Reippahasti käypi askel

Poikien kanssa on nyt ollut menossa jokin energiapiikki ja ollaan touhuiltu kaikenlaista, niin sisällä, kuin ulkona. Taavi on alkanut käyttäytymään koiran tavoin, se jopa innostuu leikkimään sisällä enemmän kuin yhden pallon heiton. Normaalisti se aamuisin on aamulenkin ja syönnin jälkeen mennyt nukkumaan, mutta nykyään se alkaa kiukkuamaan, jos en keksi sille tekemistä. Nytkin se on tuossa jäystänyt täytetikkua yli kahden tunnin ajan, mikä on kyllä uusi ennätys. Yleensä se kyllästyy vartin jälkeen. 

Aamulla käytiin normaalin vartin pikalenkin sijasta tunnin lenkillä. Manu löysi taas vaihteeksi tennispallon järvestä ja sitähän piti pomputella koko ajan - ja tiputtaa takaisin järveen. Manun mielestä se on kovin hauskaa, että tiputtaa pallon järveen ja sitten vielä kuonollaan tönäisee sen kauemmaksi. Tämän jälkeen märistään rannalla ja odottaa mua pelastamaan tilanteen. Lämmin syksy (vai talviko nyt jo pitäisi olla?) on saanut pojat taas kahlailemaan. Yhtenä päivänä Manu yritti metsästää järven yli lentävän sorsan peilikuvaa veden pinnasta. Ilmeestä päätellen silloin ei tainnut olla lämmintä vettä.

Taavin pihakäyttäytyminen on ollut hyvinkin vaihtelevaa. Välillä se menee uskollisesti vierellä silmiin katsoen ja välillä sitä ei voisi vähääkään kiinnostaa. Manun koirien ohitukset ei ole ottanut tuulta purjeisiin, nykyään vain mennään reippaasti puolijuoksulla ohi. Itse asiassa se on ollut ihan toimiva tekniikka vaikka se toki siinä pääsee tuijotuskilpailuun vastaantulijan kanssa. Niskakarvat pystyssä ollaan ohi menty, mutta yllättävän hiljaa se on ollut. 

Ollaan Manun kanssa treenailtu jalkojen pujottelua, kahdeksikkoa ja askeleella jalan välistä. Se jopa kerran tarjosi pujottelua oma-aloitteisesti, kun yritti saada makupalaa. Taavin kanssa ollaan opeteltu hyvin yksinkertaista, mutta sille haastavaa asiaa - rauhassa istuminen. Se kyllä istuu, mutta perä nousee heti kun ''show'' on ohi. Nyt ollaan harjoiteltu, ettei perä nouse ilman lupaa.

Tänään Taavi sai kunnon hepulikohtauksen ennen lenkille lähtöä. Sillä on ollut viime aikoina tapana repiä vanhasta kuljetuskopasta makuualusta pois. Nyt se ihan raivona repi ja retuutti alustaa ja veti rallia pitkin kämppää. Ikinä en ole aikaisemmin nähnyt sitä noin sekopäänä. Siitä on tullut ihan(a) hullu mies ;)
Samalla lenkillä ulkoilutin kameraa ja käytiin metsässä seikkailemassa. Taavin päästin aluksi naru perässä vapaaksi, mutta hetken päästä päätin luottaa siihen ja otin narun pois perästä laahaamasta. Oikein hienosti se osasi olla, osittain johtuen kylläkin siitä, ettei tuossa kohtaan metsää taida käydä muita koiria, kun paremmat polut menee sivummalla. Mutta saipahan Taavi kerrankin nauttia vapaudesta tällä suunnalla. Hiukan harrastettiin kalliokiipeilyä ja itsekin ylös asti pääsin. Voin sanoa, että oli kyllä pakarat tulessa sen jälkeen.
Nyt kun pojat ovat olleet reippaita ja parhaansa mukaan ovat yrittäneet olla kunnon kansalaisia, on omakin mieli paljon positiivisempi. Kyllä sen eron vaan huomaa, kun itse on iloinen, on koiratkin.