Aloitetaan nyt taas kertomalla Miinan treeneistä. Toissa kerralla me opeteltiin kurssilla ruutua ja törpön kiertämistä. Ruudun harjoitus aloitettiin laittamalla nami ruutuun koiran nähden ja sitten käveltiin parin metrin päähän ruudusta. Alkuun annettiin lupa ihan omavalintaisella käskyllä ''saa ottaa'' tms. mikä oli ennestään tuttu. Kun koira tajusi jutun, otettiin käskyn tilalle sana ''ruutu''. Miinallehan tämmöiset jutut on ihan iisejä. Sille tuskin ruutu -sana tuli yhtään tutuksi, kun namin perässä menee minne vain.
Kun ruutu sujui hyvin, otettiin törpön kiertoa. Laitettiin nami törpön taakse ja siitä ohjattiin kädessä olevalla namilla kiertämään se. Alku sujui hyvin, mutta sitten Miinan nami-itseluottamus pääsi valloilleen, eikä se tajunnut, että siinä olisi joku tehtäväkin. Kunhan veti täysiä törpön yli namin perässä. Täytyi sitten ottaa Miinan kanssa vähän yksityiskohtaisemmin tuo tehtävä, että se tajusi siihen liittyvän muutakin, kuin herkkujen pelastaminen törpöltä.
Hyvin nuo törpöt jäi Miinan mieleen, kun seuraavalla kurssikerralla oli täysi neliveto päällä, kun näki nuo kivat tötteröt maassa. Piti kierrellä ja haistella, joskos siellä olisi nameja taas. Ei ollut, tällä kertaa törpöt toimi apuna sivulle istumisessa. Treeni aloitettiin ottamalla kontaktia, testaamalla maahanmenoa ja paikalla pysymistä. Nämä sujui Miinalta oikein hyvin parin alkuhätäilyn jälkeen. Otettiin perusasennosta maahan, käveltiin koiran eteen ja ensin seistiin siinä 5 sekuntia, sitten palattiin koiran sivulle ja palkkaus. Tämän jälkeen seistiin 10 sekuntia. Hienosti se meni, me ollaan tosin treenattu tätä kotona aina aamu- ja iltaruuan yhteydessä.
Treenattiin myös tuomarin tarkastusta. Kouluttajan sanat ''koiran tulisi olla reagoimatta tuomariin, kontaktissa ohjaajaan'' sai mut vähän huvittuneeksi ja samalla epätoivoiseksi. Miina istumassa nätisti sivulla kontaktissa, kun joku kävelee luokse ja vielä yrittää koskea sitä? Heh, joo. Ensimmäinen yritys meni niin kuin ajattelinkin. Tuomarin, eli kouluttajan, kävellessä kohti, Miina yritti heti syöksyä kohti. Uusi yritys, tällä kertaa koutsi pääsi jo kosketusetäisyydelle, kun Miinan keskittyminen herpaantui ja yritti syliin päästä. Kolmas yritys, Miinan aivosolut yritti kovasti pohtia, katsoako mua vai kouluttajaa. Pysyi kuitenkin sivulla, eikä ottanut askelta eteenpäin. Neljännellä kerralla pysyi kontaktissa koko ajan ja kouluttaja pääsi ojentamaan kätensä, ei kuitenkaan koskenut tässä vaiheessa. Se meni hyvin. Pienen tauon jälkeen uusinta ja silloin tuli kaksi onnistunutta tuomarin tarkastusta kosketuksen kanssa. Jee!
Loppuun treenattiin takapään käyttöä perusasentoon. Jokaisella oli oma törppö, jonka kulmia käytettiin avuksi. Ensin kierrettiin vastapäivään. Joka kulmaan otettiin perusasento. Eli toisinsanoen pyörittiin ympyrää parin askeleen verran ja koiran tuli aina ottaa perusasento sivulle. Tätä tehtiin molempiin suuntiin. Perusasento ylipäänsä on Miinalle vähän hankala, kun se ottaa sen vähän turhankin reaktiivisesti. Kovasti se hakee oikeaa paikkaa, mutta sen korjaukset on sellaisia askelhyppyjä suuntaan jos toiseenkin. Ei oikein toimi, jos yrittää asentoa korjata parilla sentillä :) Hyvin se kuitenkin meni ja tyytyväinen olin suoritukseen.
Ollaan nyt kotitienoolla yritetty treenailla, mutta Miinan mielestä kotitreenaaminen on ihan hanurista, eikä ole samanlaista motivaatiota kuin kurssilla. Kyllä se tekee, mutta hyvin laiskasti. Myöskin kaikki muu ympärillä tapahtuva on sata kertaa kiinnostavampaa (kuten lintu puussa). Kurssilla on ympärillä paljon enemmän elämää, eikä se siellä kiinnosta. Täytyy kokeilla lähteä sen kanssa jonnekin vieraampiin maastoihin, jos siellä olisi enemmän kiinnostusta.
Miina on tässä parin viikon aikana onnistunut jyräämään Taavin kolme kertaa niin, että Taavi on ollut hetken kolmijalkainen. Kolmannen kerran jälkeen käytettiin Taavi eläinlääkärillä kuvattavana. Käsikopelolla ei löytynyt lihaksista mitään toispuolisuutta tai muutakaan. Polvet liikkui normaalisti, ei luiskahtanut pois paikoiltaan. Ainoa ero oli jalkojen taivutuksessa, kipeää jalkaa halusi aina nostaa sivulle. Takapää kuvattiin lonkista varpaisiin, eikä missään ollut yhtään mitään sanomista. Lonkat ja polvet oli priimaa, ei mitään merkkejä nivelrikoista tai muista vioista. Käytiin Tampereen (keskustan) Evidensiassa ja oli kyllä mukava paikka. Eikä laskukaan mikään paha ollut vakuutuskorvauksen jälkeen. Klinikkamaksu, rauhoitus, ell vastaanotto, ontumatutkimus ja röntgentutkimus rapiat 280e, josta itselle makstettavaa jäi 170e. Ei paha. Taavin oireet luultavasti johtuu iskiaksesta, on tärähtänyt aina Miinan jyrätessä. Jos nyt jalka enemmän alkaa vaivata, suuntaamme sitten hierojalle/fysioon/ortopedille. Mutta eipä tuo koipi ole reagoinut mihinkään muuhun. Hyppii, pomppii, juoksee ja riehuu ihan normaalisti.
Nyt ei ollakaan päästetty poikia juoksemaan vapaana Miina kanssa.
Niin se syksykin saapui..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti