Joululoma meillä meni oikein hyvin, paljon puhuttu lumi vain puuttui. Mahan sai täyteen niin ihmiset kuin koiratkin. Lomaillessa otettiin ihan vain rennosti ja pojat saivat juoksennella vapaana. Melkein joka päiväinen vesisade ei vain oikein innostanut kauheasti, joten kovinkaan kauaa ei ulkona tarvitsenut olla. Kyllä me kuitenkin yhtenä päivänä päästiin pienelle seikkailuretkelle järven rannalle ja ympäristöön. Taavi löysi tosi ihanan raadellun jäniksen jalan, jota se onnessaan kaulaili ja tuoksui sen jälkeen erittäin hyvältä... 
Pakatessani reissukamoja, pojat pitivät huolen, ettei ruoka unohdu!
Pukki toi pojille 40e lahjakortin Mustiin ja Mirriin (jolla käytiin jo ostamassa uusi Hurtan monitoimihihna, toinen kongi ja iso kasa purutikkuja). Manu sai uuden vinkuvan piikkipallon, jota se huudatti koko viikon nenä ruvella. Tai parin päivän jälkeen oli se jo pakko takavarikoida ja sai touhuta sillä vain pari tuntia päivässä. Onneksi siitä sitten lähti vinku irti (yleensähän itse puhkasen vingut heti ennen kuin ne Manulle annan, mutta joulun kunniaksi sai vapaasti vinguttaa). Lisäksi molemmat saivat sellaiset puruherkut, joissa oli täytettä sisällä. Taisi tosin Manu ja Taavi syödä ne täytteet ja Hessu popsi järsittävät osat (tai piilotti ne jonnekin). Pukin kontista löytyi myös pienet pehmolelut; raakkuva varis ja ankka. Manu tykkää tuosta variksesta, välillä sen kanssa aina keskustelee jotakin. Muorilassahan on Hessulla sellainen pieni koira joka haukkuu ja Manu alkaa mölisemään sille. Muita lahjoja ei sitten tainnutkaan olla.
Uusi vuosi meni siinä missä kaikki muutkin, koiria ei pauke kiinnostanut. Aluksi oltiin maalla, jossa nyt ei niin kauheaa räiskettä ollut. Siellä ammuttiin muutama raketti, koiruudet toki oli silloin sisällä. Yöstä siirryttiin sitten keskustan yöpaikkaan, eikä sielläkään pauke aiheuttanut minkäänlaisia tunteita.
Näin uuden vuoden koittaessa alkaa yleensä kaiken maailman lupauksien teko. Itse lupasin olla parempi äiti pojille, mutta aika hyvällä noita pidetään jo nytkin. Ainoa mistä huonoa omatuntoa poden, on välillä tuo liikutuksen määrä. Vaikka eihän nuo siitä ole moksiskaan vaikkei aina ulkona olla puolta päivää. Itse tässä nyt olen kuitenkin ollut kotona kaiket päivät, joten mahdollisuus siihen olisi. Omana lupauksena olen pitänyt juoksemisen aloittamista ja ollaan tässä nyt melkein joka päivä nostettu koipea reippaammin. Tavoitteena olisi juosta cooper-testi juhannuksena ja ehkä saada uusi henkilökohtainen matkaennätys (mikä tosin ei ihmeitä vaadi, kun en koskaan ole ollut mikään pitkänmatkanjuoksija). Tupakan polton lopettaminen on toinen projekti ja onhan sitä tullut yritettyä sata kertaa viime vuonna. Nyt on ensimmäinen viikko mennyt yllättävän kivuttomasti. Manu on luvannut painaa 8 kiloa vuoden loppuun mennessä, jos siis siltä kysytään. Kamala possu se on, söisi kaiken mahdollisen. Taavi taas saisi syödä paremmin...
Tälle vuodelle ei sen ihmeempiä suunnitelmia vielä ole. Joululahjani, cirneco-sijoituspentu, syntyi 27.12. ja sitä täytyy käydä pusuttelemassa. Luovutus olisi helmikuussa. Vielä olen itseni malttanut, etten ole ostanut tavaroita ennakkoon. Aika paljon pojilta irtoo tavaroita, mutta esim. vesikuppi täytyy vaihtaa isompaan ja muuta pientä. Taavi pääsee kastraatiopöydälle jossain vaiheessa... Manulle ei suunnitelmia ole, kunhan ollaan ja hengaillaan (=riehutaan).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti