Torstaina Manun maha meni sekaisin. En silloin vielä huolestunut, olivathan nuo syöneet pari päivää ei niin hienoksi jauhettua sian lihaa (ja mitä lie muuta sisältikään). Teho-Baktia ja purkkiparsaa ruuan sekaan, se on ennenkin auttanut (purkkiparsa meillä on automaattinen ensiapu ripuliin, nämä kun syövät kaiken mahdollisen mahalle ei-sopivan ja ei-sulavan). Myöhemmin tajusin, että työpäivän jälkeen kylppäristä löytynyt löysä läjä ei tainnutkaan olla Pihlan. Perjantaiaamuna unet loppuivat lyhyeen herättyäni oksennuksen ääniin. Siihen ne eilisillan parsat tuli lattialle, puolet täysin sulamattomana. Sen jälkeen sitten kiiruhdettiin pihalle, kun tavaraa tuli toisestakin päästä. Kolmen tunnin aikana käytiin varmaan 8 kertaa ulkona. Aamupalaksi pari turvotettua raksua, parsat jäi kupin pohjalle. Neljän tunnin työpäivän jälkeen olin tyytyväinen siihen, ettei ollut kylppärissä läjiä. Siihen se ilo sitten loppuikin, kun sen jälkeen vähän väliä käytiin ulkona. Manu läähätti ja oli hätääntynyt - pakko päästä ulos. Olihan sille kyllä paperia lattialla, jos ei ulos asti keritä, mutta Manu kokee sisälle tarpeiden teon niin häpeällisenä, ettei sitä voi tehdä. Levottomana tepsutti kämppää ympäri koko päivän. Kaupasta ostin sille kanaa ja raejuustoa, riisit laitoin keittymään. Soitin Oivaan ja päätimme vielä tarkkailla, hain apteekista Attapectinia. Perjantaina sai kolme tablettia, eikä se ollenkaan auttanut. Iltaa kohti alkoi ripuliin ilmestymään rakas ystävämme veri. Voi jeevana.. Kauhulla aloin miettimään Manun aikaisemmin sairastamaa suolistotulehdusta (siitä löytyy tekstiä Manun esittelysivuilta). Kuumetta sillä ei kuitenkaan ollut ja tämä kaikki alkoi niin yhtäkkiä. Ehkei se sitä ole. Yöllä käytiin pari kertaa ulkona, muuten meni hyvin.
Lauantaina soittelin uudestaan Oivaan, mutta heillä kaikki ajat oli varattuja. Ripulointi jatkui ja aina oli mukana verta. Ja aamulla yritti taas oksentaa, tällä kertaa ei tosin mitään tullut. Pikainen katsaus netistä lauantaina auki olevista paikoista ja sitten otimme suunnaksi eläinlääkäriasema Reviirin. Vaikkei sinne ollut ajanvarausta, päästiin vastaanotolle yllättävän nopeasti. Ajattelin, että siellä olisi isompikin ruuhka.
Perustutkimuksista ei mitään löytynyt. Ei aristanut mahaa, sydän löi normaalisti, eikä ollut kuivumista. Annettiin piikillä pahoinvoinnin estolääke ja mukaan lähti Pepcidiä, Tylosinia estämään tulehdusta ja Kaoliini-pektiinia helpottamaan ripulia. Lauantain lääkesatsin jälkeen ei ole tullut ripulia, eikä kyllä mitään muutakaan. Kaoliini-pektiinia en ole nyt sunnuntaina enää uskaltanut antaa, ettei maha mene liian kovaksi.
Paremmalta elämä vaikuttaa nyt, tosin aamulla herättiin Manun yskimiseen. Ja yskinyt on nyt koko päivän, jos vähänkään innostuu. Toivottavasti nyt ei tullut mitään kennelyskää tuliaisena eläinlääkäriltä, ehkä (toivottavasti) kurkku on vain ärtynyt kun lääkkeet joudutaan väkisin antamaan.
Tuossa to-pe aikana tuli Manusta huomattua sellainen seikka, että se vältteli mua koko ajan. Se ei ollenkaan tullut mun luokse, ei edes viereen nukkumaan. Perjantaina se yhtäkkiä alkoi näyttämään hampaitaan mun jaloille, vaikka ensin oli niiden vieressä ilman ongelmia. Olisiko mahassa vääntänyt silloin ja laittoi kivut jalkojeni syyksi.. Muutenkin oli kosketusherkkä ja väisti alta pois. Nyt sunnuntaina se on taas oma itsensä ja tunkee väkisin kainaloon. Yön nukkui visusti mun kyljessä kiinni. Toisaalta ihan mielenkiintoinen kokemus, Manu kun ei kipuillessaan ole aikaisemmin reagoinut noin. Tai ei niin selkeästi.
Kun Manun elämä saatiin taas parempaan kuntoon, päätti Taavikin kerjätä osansa eilen. Iltalenkillä se yhtäkkiä alkoi ontumaan jalkaansa ja hulluna nuoli sitä. Loppumatkan oli pakko kantaa sitä sylissä, kun ei me muuten eteenpäin päästy. Eipä tassussa mitään näkynyt, eikä sen kummemmin aristanut, kun puristelin. Varmaan tunnin verran nuoli tassuaan ja kenkkasi kolmella jalalla, joten annoin sitten Manun aikaisemmista kolhuista jääneistä särkylääkkeistä 1/4 tabletin. Kyllä se siitä tokeni ja käytiin me vielä yöllä pienellä seikkailulla kuvailemassa kuuta.
Pihlalle kuuluu hyvää ja on toistaiseksi säästynyt kolhuilta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti