Etelä se tämä Pirkkalakin on. Miten voikaan lumeton kaupunki olla näin ruman näköinen. Kitusia lehdettömiä puita siellä täällä, kuolleita kukkapuskia betonin keskellä jne. Kärsin maisemaerosta - ja niin taitaa kärsiä Pihlakin. Ensimmäisenä aamuna ei näkynyt neitiä, kun aamulenkille oltiin lähdössä. Ensin tämä makaa masentuneena olohuoneen lattialla ja kutsuttaessa paineli sängyn alle piiloon. Kyllä sen sieltä sain lopulta kaivettua esiin ja päästiin ulos. Tänään se lähti jo vähän reippaammin, mutta pannan laittoa esteli viimeiseen asti. Manukaan ei kauheasti remeleistä tykkää, mutta onneksi sentään on Taavi, joka on aina innoissaan lähdössä minne vain, milloin vain. Ulkona mentiinkin täydet nelivedot päällä, kun oli niin paljon hajuja ja merkkailtavaa. Taavin hormoni-implantin vaikutus on jo lakannut ja itsepäinen möhkö on tullut takaisin. Kastroitavaksi pääsee sitten joskus ensi vuoden puolella.
Pidettiin pienet syksyn muotikuvaukset, kun lehdissä oli vielä vähän jotain väriä jäljellä. Koirat ei oikein lämmennyt mun idealle, kun joutuivat limaisten lehtien sekaan, mutta kyllä niistä ihan kivat otokset sai.
Manulla ja Pihlalla on omat Tanssii tähtien kanssa -kisat, tulista tangoa.
Tällä viikolla lähdetään takaisin Ähtäriin. Ensi viikolla tullaan Pihlan kanssa junalla takaisin ja siitä neiti jatkaa matkaa kasvattajalleen valmistautumaan Minskin matkaan. Matkaa varten täytyy käydä suorittamassa terveystarkastus ja kuulemma neiti on pääsemässä oikein fyssarin käsittelyyn. Pojat sitten elävätkin taas tylsää elämää, välillä mua kiusaten. On se vain jännä, miten eivät enää poikien kesken paini vaan siihen tarvitaan aina Pihla. Mutta myönnettäköön, että onhan sitä ihan mukavan rauhallista, kun ei ole koko aikaa joku äänessä ;)
Keli on kyllä ollut raivostuttavan vaihteleva. Välillä on pakkasta 10 astetta ja sitten seuraavana päivänä onkin sen 10 astetta lämmintä. Kunnon vesisateita unohtamatta... Olisi se kunnon LUMINEN talvi ihan kiva. Tänään on ollut ihan kiva sää ja käytiin vähän ulkoilemassakin enemmän. Päätin nyt kokeeksi laittaa Pihlalle kuonopannan ja aikas hienosti se toimi sillä. Oikeastaan pelkkä sen olemassa olo riitti siihen, ettei saanut sinkoilu -kohtauksia tai ei muutenkaan perseillyt typeriä. Draamaprinsessalla kun on tapana näyttää mitä mieltä se on tylsistä hihnalenkeistä... Normaali panta sillä oli lisäksi kaulassa ja hihnan toinen pää kiinni siinä. Lenkin puolessa välissä Manu sai Pihlan kanssa käydä metsässä kirmailemassa vapaana. Ei kauaa sitten uskallettu olla, kun kovasti kaikki kolme kuunteli metsän uumeniin, ettei sieltä sitten pölähdä joku koirallinen vastaan. Pihlasta kyllä huomaa miten paljon se vaatii virikettä, kun täällä kaupungissa ollessa se on koko ajan tökkimässä kylkeä, että pitäisi keksiä jotain tekemistä. Ja huomion keskipisteenä on pakko olla, tätä blogiakaan en saisi sen mielestä kirjoittaa :)
Seinäjoen näyttelyistä ostin Taaville oman fleecehaalarin ja voi jösses miten se näyttää kakaralta se päällä! Ei sillä että tuo koskaan kovin aikuiselta on näyttänytkään.. Manulle hankin netistä käytetyn punaisen haalarin. Pihlallekin pitäisi hankkia, mutta ei ole tullut sopivaa vastaan joka olisi vielä sopivan hintainenkin. Ostin näyttelyistä sille tuon punaisen palttoon pahimpaan hätään mahaa suojaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti