No hei jes! Me ollaan menossa temppuilemaan! Siis niiiiin ihanaa, paaljon herkkuja. Mitä, miks mä en saa herkkuja? Hyppään sun päälle! Hyppään toisen ja kolmannen kerran! Typerä emäntä.. No okei okei, istutaan sitten mutta ei paria sekuntia kauempaa. Hyppään taas ja samalla yritän repiä tuon namitaskun alas! Jaa ei vai. No piä tunkkis, kattelen sitten maisemia. Ai kato tuolla on mun painikaveri JESS!! Mä tuun mä tuun. Hemmetin naru. Jaa taas pitäisi istua, no en varmana. Istu ite ja anna mun mennä painimaan! Mä haluuu'uun! Hah pääsinpäs, moimoimoi ihana kaveri! Emäntä hei, älä tuu väliin, ei me sua oteta mukaan. No mitä sitten vaikka mun panta irtosi? Ehkä mä lähden karkuun, ehkä en - siinäpä pulma sulle. En mä nyt mikään vasikka ole, kun kiinni yrität lassota. Himskatti, kaksi vastaan yksi - no laita nyt sitten se panta. Mutta siinäpähän raahaudut mun perässä, mä painin nyt MUN kaverin kanssa.
Ääh, joku nainen keskeyttää painit. Ai niin! Mehän tultiin temppuilemaan. Missä mun namit? Anna namit tänne! Jahas, nyt mennään hiekkakentälle. Se vähän pöllyää. Mut hei, tuolla on mun kaveri, mä meen sinne! Täh miksi en saa? Mun pitäis istua emännän vieressä, mut mä haluun painimaan! No okei, voin istua hetken, mutta sitten heti nami mulle kiitos. Ah, hyvää kanaa, joko saa taas painia? No nyt mut vedetään vähän sivummalle, kun en mukamas osaa käyttäytyä. Hyppään sun päälle! Kiukkuan.
Kentälle laitettiin taas tommosia tötteröitä, onkohan niissä nytkin nameja? Mennään äiskä katsomaan jooo! Odota omaa vuoroa, pyh. Ootellessa pitää istua ja maata, koita nyt päättää. Jes, nyt mun vuki! No eihän täällä ole kuin hiekkaa ja pölyä. Nyt ne laittoi jonkun liinan mun perään, emäntä höpäjää jotain ettei se vielä luota muhun. Mnjaah... Istun, okei. Hei mihis sä meet? Joo joo, istutaan istutaan. Mihis asti sä oikein kävelet.. No nyt saan tulla jeee, pidä kana valmiina! Kuulemma ihan ookoo. Ookoo? Eikö se riitä että mä tuun luokse? Ihme nillitystä jos vähän on vinossa tai jotain. Sit taas muitten vuoro ja mä joudun istua ja maata taas vähän väliä. Painikaveri ei oo huomannut mua ollenkaan, vaikka välillä yritän sitä kattella. Kauheen tosikkoja nää muut täällä. Huoh, keskitytään sitten kanan popsimiseen. Taas mä pääsen liinan päähän. Pitää oikeen perusasennosta jäädä istumaan. Mäpä olinkin ovela ja nousin seisomaan, kun emäntä käveli pois. Sit heti istuin kun se huomasi sen. Tällä kertaa mä päätin olla luoksetulossa täydellinen, enkä mikään ookoo. Käskyn saatuani kiihdytin nollasta sataan. Puolessa välissä tajusin tehneeni virhearvion ja matka oli aivan liian lyhyt kiihdyttää nollasta sataan ja jarruttaa takaisin nollaan. Uuuups! Yritin ottaa lukkojarrutuksen ja ehdin nähdä vilauksen emännän katseesta, että nyt jysähtää. Ei muuten jysähdä! Viime hetkellä vedin käsijarrusta ja perä luisussa kivien ropistessa sain vauhdin pysähtymään just emännän eteen. Huh. Nätisti siirryin perusasentoon ja katselin vähän ympärille, etteihän vaan muut nähnyt äskeistä. Oli vähän noloa. Kouluttajanainen sanoi, että jatkossa me alkuun treenataan tätä lyhyemmällä matkalla.
Hetken saatiin hengähtää, kun loppuun tehtiin vielä jotain uutta ja ihmeellistä juttua. Emäntä peruutti ja mun piti samalla mennä maahan. Mä en oikein tajunnut sitä, mitä siinä haettiin takaa. Aattelin että se oli joku hauska leikki, missä menin maahan ja siitä äkkiä perään. Kuulemma mun olis pitänyt jäädä sinne maahan. Tää oli kuulemma jotain liikkeestä maahanmenon harjoittelua.
Huhhei... Treenit loppui ja huomasin, että emännän mustat vaatteet oli täynnä harmaita tassun jälkiä. Ei kuulemma enää jatkossa laita puhtaita vaatteita meidän treeneihin. Nyt mä vihdoinkin pääsin taas mun painikaverin luo. Ja mehän painittiin! Se on kiva kaveri, saman kokoinen kun mä. Painaa tosin enemmän, se on vähän jytkympää rotua kuin mä. Eikä se hauku, mä tykkään sellasista. Lopulta mä olin yhtä harmaa emännän kanssa, kun lähdettiin kotia kohti. Autossa en enää jaksanut muuta kuin nukkua.
Matka autolta sisälle tuntui tuskastuttavan pitkältä, mä olin niiin poikki. Tahdoin suorinta tietä sohvalle huilimaan, mutta mut ohjattiinkin suoraan suihkun alle. No way! Mä kyllä tiedän mikä juttu tää on. Emäntä kaivoi esille jäljelle jääneet kanat ja joko niiden voimalla tai väsymyksestä johtuen, en jaksanut laittaa hanttiin. Toisaalta, tuntuihan se lämmin vesi hieronnan kera aika kivalta. Muutuin harmaasta takaisin mustaksi ja pyyhekuivauksen jälkeen muistinkin, että nyt on iltapalan aika! Musta ei tykätä silloin, kun laitetaan pöperöt kuppiin. Oon kuulemma kärsimätön, mutta pitäähän sitä tarkkaan seurata, mitä sinne laitetaan! Unohtamatta hoputtamista, miksei sitä ruokaa saa heti naaman eteen? Masu täynnä kömmin sohvalle unten maille, rankkaa tämmönen treenaaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti