Pitkän harkinnan jälkeen päätin lähteä Pihlan kanssa Tampereen vappumätsäreihin. Ajattelin että jäädään yleisön puolelle, jos tunnelma olisi turhan tiivis, mutta eipä sieltä tilaa puuttunut. Oikeastaan oli aika täydellinen paikka koiratapahtumalle. Kehille oli riittävästi tilaa ja niiden ympärillä oli tilaa vielä enemmän. Kaikilla oli tilaa hengittää, eikä koirien tarvitsenut olla nokat vastakkain. Keskityttiin vain pelkkiin mätsäreihin, eikä ympärille ollut järjestetty mitään ''turhaa sirkusta''. Odotellessa Pihlan kanssa saatiin touhuta ja leikkiä sivummalla, ei käynyt aika pitkäksi.
Luokka aloitettiin suoraan parikilpailuna, mikä oli todella hieno juttu. Tuota voisivat muutkin tehdä, miksi sinne kehään pitää kaikkien mennä yhtä aikaan sähläämään. Tuomarikin hienosti muistutti, että annetaan toisille tilaa. Pihla oli ihan kivasti parikilpailussa, hiukan hampaiden katsominen on inhoittavaa vaihtuvien hampaiden ja kipeän suun takia. Seisominen meni kohtuu hyvin, pientä venkslaamista oli. Liikkeessä menin ensimmäistä kertaa hidasta juoksua (eilen kokeilimme ensimmäistä kertaa) ja todella hienosti meni. Pentumaista sähellystä toki oli kaikessa, mutta sata kertaa paremmin se meni, mitä Alavudella. Sininen nauha saatiin ja sitä vähän osasin odottaakin.
Nauhakehässä oli vieläkin hyvä tunnelma. Itse keskityin niin kovasti Pihlaan, etten muita edes huomannut. Välillä aina juostiin muiden perässä ja taas seisotettiin. Sitten kun aloin katselemaan ympärilleni, huomasin, etteihän meitä enää ollutkaan kuin neljä jäljellä - oho. Neljäs palkittiin, me kolme jäljelle jäävää juoksimme kerran kehän ympäri. Kolmas palkittiin ja me kaksi juoksimme. Tuomarin sanoessa, että laittakaa nyt parastanne, olin jo valmiina menemään kakkosen paikalle, mutta herranen aika sentään, me oltiin ensimmäisiä! Oikein saatiin pokaali ja iso ruusuke (jonka Pihla halusi repiä samantien).
Kehän jälkeen laitoin Pihlalle kotikamat päälle ja mietin, pitääkö meidän mennä BIS -kehään. Oltiin jo menossa autoa kohti, kunnes ajattelin käydä kysymässä, pääseekö sinisten ykköset loppuun asti. Pääseehän ne ja palkinnoissa oli oikein lahjakorttia, joten päätettiin sitten vielä jäädä. Näyttelypanta ja -hihna takaisin ja aika pian kehä alkoikin. Ajattelin, että käymme siellä pyörähtämässä ja lähdemme sitten kotiin. Onpahan sitä sitten tullut käytyä ensimmäistä kertaa BIS -kehässä. Pihla oli jo sitä mieltä, että kehässä olevat tikut ja kivet oli sata kertaa mielenkiintoisemmat, mitä seisominen. Juoksemisen jälkeen se skarppasi itsensä hetkeksi hienoon asentoon, mutta nopeasti se hiipui. Takana olevaa kaveria olisi ollut paljon kivempi katsella ja sivullakin meni jotain mielenkiintoista. Istun, yritän mennä maahan - plääääh. Ensimmäinen satsi karsittiin pois ja me oltiin vielä mukana - oho. Liikkeet meni todella hienosti, melkein näytti jo vanhalta konkarilta, vaikka metrikoivet vähän veikin minne sattuu. Toinen satsi karsittiin pois ja mitä ihmettä, me olemme edelleen mukana. Neljäs palkittiin, sitten kolmas. Pihla oli toinen! Tuloksena siis SIN1 BIS2. Itsellä oli tunnelma jo melkein, kuin olisi isommatkin näyttelyt ollut. Huhhei, hieno tyttö jaksoi sinnitellä loppuun asti. Palkinnoksi saatiin 20e lahjakortti Katrin Koirahuoltamoon ja pieni ruusuke.
Ylpeä olen pikkulikan suorituksesta ja nyt itse voin hiukan hengähtää tulevaisuuden virallisia näyttelyitä ajatellen, kyllä se osaa :)
Kuvia ei ole, kun yksin olin liikkeellä, mutta tässä jälkitunnelma;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti