Miinan kanssa aloitettiin pentukurssi ja ollaan nyt kaksi kertaa keritty käydä siellä. Ensimmäisellä kerralla tehtiin ihan iisiä kontaktiharjoitusta ja lopuksi jätä -käskyn opettelemista. Kontaktia me ollaankin treenattu joka päivä jossain määrin, joten se oli helppoa meidän osalta. Jätä -harjoituksessa otettiin koira lyhyelle hihnalle ja heitettiin nami maahan. Kun koira lopetti namin perään rimpuilun, annettiin palkka ja jätä -käsky. Miina on sen verran fiksu, ettei se samaan halpaan mene montaa kertaa, joten parin toiston jälkeen se jo luovutti namin perään menemisen. Sitten otettiinkin haastetta lisää ja koiran täytyi istua ja ottaa katsekontakti. Tämäkin oli meille aika helppoa, Miinalla kun on aina tapana istua katsekontaktin kera, jos ei mitään tapahdu. Tarkoituksena on suorittaa liikkeestä jätä -käsky. Sen treenaaminen meiltä onnistuukin ihan hyvin, kun Miinan mielestä maasta kaikki suuhun sopiva täytyy noukkia mukaan.
Toisella kerralla treenattiin maahanmenoa, istumista ja luoksetuloa. Maahanmenoa ollaan treenattu jokunen kerta ennakkoon ja se on sujunut ihan hyvin. Nyt se kuitenkin kurssilla päätti, että voi hän mennä maahan, mutta nousee ylös heti, kun itsekin nostan namikäden. Ja sehän sitten tekikin sitä koko ajan. Ei, ei voi jäädä maahan makaamaan. Aikaisemmin se on kyllä jäänyt maahan. Luultavasti se oli niin intoa täynnä, ettei malttanut olla. Tietääpähän mitä kotona treenataan useammin. Nyt olenkin ottanut maahanmenon aina ennen aamu- ja iltaruokaa, se kun on Miinan suurin motivaattori.
Harjoiteltiin paikoillaan istumista, kun itse liikkuu koiran ympärillä. Ensin seisoin Miinan edessä ja liikuin sivulle ja taakse. Se meni tosi hyvin, tätä me tosin ollaan myös treenattu kotona. Miinan sivulle liikkuminen olikin haastavampaa. Miinan takaviistoon asti pääsin parhaimmillaan, mutta sitten nousi pylly maasta. Tätä me ei ollakaan kokeiltu aikaisemmin kuin pari kertaa ohimennen.
Lopuksi otettiin muutamat luoksetulot niin, että kurssin pitäjä piti koirasta kiinni ja itse juoksimme pois päin. Miinahan on niin mamman perään, ettei siinä tullut mitään epäselvyyksiä. Lopuksi otettiin vielä piilosta eli juoksinkin piiloon ja Miina päästettiin perään. Kyllähän se mut löysi vaikka vähän piti vauhtia hidastaa, että mihis se mamma nyt meni.
Miinan kanssa on kyllä mukava ja helppo treenailla. Se oppii uusia asioita melkeinpä jo ennen kuin kerkiää opettaakaan. Motivaatiota siltä löytyy vaikka muille asti. Palkkauksena olen käyttänyt ihan vain pelkkää namia toistaiseksi. Välillä seuraamisessa olen käyttänyt apuna lelua, jos halutaan lisää potkua. Lelu kun on Miinalle sellainen asia, mistä se kiihtyy nollasta sataan alle sekunnissa. Nyt kun tuota seuraamista olen alkanut hiljalleen opettaa katsekontaktissa, niin lelu kainalossa toimii paremmin kuin nami. Namin kanssa se heti jättäytyy jälkeen, eikä ole niin innoissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti