Me ollaan oltu niiin lomalla

Ollaan nyt koko lokakuu vietetty Ähtärissä ja täällä ollaan edelleen. Tarkoitus olisi tämän viikon jälkeen palata takaisin Pirkkalaan, olla siellä pari viikkoa ja tulla takaisin. Pihla tosin jää tuolla reissulla kasvattajalleen, kun lähtee tuota Valko-Venäjää valloittamaan. Ja tarkoitus olisi olla kasvattajallaan joulukuuhun asti,  kun käyvät sitten Helsingin näytelmissä. 

Näyttelyistä puheenollen, Pihlan kanssa käytiin Seinäjoella esiintymässä 26.10. Itse pääkallopaikalla olin jo varautunut katastrofiin, kun neidin mielestä kaikki oli nyt niin aivan kamalan pelottavaa. Olihan meidän tunnelma juurikin sellainen ''myö ollaan maalta ja myö tultihin nyt''. Keskeltä maaseudun rauhasta keskelle hulabaloota. Koiran kulkiessa häntä koipien välissä mietin, onko tässä mitään järkeä. Noh, kehän reunalla vuoroamme odottaen Pihla koki jonkin ihmeen ja piristyi huomattavasti. Esiin tuli se Pihla mitä on tottunut näkemään. Nakin palan kanssa lietsoin sitä ja herättelin mielenkiintoa ja kyllähän se kehässä oli oikein kivasti. Häntä ei enää ollut koipien välissä ja tuomarikin oli oikein mukava. Liikkeet meni penkin alle, kun emme tosissaan ollut niitä treenannut (ja neitihän on ylipäätään ollut hihnassa viimeksi pari viikkoa sitten). EH:n arvoisia olimme sanoin "Hyvät mittasuhteet. Oikea linjainen pää. Kuono saa vielä vahvistua. Rungoltaan vielä kesken kehityksen. Rintakehä saa vielä vahvistua. Suorat olkavarret ja ranteet. Hyvä takaosa. Etuliikkeet kyynärpäistä löysät, sivuaskeleeseen tarvitaan lisää tahdikkuutta. Hyvä karva. Miellyttävä käytös." Itselle kyllä jäi hyvä mieli.

Manu ja Taavi voi hyvin. Taavista on tullut pieni possu, joka ajaa Manun pois ruokakupiltaan ja syö kummankin sapuskat, jos niitä ei ole vahtimassa. Aloin ihmettelemään miksi Taavi vain lihoo, kun Manu näyttää jo laihtuvan. Ovat aina syöneet omansa ja jättäneet muut rauhaan, joten siihen luottaen olen ollut vahtimassa Pihlan ruokailua toisessa huoneessa. Yhtenä aamuna Taavi jäikin kiinni, kun Pihla sai syödä samassa huoneessa. Komensin Taavin takaisin omalleen ja tuo pikkusika kokeilee onneaan vielä toisenkin kerran, heti kun vähänkään katson muualle. Ja tämä toistui vielä toisenakin päivänä jota suuresti ihmettelen. Taavi on mua kohtaan yleensä niin vässykkä, että jos jotain kiellän, muistaa se sen aina. Kai tuo maalaisilma tekee tehtävänsä...

Hevosen peräänkin nuo lähtivät tässä taannoin.. Ulkona oltiin ja liian myöhään kuulin kavion kopseen ja sittenhänä nämä valopäät jo juoksivatkin tielle päin. Hessu ja Manu pysyi talon tontilla, Pihla kääntyi takaisin tien risteyksestä, mutta Taavi lähti intopiukassa juoksemaan kilpaa ravurivarsan kanssa. Jotain sata metriä se paineli, kunnes malttoi kääntyä takaisin.. Ja fiksuna tuli  takaisin keskellä tietä, mutta onneksi ei autoja ollut liikenteessä. Onneksi oli ohjaksissa fiksu varsa, joka ei välittänyt koirista tai koirilleen karjuvasta akasta. Täytyy laittaa jotain aidan pätkää tuonne tien reunoille, ettei ne niin vikkelään pääse livahtamaan. Nyt kun kasvillisuus on kuihtunut, ei mene tien ja tontin reunassa mitään esteitä. Hyvin nuo muuten on pysynyt tontilla ja ovat pysyneet poissa tieltä.

Tämmöinen tiivistetty blogipäivitys tällä kertaa. Kun koneella pääsen paremmin olemaan, on luvassa kasapäin kuvia :)