Tämä vuosi meillä on lähtenyt käyntiin uusien tuulien merkeissä. Tai noh, oikeastaan vanhojen, sillä olen nyt virallisesti muuttanut ja jäänyt Ähtäriin. Näistä ja muista asioista kerron sitten lyhkäisyydessään myöhemmin, kun kaikki asiat on saatu järjestykseen.
Poikien osalta niiden elämä on sujunut hyvin. Joulun aikaan Taavi pääsi matkustamaan elämänsä ensimmäistä kertaa junalla ja käyttäytyminen oli vähän sen mukaista. Kaikki oli pikkupojalle niin uutta ja ihmeellistä. Manu vanhana konkarina oli rinta pörheänä laukkuvahtina. Hienosti matka sujui maukuvista kissoista ja muista koirista huolimatta.
Kova pakkanenkin on välillä meitä kiusannut, eikä koiria juurikaan silloin ulkona näy. Pissalle lähimpään kohteeseen ja äkkiä sisälle. Tuon seurauksena Taavillekin kävi pieni kakkavahinko sisälle, kun ei voinut ulkona tehdä tarpeitaan. Kai tuolla pitäisi olla joku tuplatoppahaalaripuku jollain sähkölämmityksellä, että tarkenisi ulkoilla. Manu taas tykkäisi ulkoilla nakuna, aivan sama sataako räntää vai onko 20 astetta pakkasta. Itsehän en tosin ole vastannut sen toiveisiin ja pienen kissahiiri -leikin jälkeen saan manttelin päälle.
Mitä vanhemmaksi Manu tulee, sitä vaikeammalta tuntuu sen inhoamat asiat. Kai se on 10 vuoden päästä kunnon kiukkupappa... Kynsien leikkuukin pahenee kerta kerralta, vaikkei siinä ole koskaan tapahtunut mitään haaveria. Paitsi se kynsiepisodi, öö 2 vuotta(?) sitten, kun piti poistaa eläinlääkärissä oven alle jäänyt kynsi. Tässä nyt ollaan sitten leikelty kynsiä joka toinen päivä vähän kerrallaan. Kipuherkkä kun on, niin itkee vollottaa pienimmästäkin kolhusta.
Taavilla taas on ihan uskomaton kipukynnys. Vaikka siihen jokin asia sattuisi, ei se päästä pihaustakaan.
Riippuen nyt omasta elämäntilanteesta, ajattelin jos saisi Taavin kastroitua helmikuun lopulla. Sen asian suhteen nyt ei mitään hengenhätää ole, joten käydä silloin kun pystyn olla kotona vahtimassa vointia. Onhan tuo vähän väliä menossa omille teilleen ja toisinaan piipittää ikkunassa, mutta toistaiseksi käytös on vielä siedettävissä. Ruoka kuitenkin maistuu ja malttaa nukkua.
Tässä taannoin taisi Taavilla olla vähän anaalirauhaset täynnä, kun oli normaalia apaattisempi ja peräpää oli hiukan turvoksissa. Nettiselailun tuloksena löysin ohjeeksi antaa ruisleipää ja niinhän minä sitä annoin aamu- ja iltaruuan sekaan. Olisiko vajaa vuorokausi mennyt, kun rauhaset tyhjentyi ja sitä itseään oli takapää täynnä. Tuon jälkeen on ollut taas normaali ja tarkkailemme tilannetta.
Manukin taas säikäytti meikäläisen eräs ilta. Siinä se touhuili omia juttujaan kunnes katsoin sitä ja kuonon päällinen oli ihan turvoksissa. Ensimmäisenä tuli mieleen vuosia aikaisemmin tapahtunut mystinen allergia- /yliherkkyyskohtaus ja toisena kiroilin, miksi nämä tapahtuu aina viikonloppuisin ja illalla. Ensiapuna tungin samantien 1/4 kyytabletin kurkkuun ja tarkkailin tilannetta. Luojan kiitos tilanne ei pahentunut ja hetken päästä nokkakin oli normaali. Syyksi epäilen aikaisemmin varastettua päärynän palaa... Tai sitten muuten vain ärtyi jostakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti