Huh hellettä

Jo on lämpöä riittänyt viime aikoina. Ulkomittari näyttää tällä hetkellä +28,5 astetta ja nousee koko ajan. ''Mukavaa'', kun aurinko paistaa lähes koko päivän meidän kämppään. Parvekkeella lämpö sitten kohoaakin sinne +50 asteeseen ja ylikin. Kauheasti ei ole tarvinnut rehkiä mitään ylimääräistä ja koiratkin on päässyt ulkoilemaan aika vapaasti. Viileimpinä iltoina ollaan poikien kanssa käyty pyöräilemässä, mutta muulloin käppäillään rannan vierttä pitkin ja saavat käydä välillä järvessä kahlaamassa.

Nyt kun vesi on sen verran lämmintä, että itsekin sinne tarkenee kahlaamaan, sain houkuteltua Pihlankin mukaan. Reippaasti ja uskollisena se mua seurasi järveen, välillä vähän etujaloilla kauhoen ja tunnustellen, missä pohja menee. Se jopa tuli niin syvälle, että uimaan joutui. Ja ui jopa 3 kertaa, hieno tyttö! Yhtenä päivänä Pihla sai juoksennella vapaana Manun kanssa ja kun kuuma tuli, tämä suuntasi nokkansa suoraan järveen ja kahlaili siellä mahaa myöten. Yhtään ei aristele vettä niin paljoa, mitä Manu ja Taavi. Tai Taavi kyllä menee kahlailemaan ja metsästämään tikkuja, mutta hyvin tarkka on siitä, ettei liian syvälle mene. Manun mielestä sille riittää varpaiden kastelu, mutta kyllä senkin saa tarpeen vaatiessa houkuteltua syvemmälle. Ja toki lelut ja ruuat täytyy pelastaa, jos mä ''vahingossa'' heitän kauemmaksi. 

Pee luuli hyppäävänsä kuivalle maalle... ''Äkkiä poispoispois''

Oon Pihlan kanssa treenannut tai ''treenannut'' vähän toko -juttuja. Lähinnä ihan perus istu-maahan-luoksetuloa. Hiukan seuraamista ja sivuun istumista. Pihlalla on vähän Taavin vikaa ja sivuun istuessa on aina pakko kääntyä naama mua kohti ja mieluummin vielä siirtyä vähän kauemmaksi jalan vierestä. Ulkona kun näitä treenailee, on Pihlan mielestä paljon kiinnostavampaa seurata puussa istuvaa lintua tai jalkapallon pelaajia - myöskin laiduntaminen on kivaa, etekin kesken maahan menon. Katsekontaktiahan meillä ei juurikaan ole, mutta kyllä tuo silti yllättävän hyvin on kuulolla, vaikka muita juttuja katseleekin. Parhaimpana palkkana neidille toimii lelu ja riehuminen. Makupalat yleensä saa aikaan tunnelman ''njaa, kiitos herkusta, mä meen nyt''. Lelun kanssa riehuminen saa Pihlaan enemmän motivaatiota ja syttyy ihan erilailla.

Onko iän tuomaa viisautta vai auringon kuluttamaa energiaa, mutta huomattavasti rauhallisempi Pihla on ollut viime aikoina. Välillä se toki saa hepulikohtauksia narunkin päässä ja sen niskoja säästellen olen nyt pitänyt sillä valjaita. Aluksi oli hiukan ihmettelemistä uusissa rensseleissä ja herkkänä tyttönä piti alkuun vähän jarrutella ja yrittää hampailla raksia pois. Pihlalle kun on niin kova paikka jos pelkkä talutushihnakin menee jalkojen väliin. Hiukan siis sai totutella siihen, ettei se mahan alta menevä kiinnitysnaru lähde mihinkään. Ja selän päällä oleva talutushihnakin aiheutti pientä hämmennystä ja eteenpäin mentiin, kuin olisi joku kutitellut selkää. Nyt tottuessaan on kyllä mennyt ihan hienosti ja turha vetäminenkin on jäänyt pois.

Manu on ollut taas niin aikuinen, kun aikuinen vain voi olla. On se kyllä viisas koira kaikin puolin. Vaikkei se edelleenkään siedä vieraiden koirien ohituksia, eikä muutenkaan tykkää vieraista ihmisistä, on se vaan niin paras. Pihlalta ja Taavilta pitää kerjätä huomiota ja kontaktia, Manu taas tekee sen vapaaehtoisesti. Manu on se joka on aina menossa mukana ja on aina valmiina, tehtiin me mitä tahansa. Ai niin, tehtiin me Manun kanssa pieni retkikin eräs päivä. Lähdettiin bussilla liikenteeseen ja käytiin uudessa lemmikkiliike Muppetissa ostoksilla. Käytiin vähän hakemassa makkaraa (Mush lihaa) ja tarjouksesta ostettiin 10 pussia makupaloja. Ja pitihän sitä uusi pallokin saada ja sitä ylpeänä kanniskeli suussaan takaisin bussipysäkille. Kyllä oli poika niin iloinen päästessään reissuun. Viikon päästä perjantaina onkin Manun unelmapäivä, kun lähdetään junalla Ähtäriin. Saa nähdä mitä siitä tulee, kun itse yksin lähden kolmen koiran kanssa, joista Manu on ainoa aikaisemmin junassa matkustanut. Ei se itse matkustaminen, vaan se miten nuo kaksi nuorimmaista suhtautuu laiturilla junaan ja puolessa välissä matkaa junan vaihtoon. Täytyy varulta laittaa panta ja valjaat, ettei vahingossakaan pääse karkuun, jos iskee vetopaniikki.

Taavi on ollut aika leppoinen nallekarhu. Merkkailu on vähentynyt huomattavasti, tai oikeastaan on loppunut kokonaan. Hajut ei enää niin paljoa kiinnosta, välillä kuitenkin sen verran, etten sitä kauheasti uskalla pitää vapaana. Jos aamuisin herätään aikaisin, silloin saa jolkotella, kun ei ole vielä tuoreita hajuja. Taaville on nyt tullut tavaksi pikkulintujen jahtaaminen ja se jahtaa niitä ihan tosissaan. Jos mä sitä kiellän, ei kuuntele ollenkaan. Pihlakin pääsi yksi päivä jahtaamaan naakkaa, mutta lopetti ja tuli kiltisti takaisin heti, kun kutsuin.

Manu, Taavi & Pihla / Summer is coming -youtubevideo