Koirat koulunpenkillä

Yhtä ei kiinnosta, toinen ottaa turhankin vakavissaan ja kolmas on opettajan lellikki.

Pihlan lisäksi myös pojat ovat saaneet palata takaisin koulunpenkille.

Niin Manulla kuin Taavilla on ollut ongelmana nätisti kulkeminen hihnassa. Manuhan toki namien avulla kulkee vierellä, mutta ei se jatkuva syöttäminen oikein toimi tuon herkästi lihoavan kanssa. Sen toisena ongelmana tulee edelleenkin muille koirille räyhääminen. Viime kesänähän sen kanssa meni oikein hyvin käskyn alla, mutta sitten se alkoi pikkuhiljaa palaamaan ennalleen. Nyt ollaan siinä tilanteessa, ettei mitkään namit tai kärrynpyörät auta. Taavin vetäminen johtuu ihan vain siitä, kun on pakko päästä hajujen perässä. Silloin ei kuunnella, eikä suunnan muutokset vaikuta siihen mitenkään.

Joku parisen viikkoa sitten päätin laittaa molemmille vedonestovaljaat ja niillä ollaan nyt menty. Taavilla on sellaiset, missä menee narut kainaloista ja Manulla on reaktiovaljaat. Manun remmit on hiukan ystävällisemmät omaan makuun ja jos näitä nyt pidempään aletaan pitämään, täytyy Taaville ostaa samanlaiset. Tai onhan noita olemassa erilaisia ja tuossa pohdiskelin, että itsekin varmaan pystyisi tekemään sellaiset. Jotenkin mulle on ollut häpeän aihe käyttää tällaisia, mutta näillä nyt mennään.

Tämän muutaman viikon kokemuksesta voi sanoa, että Manuun ainakin on ollut vaikutusta. Sillä on ollut välissä pari kertaa normaalit valjaat ja yhtä hienosti meni, mitä noilla vedonestovaljailla. Toki veikkaan, että aika nopeasti yrittäisi palata takaisin samaan vetämiseen, jos useammin olisi tavis vermeet. Manusta olen huomannut sen rentouden, se vain jolkottelee nätisti eteenpäin ilman ylimääräistä sähellystä. Itse asiassa olin jo huolissani, onko se kipeä vai mikä sitä vaivaa. Rentouden myötä olen nähnyt pientä heltymistä rähinäkäytöksessä. Toki meillä jokaisella on päivänsä, mutta enää se ei kiinnitä niin suurta huomiota kauempana meneviin koiriin. Kerran jopa mentiin tien toisella puolella kulkevan koiran ohi niin, ettei edes vilkaissutkaan sitä - pieni askel toisille, suuri askel meille.

Taavi taas.. noh. Kyllä se löysällä narulla menee, mutta ei se sitä ole tajunnut, ettei heti tarvitsee vetää jos mahdollisuus tulee. Mutta Taavi on alkanut ottamaan enemmän kontaktia ja se jopa 80%:n todennäköisyydellä vastaa mun kutsuun. Eilen se yllätti mut täysin, kun normaalilla hajujahajuja -alueella se alkoikin tuijottamaan mua silmiin ja tepasteli nätisti vierellä - OHO! Ehkä se siitä pikkuhiljaa alkaa tajuamaan ja hormoni-implanttikin saattaa ehkä vähäisen vaikuttaa jotakin. Onhan Taavi nyt alkanut heräämään 2 vuoden talviuniltaan ja se jopa leikkii sisällä. Eilenkin se leikki koko päivän, mitä ei ole tapahtunut sitten.. Ei ikinä.

Pihlan kanssa me opiskellaan elämän perussääntöjä. Tai fiksuhan tuo jo on, yleensä vain vauhti menee järjen edelle. Istumista, maahanmenoa ja (näyttely)seisomista ollaan eniten treenailtu. Hyvin se kyllä osaa ja onhan siinä havaittavissa sellaista ''mä tein sen jo kerran, ei jaksa enää''. Ja sitten kun en anna sen lopettaa omia aikojaan ''joo ,joo mä istun - saanks mä nyt mennä? Hei mikäs varjo tuolla on..''. Kyllä se sitten tyytyy kohtaloonsa, kun tajuaa, ettei lähdetä minnekään ennen kuin tehtävä on tehty loppuun. Pirun nopeasti tuo kyllä oppii asioita. Parissa minuutissa tuo oppi nenän kosketuksen, opetin siis Peen koskemaan nenällään mun nenää. Ei siihen montaa toistoa tarvinnut. Kokeilin opettaa Pihlaa menemään etujaloilla matalan pahvilootan päälle ja niinhän se teki jo, ennen kuin kerkesin mitään tekemäänkään.

Ulkoilut meillä menee on-offina. Tänään saatetaan mennä nätisti, mutta huomenna sinkoillaan pitkin narua joka ikisen roskan perässä ja ''äiti sä oot ihan tyhmä näänää en kuuntele, en tottele''. Halusi Pihla tai ei, olen sen kanssa opetellut pysähtymistä ja odottamista niin rappukäytävällä kuin ulkona. Yleensä olen päästänyt sen vapaaksi ulko-ovella, kun sisälle tullaan ja hienosti se odottaa lupaa mennä ovesta ja jää rappusten eteen odottamaan mua. Ulkona se tosiaan on hyvinkin ailahtelevainen. Toisinaan menee naru löysällä vierellä tai takana ja on kuulolla. Sitten taas on näitä päiviä, jolloin kerätään kaikki roskat... Eilen me opeteltiin ensimmäistä kertaa paikkaa. Ihan vain narun verran ja kyllä se kova paikka oli likalle, kun ei saanutkaan liikkua. Toki lisähaasteen toi tuuli, jota Pihla vihaa ja sen myötä jätettiin treenit vain pariin toistoon.

Pihlan näyttelykalenteria olen päivitellyt ja ensimmäiset penskanäyttelyt korkataan Tampereella 19.-20.07. Aloitetaan kevyesti heti koko viikonlopusta :) Seuraava varma on SIC:n World Winner Club Show elokuussa.

Laiskana laitoin nämä kuvat nyt suoraan blogin kautta ja näköjään on 

joku automaattinen kuvanmuokkauskin siinä samalla, 

kun osa kuvista näyttää ihan eriltä.

Osaan mä istua.

Maahankin menen..

Taavin rintakehä on niiiin jytky.

Pojat treenaa Pihlan lihaksia..

Mässytän kaiken.