jälkeen. Taavi löysi itselleen tyttöystävän rhodesiankoirasta, jonka perässä juoksi kieli pitkällä. Koko ajan takamuksessa kiinni eikä noteerannut meikäläistä yhtään. Mitään astumishommaa ei kuitenkaan alkanut tekemään, oli vaan niin hyvät hajut ja maut. Hävetähän sitä sai, mutta onneksi rhoden omistaja oli hyvinkin ymmärtäväinen ja kertoi omistavansa myös kääkkäuroksen, jolla oli havaittavissa samoja piirteitä. Kun Taavin tyttöystävä lähti, jäi pikkupoika portille ulvomaan särkynyttä sydäntä. Ulvominen nyt kuitenkin onneksi loppuu kieltämisellä, ettei jää levy päälle.

Manuhan tyypillisesti pyöri koko ajan jaloissa ja räkytti lähestyville koirille. Muutaman kerran se uskalsi käydä tutkimassa paikkoja, mutta äkkiä se jalkoihin taas tuli jos joku meinasi ''hyökätä'' kimppuun. Ujojen ja hiljaisten koirien kanssa ei ole mitään ongelmaa. Kyllä se jonkin verran siinä rauhoittui, kun tarpeeksi usein sain komennettua, ja alkoi huomaamaan ettei kaikki halua tappaa sitä. Ei näistä kahdesta kovin ylpeä voi olla tämän perusteella... Mutta tosiaan puistossa on tullut oltua viimeksi syksyllä, joten on sen puoleen ymmärrettävää, että ovat päästään sekaisin nähdessään monta muuta koiraa.

Pientä auringonpistosta pojissa on ollut havaittavissa, kun ovat olleet normaalia rauhallisempia lenkeillä. Manun ohituskurssi ei oikein ota tuulta purjeisiin, kiitos ihanien tätien, jotka väkisin haluaa tunkea turrensa meidän eteen. En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, jos mä pidän pojat penkan puolella yrittäen pitää ne kontaktissa, niin täti tunkee turrensa kanssa meidän eteen kun ''muppe vähän vain haluaa haistella''. Oikeasti meinasin kompastua tuohon koiraan, kun yhtäkkiä ilmestyi jalkoihin vaikka molemmat mentiin eri puolta tietä. Kai sitä pitää alkaa kiukkuilemaan kaikille, jos ne ehkä tajuaisi - tai sitten ei.

Pääsiäisenä tämä kööri sitten suuntaa taas Ähtäriin pidennetylle viikonlopulle. Saa pojat taas tuuletella aivojaan. Taaville tosin otan tuon pitkän narun mukaan, jos se taas keksii katoamistemppuja.

Hyvää synttäriä Taavi!

Tänään tulee vuosi siitä, kun pienen pieni pallero, Taavi tuli maailmaan. 7 viikkoa myöhemmin tämä kaveri pääsi meille Manun kaveriksi. Alkuunhan se oli hyvinkin yksipuolista ystävyyttä. Pennuksi Taavi oli erittäin viisas, nopeaa se oppi asiat. Kaikki se hurmasi söpöllä katseellaan, jota myös esittää nykypäivänäkin.
Taavi, kaikkien kaveri. Oli aivan sama kuka tuli vastaan, oltiin heti nuolemassa naamaa. Tuli vastaan iso tai pieni koira, oli sitä moikattava ja houkuteltava leikkiin. Sama meno jatkuu vieläkin, tosin vieraiden ihmisten kanssa  aluksi pienellä varauksella.

Loppukesästä käytiin suorittamassa pentukurssi, joka meni hyvinkin pentumaisesti. Oli juttuja, missä Taavi oli Manua viisaampi, mutta oli myös niitä asioita joiden opettelemisessa vierähti useampi tovi. Se on kyllä tullut huomattua tässä vuoden aikana, että jos Taavi jonkin tempun kerran tekee, se muistaa sen aina.

Vuoteen on mahtunut kolmet näyttelyt ja kolmet match show:t, hyvällä menestyksellä. Pentunäyttelyistä saldona 1x ROP ja 1x VSP, viimeisimmästä junioriluokasta irtosi ERI2 SA. Mätsäreistä on tullut pari punaista ja yksi sininen nauha.

Täysin terveenä ei kulunutta vuotta päästy viettämään. Oksentaminen vei eläinlääkärin tutkimuksiin ja tämän jälkeen ilmestyi allergisia oireita. Allergisen reaktion aiheuttaja jäi pimentoon, mutta myöhemmin oksentelulle löytyi syy närästyksestä. Mutta selvittiin pienemmillä vahingoilla, kuin Manu ensimmäisestä vuodestaan.

Koska Taavi on jo ''iso'' poika, on sille viime aikoina alkanut tulemaan isojen poikien ego-ongelmia. Viime viikonloppuna se karkasi järven jäällä toisen koiran hajun perään. Myöskin on alkanut omaisuuttaan puolustamaan enemmän Manulta. Ja tähän Taavin omaisuuteen kuuluu mm. minä ja joskus ei päästä Manua mun luokse, jos satun syömään jotain. Mutta pienen palautuksen jälkeen muistetaan taas hetki, ettei hän ole talon herra.

Pentuaikoja muistellessa huomaa kuinka nopeaa on aika mennyt. Tuntuu siltä kuin Taavi olisi vasta hetki sitten tullut tähän taloon.

Ajattelin ostaa Taaville jotain herkkua synttäreiden kunniaksi, mutta toisaalta sillä on kyllä herkkujen puolesta synttärit joka päivä :)

12.03.2013

Olen nyt tullut siihen tulokseen, että Taavin arvostelussa lukee jotain tähän suuntaan ''Vahva uros, hyvä tyyppi. Tilava pää, täydelliset korvat ja ylälinja. Rintakehä ei riittävä. Hyvä ruskea tarjonta''. Ensimmäinen lause nyt ainakin on oikein ja loput tekstistä on suuntaa antavaa. Olen sanakirja kädessä tutkinut epäselvien sanojen muotoa ja etsinyt tilanteeseen sopivia sanoja. Tuo ylälinja-rintakehä on suurin mysteeri, mutta jotain vastaavaa sillä haetaan. Asiasta viisaampana, käyn ensi kerralla paikanpäällä tulkkaamassa.

Manulla on taas menossa jokin huono maha -kausi. Näköjään on aivan sama mitä syöttää, niin aika ajoin se alkaa reistailemaan. Suolitulehdus on jättänyt jälkensä. Viime aikoina en ole pahemmin antanut mitään ylimääräistä normaalin ruuan lisäksi. Makupaloina toimii raksut ja silloin tällöin saa koiran keksin. Välillä kakkaa tulee aivan järkyttävästi ja tuhnuttelee pahan hajuisia paukkuja. Joskus ulosteessa on limaa, mikä kertoo ärtymisestä ja aina sen jälkeen tulee takautumana mieleen viime kesäiset ongelmat. Sitten on taas muutaman päivän päästä ihan normaali. Olen alkanut miettimään eri mahalääkkeitä, mistä voisi olla apua. Maitohappobakteerit ainakin olisi yksi vaihtoehto. Myöskin Stomax-valmistetta olen miettinyt. Kokeilla näillä ''käsikauppatavaroilla'' ensin ja konsultoida eläinlääkäriä sitten, jos ei mitään muutosta tapahdu. 

Parin kuukauden takainen Manun allergiakohtaus on ilmeisesti jättänyt jälkensä sen korviin. Tai sitten se on vain sattumaa. Kuitenkin sen korvien turpoamisen jälkeen on Manulla korvat ollut normaalia useammin lerpallaan. Tuota ennen saattoi vain jompi kumpi korvista lerputtaa ja sekin silloin, kun oli peiton alla nukkumassa. Nykyään molemmat korvat lerpahtaa aina, kun se nukkuu, oli peiton alla tai ei. Myöskin saunassa käydessään korvat menee heti lerpalleen. Takaisin pystyyn nousee normaalia hitaammin ja se saattaa touhuta pitkän aikaakin lurppakorvaisena. Olisiko kohtaus sitten jollain tapaa heikentänyt korvien verenkiertoa, mene ja tiedä sitten...

Ilta-aurinkokuvia:

Taavi ERI2 SA

No menihän ne näyttelyt vähän paremmin, kuin olin ajatellut. Toki vielä treeniä tarvitaan. Pöydällä oli taas tärinä päällä, seisoessa ote herpaantui vähän väliä ja liikkeissä katseli mua päin ja meni linkussa. Kyllähän niitä hyviäkin hetkiä oli ja onneksi tuomari huomasi ne ;) Tästä on hyvä jatkaa kohti Tampereen näyttelyitä ja muita kesän näyttäytymisiä. Treeniä, treeniä.. Taidetaan seuraavaksi suunnistaa mätsäreihin :)

Saksankielisestä arvostelusta en osaa luotettavaa sanaa sanoa, joten jos joku saa tuosta kuvasta selkoa, mulle saa ilmoitella mitä siinä lukee ;) Jotain sinne päin olen saanut suomennettua, mutta joistakin sanoista en oikein selkoa saa.

Eli tämän päivän tuloksena oli JUNnupojissa ERI JUK2 SA ja erittäin tyytyväinen olen tulokseen. Vai merkitäänkö se ERI2 SA? Ei oikein ole nämä termit hallussa :)

Taavin fiilikset;

''Ei aina pysty keskittymään, parhaani yritin.

Nyt olen aivan loppu, tahdon vain nukkumaan''

Kuulumisia

Tässä ollaan kuluneen viikon aikana kovasti treenailtu Taavin kanssa lauantain näyttelyitä varten. Enimmäkseen olen seisottanut erilaisilla alustoilla ja näin kotiolosuhteissa sujuu ihan hyvin. Edelleenkään mulla ei kuitenkaan ole kovin suurta luottoa siihen, miten itse h-hetkellä toimii. Tällä hetkellä mun mielentilaa kuvaa parhaiten sanonta ''pessimisti ei pety''. Kun asettaa tavoitteet mahdollisimman matalalle, niin voi olla tyytyväinen jos meneekin paremmin ;) Vielä pitäisi liikkeitä treenailla, että löydetään yhteinen sävel, mihin tahtiin mennään. Rakenteeltaan Taavi on vielä hyvinkin ''juniorimainen''. Kyllä sille lihasta on tullut, mutta saisi sitä massaa löytyä hiukan enemmänkin - etenkin peräpäähän. Tällä hetkellä se ei kovin sopusuhtaiselta näytä, kun rintakehä on omasta mielestä hyvin kehittynyt ja takapää on tuommoinen rimpula. Vaikken ole mikään rodun rakenneasiantuntija, niin sen ainakin Taavista pystyn sanomaan että omistaa hiukan liian pitkän selän. Seisomisessa eniten päänvaivaa tuottaa juurikin sen selkä, joka helposti jää köyryyn ja sen myötä ''lässähtää'' edestä. Paljolti nämä näyttelyasiat riippuu herran mielentilasta. Jos ollaan mukavalla päällä, asettelee itsensä omatoimisesti ja huonolla päällä jalat sojottaa joka ilmansuuntaan ja näyttää Notre Damen kellonsoittajalta. Innolla kuitenkin odotan tuomarin arviota, eikä me sinne verenmaku suussa olla lähdössä. Jos nyt sattuu meno menevän aivan mahdottomaksi, on meillä sitten vielä aikaa käydä treenailemassa ennen Tampereen näytelmiä. Kesäkuussa mennään Tuurin näyttelyihin, niin pääsee näkemään miten ulkona sujuu.

Tänään meidän poseeraustreenit ei alkanut kovin lupaavasti, mutta loppua kohti keksin ''salaisen ainesosan'', joka sai Taavin kiinnostuksen heräämään. Paremmista poseerauksista en tosin alkanut kuvia napsimaan, että saadaan homma vietyä kunnialla läpi. Sen kuitenkin olen oppinut, ettei tässä hommassa voi käyttää liian hyviä makupaloja, koska Taavi menee aivan sekaisin niitä himoitessaan.

Manulle sitten olenkin keksinyt muuta ajanvietettä erilaisten aivopähkinöiden myötä. Nameja erilaisiin rasioihin ja laatikoihin, mattojen alle jne. Päättäväisyyttä siltä löytyy, eikä luovuta ennen kuin on kaikki namit löytynyt. Ulkona saa mennä pääosin vapaana, jos ei ole kauheasti muita liikenteessä. Nyt ollaan viime päivinä käyty lähes jokaisen lenkin aikana jäällä riehumassa. Uusi ystäväkin ollaan saatu herra tai rouva variksesta, joka melkein päivittäin käy meidät bongaamassa (ja poikien makupalat). Taitaa olla samainen varis, joka kesällä/syksyllä silloin tällöin seuraili meitä ja mun vahingossa tiputtamia makupaloja. Nykyään tuo varis tulee ihan puolen metrin päähän katselemaan, jos multa saattaisi jotain evästä tippua. Kai se kohta tulee jo syliin - ja parvekkeelle asustamaan. Pojat kuitenkin pitää huolen, ettei se aivan iholle pääse, mutta samalla ollaan opeteltu, ettei lintuja tarvitse jahdata. Kunhan nyt homma vain pysyy yhdessä variksessa, ettei ole koko lauma meitä seuraamassa kun ulos mennään.

Meillä on nykyään aivan turha pedata peti, 

kun pojat käy ensin repimässä päiväpeiton pois ja

 sen jälkeen rakennetaan peitoista pesä.