Tervetuloa kotiin pikku-pirpana!
Tarkoitus oli hakea penska tänään kotiin, mutta käytiinkin jo eilen. Matkamme kotiin meni ihan hyvin, välillä kuului itkua häkistä. Ensi tapaaminen poikien kanssa meni niin kuin olin ajatellutkin, Manulle Pihla oli täyttä ilmaa ja Taavi aloitti heti tutkimisen ja nyysäämisen. Manu purki olonsa pennun mukana tulleisiin leluihin.
Itse pentu on ollut todella reipas, sinkoilee pitkin kämppää hyppien lelulta lelulle. Muutaman kerran ovat Taavin kanssa vetäneet lelua ja Taavi oli yllättävän herrasmies, ei ollut yhtään niin raju kuin Manun kanssa. Manu vain keskittyi lelujen paimentamiseen, Pihla ei niitä saa ottaa! Kurjasta säästä huolimatta käytiin pikaisesti pari kertaa illalla ulkona. Ensimmäisellä kerralla ei oikein suostunut liikkumaan, mutta kakat tuli. Myöhemmin käytiin uudestaan reippaammin perässä seuraten ja taas tuli kakat. Pissat oli kiva tehdä sisälle. Yönsä tämä nukkui kainalossa, enpä hennonut lattialle laittaa, kun toinen oli jo peiton mutkassa unten mailla. Itse heräilin yöllä vähän väliä, odottaen koska se lähtee etsimään pissapaikkaa. Pypah, se vain pikkuhiljaa hilautui kainaloa kohti. 8 tunnin yöunet, eikä pisun pisua ollut tehnyt. Supertyttö tai sitten ei vain uskalla vielä lähteä tarpeille kesken unien. Aamulla sitten lähdettiinkin reippaasti ulos, ettei sisälle tarvitse pissiä. Ruoka on maittanut hyvin ja olen ihan hämmilläni, kun tällä ei ole maha ollenkaan sekaisin. Poikien kanssa oli ripulirumpaa ne parit ekat päivät.
Mitenhän mä tätä penskaa kuvailisin... Se on rohkea pienellä varauksella, villi kuin mikä ja keskittyminen sen mukaista. Eilen varmaan 10 kertaa löi päänsä sohvapöytään, kun oli niin kova meno. Lattialla vedettiin sladia ja kylkimyyryä. Näin alle vuorokauden yhdessäolon perusteella tämä on kyllä niin eri maata poikien kanssa ja taitaa jokunen tovi mennä, että löydetään se yhteinen sävel. Mutta hienosti on neiti kotiutunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti