Antaa koirien kertoa

Taavi tässä terve! Mää tuossa yksi päivä lueskelin äiskän sylissä tätä blogia ja ihme juttuja se välillä musta kertoilee. En ymmärrä mikä hössötys sillä on ollut mua kohtaan viime aikoina, koko ajan tarkkailee mun käytöstä. Kaikki alkoi sen jälkeen, kun vei mut silloin kuukausi, pari, sitten eläinlääkäriin ja sain siellä jonkun piikin. Mutta ilmeisesti te jo tiedättekin asiasta paremmin, mitä minä itse. Jotenkin tässä on viime aikoina ollut paljon rennompi olo, mitä lie huumeita oon saanut. Ja ruokakin on yllättävän hyvää, ovat possuksikin haukkuneet. Yksi nolompikin juttu on tullut, äiskän sanoja lainaten ''rypäleet on muuttunut rusinoiksi''. Jotenkin ei vaan nuo kaiken maailman hajut enää innosta... Oon huomannut, että maailmasta löytyy paljon muitakin kivoja asioita. Ja niitä ei niin kivoja. Yllättävän paljon löytyy jänskiä yksityiskohtia, kun ei keskity maan hajustoon. Kaikkein kivointa on seurata pikkulintujen pesimäpuuhia. Kerran mä jopa pääsin jahtaamaan paria västäräkkiä, mutta äiskä ei siitä kovinkaan tykännyt. Se on vähän semmonen kaikkien elukoiden ystävä. Madotkin se kerää pois tieltä, ellen mä kerkiä syödä niitä ensin. No oon mä vähän mustis joskus, äiskä on mun idoli. Ja tosiaan, oon saanut rallatella vapaana pari kertaa. En tosin niin kauan, kun nuo kaksi muuta palikkaa, mutta edes vähän. Ja se on tosi kivaa! Ja vielä kivempaa on, jos kerkiää ekana äiskän luo hakemaan namia! Viimiset pari viikkoa on ollut vähän kurjaa, kun äiskä on ollut pois kotoa. Jostain töistä se puhuu, mutta en mä tiedä mitä se on. Mää mielelläni lähtisin kyllä sen mukaan, muttei se ota. Oon mä kuiteskin sen verran iso poika, että selviän sen ajan itkemättä. Toisin kuin tuo eräs räkäpää, joka kusoo meidän pedit, että joudutaan kovalle lattialle Manun kanssa. Manu tosin on mennyt saunaan pakoon, mä en oo viitsinyt kun äiti ei halua, että sinne mentäis. Vähäsen on kyllä ollut raskasta ton kakaran kanssa ja on se kivaa, kun äiskä tulee kotiin - pääsee rauhassa nukkumaan. Mä oon muuten saanut uuden nimen ''vässykkä''. Oon kai mä vähän ollut... Mutta rakkaus on kivaa. Kainalossa on kivaa. Pussailu on kivaa. Kaikki on kivoja. Toki musta miestä löytyy, etten ihan neiti ole. Nyt Manu tossa tunkee väliin, kuulemma hänen vuoro.. Peace and Love, Taavi ♥

Moi vaan. Ei mulla oikeesti mitään kerrottavaa oo, kunhan vain halusin tietää mitä täällä tapahtuu. Mä oon tämän perheen tietopankki ja täten virkani puolesta mun täytyy olla asioista perillä. Oon viettänyt rauhallista kotikoiran elämää. Toki mua harmittaa, kun äiteen aika menee penskan sotkujen siivoomiseen, mutta kyllä se mullekin on aikaa pyhittänyt. Yleensä mä tosin tungen väkisin syliin tai kainaloon, rapsutukset on maailman kivoin juttu sitten ruuan jälkeen. Mä oon aika pitkälti nostanut tassut ilmaan tässä pennun kaitsemisessa, pärjätkööt omillaan. Kyllä mä välillä sen kanssa jotain leikin. Yleensä tosin yritän saada MUN lelut pois siltä. Äitee toisinaan mutisee mulle, kun vien kaikki lelut mukulan suusta, vaikka mulla oli just oma pallo hampaissa. Se raukka kun ei saa pidettyä harvahampaillaan kiinni- haha! Mua ei enää aamuisin päästetä vapaaksi, kun typerät vesilinnut on aamunokosilla MUN baana-alueella. Niitä ei kuulemma saa häiritä. Ihan turhaa hössötystä mun mielestä. Hiukan mua on ärsyttänyt tuo MUN talossa asuva kakara, luulee olevansa arvoasteikossa ylimpänä. Äitee sitä toisinaan palauttelee maan pinnalle ja pitää huolen, ettei meitä muita kiusata. Kyllä mäkin sille joudun joskus sanomaan ison sanan, jos ei muu auta. Kerran mä purasin sitä hännästä ja raukka rupesi heti itkemään. Se on just tommonen, että ite saa kyllä purra ja kiusata, mutta jos sille tekee samoin, alkaa kamala poru. Mut nojooo.. Kyllä se kivakin osaa olla, sen kanssa on kiva juosta rallia. Eipä kai mulle mitään muuta sen ihmeellisempää. Ai niin, mä oon muuten huomannut sellasen, että jos on äiteelle tosi mukava, se on myös mulle tosi mukava ja voi saada ylimääräisiä rapsutuksia ja makupaloja. Suosittelen muitakin kokeilemaan! Mut mä meen nyt syömään, terveisin Manu.

En mä ymmärrä mikä juttu tää on, mut hei vaan, Pihla täällä. Näköjään nuo pojat on musta tänne kirjotellut ja pakko sanoa ettei nekään täydellisiä ole! Oon mä kovasti yrittänyt opetella käyttäytymään, niin että musta tykättäis. Mutta elämästä löytyy niin paljon kaikkea kivaa, ettei yksinkertaisesti vaan jaksa keskittyä. Mä tahtoisin vain juosta aamusta iltaan, mutta aina tuo yksi idiootti on narun päässä jarruttamassa. Oon mä nyt kuiteskin kerran päivään käynyt riekkumassa, mutta tahdon sitä koko ajan! Sillon, kun oon ton eukon kanssa kaksistaan ulkona, täytyy mennä nätisti, kun se osaa olla aika uskottava noiden käskyjen kanssa. Silloin kun on pojat mukana, se ei kerkiä niin kovasti keskittymään, kun sotken sen narut solmuun, joten voin vähän riekkua ympäriinsä. Yleensä yritän saada pojatkin mukaan, mutta ne on niin nössöjä mammanpoikia, etteivät uskalla kokeilla rajojaan. Nyt kun tuo emäntä on ollut pois kotoa, olen keksinyt kaikkea mukavaa ajanvietettä. Joskus ovat jättäneen semmosen kivan paperirullan mun hyppysiin ja se on kiva silputa ympäri kylppäriä. Sitä tosin ei ole kovinkaan kauheasti arvostettu. Oon oppinut käyttämään valokatkasijaa ja meillä on semmoset diskovalot toisinaan.. Nyt olen kovasti yrittänyt keksiä, miten oven saa auki. Tai ehkä mä olen idean jo tajunnut, mutta maavara loppuu hiukan kesken vielä... Mutta ei mene kauaa, kun päästän meidän vapauteen tuolta loukusta! Jospa pojat mua arvostaisi hiukan enemmän sen jälkeen. Meillä muuten tossa alakerrassa asuu mukava täti. Tahtoisin mennä aina sinne, kun ohi mennään, mutta ei toi iso-emäntä päästä. Se on tosi hauska tyyppi ja kuulemma haluaisi mut hoitoon joskus. Musta on ihan kivaa esittää mukavaa kaikille muille. Äiteelle pitää aina vähän kiukuta, mutta eikö se oo ihan normaalia? Kyllä mää nätistikin osaan olla, mutta ei sitä aina jaksa. Nyt mua ajetaan jo pois tästä.. Mut hei, riehutaan kun tavataan! Teidän kaikkien idoli, Pihla.