Tämmöisiä elämän pieniä iloja, Manu pitkästä aikaan yksin kotona eikä ollut tuhonnut yhtään mitään :) Hieman kyllä huolissani lähdin kun oli taas niin levottomalla päällä. Kai tuo tuosta alkaa pikku hiljaa aikuistumaan ja tajuamaan ettei ole maailmanloppu jos on hetken yksin. Toisaalta, tuohan se vähän jännitystä elämään kun ei ikinä tiedä mitä kotona odottaa ;)
Uuden hauskan leikinkin on oppinut, nimittäin varpaiden kanssa painiminen ja sukkien repiminen. On kyllä niin kova poika painimaan että aina pitää olla jalassa tai kädessä kiinni. Koirakaverin kun tulevaisuudessa saa niin toivottavasti jättää meidät ihmiset rauhaan :) Mutta on se kuitenkin fiksu kun osaa lopettaa käskystä ettei ihan mahdottomaksi tämä touhu mene.
Illalla tuo saunatonttu pääseekin taas löylyihin. Mukavaa kun on lämmin!
Manun antama synttärilahja mulle viime joulukuussa,
kun olin ainakin 10 minuuttia poissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti