Manun kanssa naksutinkoulutus on tuottanut tulosta ja ollaan jo mallikkaasti ohiteltu muita koiria. Oma ajoitus tässä on ollut kaiken aa ja oo. Joskus saattaa joku koira yllättää meidät niin etten huomaa tuloa, jolloin Manu kerkiää narun päähän riuhtomaan. Kuitenkaan itse rähinää ei ole aloittanut, mihin olen ollut oikein tyytyväinen. Kyllähän sitä vielä toisen koiran ylienergia nostattaa Manun kierroksia, etenkin jos vastaan tulee toinen rähisijä. Kuitenkin tilanne on ohitse normaalia nopeampaa eikä jää ''levy päälle''. Muutamana päivänä ollaan ohitettu pari koiraa ilman naksuttimen läsnäoloa ja silti mentiin hiljaa ohitse, korvat kuulolla. Ihmisiä, etenkin pyöräilijöitä ohittaessa, Manu on alkanut tulemaan oma-aloitteisesti vierelle tai ottamaan kontaktia. Isot lastenvaunut on vielä semmoisia kummajaisia, joita pitäisi päästä katsomaan lähemmin.
Pidemmillä lenkeillä olen laittanut poikien narut kiinni vyötäröllä olevaan vyöhön, jolloin itse saa vapaat kädet, joka taas helpottaa naksuttimen käyttöä ja makupalojen antoa. Poikien mielestä mun katu-uskottavuus katoaa heti, jos olen narut solmussa ja samalla yritän komentoa antaa. Pitäisi vaan kehitellä meidän käyttöön soveltuva naru-vyösysteemi, jonka avulla olisi helppo säätää hihnojen pituutta. Narut lyhyemmäksi silloin, kun treenataan ja pidemmäksi silloin kun saavat mennä vapaammin. Kyllähän mulla olisi luonnos valmiina pään sisällä, mutta toteutus onkin toinen juttu. Ompelukonekin helpottaisi kummasti, ettei tarvisi aina käsin ommella (mitä vihaan yli kaiken).
Taavin kanssa ollaan treenailtu näyttelyhommia joka päivä. Lähestulkoon jokaisella lenkillä ollaan harjoiteltu liikkeiden esittämistä. Alkuun se oli sitä mitä näyttelyissäkin eli katse kohti mua ja menee ihan linkussa. Nyt se on alkanut tajuamaan, että mennään katse eteenpäin ja samalla olen sitä yrittänyt opettaa sanaan ''mene''. Samalla ollaan etsitty meille sopivaa vauhtia, ettei Taavi ala liikaa nojaamaan hihnaan, jolloin etupää alkaa nousemaan. Parannusta on kyllä tullut päivä päivältä. Vielä pitäisi kokeilla kumpi meille on parempi, puolikuristavapanta vai pyykkipoikatalutin. Myöskin seisomista ollaan tehty melkein päivittäin, etenkin ulkona jossa olisi miljoona muuta mielenkiintoisempaa asiaa. Yllättävän skarppina se on ollut ja on taas itse alkanut siirtämään jalkojaan oikeaan kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti