Lauantaina Neiti Pee starttasi ensimmäisen näyttelynsä Tampereen pentunäytelmissä Kaupin vinttikoiraradalla. Kyllä me jänskättiin hyvissä ajoin ja Pihlakin tarkkaili ympäristöä koko ajan. Ei se suuremmin stressannut, mutta pientä jännitystä kuitenkin, kun ei maatekaan malttanut mennä. Hyvin sujui vieraiden koirien seassa oleminen ja välillä jopa yritti houkutella leikkiin. Kehään päästiin ajoissa ja se kyllä meni itseltä vähän penkin alle. Jotenkin sitä unohti kaiken, miten sitä koiraa handlataan. Tuomari huomautteli virheistä ja lopulta jäi hiukan kyseenalainen tunne kyseisestä rouvasta, mitä seuraili sen molempien päivien tuomarointia. Ehkä oli turhan tiukka täti pentunäyttelyyn, jossa nuorimmat olivat 5kk ikäisiä mukuloita. Esittäjienkin olisi tullut olla maailmanluokan handlaajia - ainakin siltä tuntui. Noh, se tuomarista. Meidän kehä meni niin kuin ensi kertalaisilta voi odottaa, paremminkin olisi voinut mennä. Neiti kyllä hienosti seisoi, liikkeet meni niin ja näin. Kehässä oli muutama monttu ja ruohomätäs, missä Pihla rikkoi laukalle. Leikatun nurmikon ruohotupot olisi kiva ottaa suuhun. Kaikesta huonosta huolimatta neiti sai ROPin ja jäätiin odottelemaan ryhmäkehää. Ryhmäkehässä meidän sitten käteltiinkin samantien pois, joten turhaa tuli odoteltua useampi tunti tukalan kuumassa säässä odotellen tuleeko se ukkonen päälle vai ei.
"6 1/2 kk narttupentu, joka sädehtivän feminiininen, voisi rungoltaan olla aavistuksen pidempi.
Kaunis pitkä pää, jonka otsakulma voisi olla korostuneempi. Hyvät korvat, kaunis kaula.
Hyvä ylälinja, hyvä häntä, runko tulossa. Etukulmauksia voisi olla hiukan enemmänkin.
Hyvin kulmautunut takaa. Erinomainen karvapeite. Normaalit liikkeet,
ajoittain hieman korkeat etuliikkeet. Luonne ystävällinen."
Arvosteluun ollaan tyytyväisiä muutamaa kohtaa lukuunottamatta. Runkoon ei enää tarvitse pituutta yhtään, onhan tämä neliörakenteinen koirarotu. Lisäksi otsa on juuri sellainen, mitä rotumääritelmässä toivotaan.
Sunnuntaina startattiin uudestaan, tällä kertaan molemmat oltiin rennommalla fiiliksellä. Pihla ei enää jaksanut välittää maailman menosta niin paljoa, vaan tyytyi nukkumaan välillä. Aurinko paahtoi täysillä ja tunnelma oli tuskaisen kuuma. Sateenvarjoa pidin auki tuomaan edes hiukan varjoa. Meidän kehä alkoi vasta myöhemmin, mutta ihan tarpeeksi siellä sai paahtua. Tällä kertaan kehässä mentiin paremmin ja Pihlakin antoi seisoessa siirrellä jalkoja ilman, että niitä kaikkia tarvitsee liikutella. Neiti pääsi pöydälle ja hienosti se siinä osasi olla, vaikkei pöytää olla treenattukaan. Tuomarista jäi positiivinen kuva ja hienon arvostelun antoi ROPin kera.
"Feminiininen narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Kaunis pää & ilme.
Hyvät korvat, silmät, purenta, kaula.
Ikäisekseen hyvä runko, etuosa voisi olla paremmin kulmautunut.
Hyvät käpälät, lantio, häntä, kiiltävä karvapeite.
Kevyet liikkeet, joissa sopivasti tehoja. Hyvä käytös."
Ryhmäkehää saatiinkin taas odotella ja hyvillä fiiliksillä sinne lähdettiin. Selvitimme tiemme 6. parhaan joukkoon, mutta viimeisessä juoksutuksessa neidiltä katosi loputkin voimat, joten kaikki muu alkoi kiinnostamaan. Tässä vaiheessa oli jo itselläkin aivan kamala olo helteestä. Sellainen fiilis kyllä jäi, että oltaisiin päästy palkintosijalle, jos vaan oltaisiin jaksettu skarpata loppuun asti.
Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia kehiä ja täytyy vielä vähän treenata liikkeet kunnolla kuntoon :) Elokuussa skippaamme rotujärjestön world winner club shown ja sen sijaan suuntaamme Helsinkiin joulukuussa. Lokakuussa käymme korkkaamassa junnuluokan Seinäjoella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti