Päiväkirja day by day

Maanantai 22.09.

Kurjaakin kurjempi sadekeli. Ei ole pojilla kiire ulos, kun vettä tihuttaa ja tuulee enemmän kuin kesällä luvatuissa myrskyissä. Tokmannin alelaarista olen ostanut näille Best Friend -sadetakit ja oikein toimivia on. Vaikkei nyt ole ihan täydellinen mitoitus, pysyy ne kuitenkin napakasti päällä. Sadepäivä on hyvä syy herkutella, joten pojat ovat saaneet aktivoinniksi maksamakkaraa kongin sisään. Itse kävin vähän kaupungilla ostoksilla ja Faunattaresta nakerteluherkuksi toin siannahkarullia. Manu-possuhan hotki omat herkkunsa siihen tahtiin, että puklasi ne sitten matolle hetken päästä. Ja tietenkin söi ne uudestaan...

Tiistai 23.09.

Rinkka selkään ja retkelle. Meillähän oli suunnitelmissa lähteä pidemmäksi aikaan metsään seikkailemaan. Latasin kameran akun, otin vettä ja pientä evästä mukaan. Evästä ihan vain sen vuoksi, etten tuuperru matkalle, kun ei koskaan tiedä milloin se typerä heikotus iskee. Lähdettiin kohti metsää ja puolen toista tuntia meidän erä-jormailu kesti. Kauemminkin olisi voinut olla, mutta taivaan rannasta alkoi näkymään uhkaavia pilviä ja tuulikin yltyi siihen malliin, ettei Manu enää viihtynyt. Taavi oli niiin onnellinen, kun irti päästin. Siinä se hetken aikaan veti kauheaa rallia ympäriinsä ja lehdet vain lenteli. Vaikkei tuo metsä täysin koskematon ja hajuton ollut, pysyi Taavi kuitenkin hienosti kuulolla. Kerran se jäi johonkin piiloon ja just kun huolestua meinasin, tultiin nappulat vinkuen takaisin näköpiiriin. Manuhan oli yhtä ihana kuin aina ennenkin, mamman lähellä on hyvä olla (saa makupaloja).

Keskiviikko 24.09.
Tänään tuli soiteltua Pihlan kasvattajalle ja kyseltyä kuulumisia. Kuulemma kivaa on ollut, on juostu ja leikitty ja syöty hyvin. Isänsä kanssa tulee toimeen erittäin hyvin ja parivaljakkona siellä menevät. Samalla tuli puhuttua tammikuun Narvan näyttelyistä, jos minä lähtisin neidin kanssa valloittamaan Viroa. Olisi itselle ensimmäinen näyttely ulkomailla..huh. Takkatulen ääreen on päässyt lämmittelemään ja veikkaan, että Pihla haluaisi meillekin sellaisen.

Vasemmalla iskä katselee Pihlan touhua ja oikealla äiti Utu, isä Savu ja neiti itse takkatulen äärellä.

Poikien kanssa tänään on ollut sisäleikkipäivä. Tarkoitus kyllä oli taas touhuilla ulkona, mutta oli eilistäkin kylmempi päivä, enkä sitten laiskana jaksanut pukea tarpeeksi. Käytiin tekemässä neljä käppäilylenkkiä ja onhan se pojille kiva saada välillä kunnolla lukea päivän postia, kuten eräs koiran lenkkeilyttäjä sanoo. Sisällä pyöriteltiin taas kongia, leikittiin ja riehuttiin. Taavikin oli erittäin reippaalla päällä ja leikki koko illan. Manulle tein illan päätteeksi pientä aivotyöskentelyä piilottamalla pari kertaa sen lempilelun. Ensimmäinen etsintä sujui vikkelämmin, mutta toisella kerralla täytyi antaa pientä suunta-apua. Molemmilla kerroilla lelu oli takin taskussa, kuitenkin niin, että sen näki sieltä. Nenä nuuskuttaen syynättiin kämppää ja totuttuun tapaan Manu etsi ensimmäisenä sieltä, missä lelut yleensä on (peiton alla, sohvan välissä). Taavikin yritti osallistua etsintään, vaikkei se kyllä edes tajunnut mitä pitäisi etsiä.

Torstai 25.09.

Lenkkeilypäivä. Ja vähän riehumistakin. Tänään oli joku ylienergia -päivä ja koirien kanssa tuli lenkkeiltyä useammin. Päivälenkin Manu sai tehdä suurimmaksi osaksi vapaana, kun oli niin hiljainen kylä. Kyllä sen ilme muuttuu heti, kun hihnasta pääsee eroon, elämä on niiiin ihanaa. Jos Manulta kysyttäisiin, sehän juoksisi vaikka koko päivänä vapaana. Taavi sai tyytyä hihnassa nuuskutteluun. Kotona taas heiteltiin leluja ja Taavikin oli taas kovin innoissaan. Siitä on nyt alkanut tulemaan ihan eri mies, mitä on aikaisemmin ollut. Toki Taavi vieläkin itse päättää koska leikitään, ettei ole niin kuin Manu, joka on heti valmis jos erehdyn johonkin leluun koskemaan. Normaalista poiketen käytiin alkuillasta pidemmällä lenkillä koko poppoon voimin. Ennen nukkumaan menoa pääsivät vielä pisulle. 

Perjantai 26.09.

Manun aamu alkoi heti aivotyöskentelyllä, kun piilottelin sen lelua peiton mutkaan. Se on yksi Manun lempparileikeistä ja välillä tekee tuota ihan omatoimisesti eli piilottaa itse lelunsa ja penkoo menemään niin kuin oikeasti olisi piilossa. Taavi ei tätä touhua ymmärrä ja liittyy leikkiin mukaan siinä vaiheessa, kun lelu on jo löytynyt. Tai ruokaa se kyllä jaksaa etsiä, mutta lelut ei ole niin tärkeitä. Siivousvastuuta pakoillen lähdettiin ulos frisbeetä heittelemään. Hetken oli kivaa, mutta sitten jostain syystä Manu alkoi jarruttelemaan. Illaksi lupailtu myrsky alkoi jo puhaltelemaan, joten olisiko se latistanut tunnelman. Korviin puhaltava tuuli on yksi ärsyttävämmistä asioista.

Äiti Utu, Pihla ja isä Savu

Lauantai 27.09.

Lauantai pyhitettiin ulkoilulle. Aamupäivästä suunnattiin lähimetsään touhuilemaan. Otettiin muutamat etsinnät, jossa minä menin puskaan piiloon ja pojat saivat etsiä. Ensimmäisellä kerralla etsimään lähti pelkästään Manu,  Taavia kun kiinnosti muut jutut enemmän.  Hienosti löysi heti ja aikalailla samoja jälkiä tuli,  mitä olin kulkenut. Toisella kerralla molemmat saivat etsiä yhtäaikaa.  Manu pyyhälsi tietenkin sinne vanhaan piilopaikkaan, mutta Taavi osasi hienosti seurata kulkemaani reittiä ja sille oli aivan liian helppo juttu. Manukin meidät lopulta löysi, osittain Taavin ansiosta. Illalla oli vielä sen verran energiaa meillä kaikilla, että lähdettiin pidemmälle lenkille. Hiukan sai olla tarkkana pimeyden takia, ettei kenenkään alle jää. Tuli tässä kolmen vuoden jälkeen huomattua, ettei tuolla kävelytiellä olekaan valaistusta, pelkästään ajotiellä. Lenkin jälkeen lämmitettiin sauna pitkästä aikaan ja koirathan sinne meni ensimmäisenä.

Taavi tykkää.

Sunnuntai 28.09. 

Aamupäivä meillä meni hyvin odottavissa tunnelmissa. Ensin iltapäivästä lähdettiin anoppilaan käymään ja voi sitä poikien riemua, kun perille päästiin. Herkkuja oli taas monenlaista ja Manun lempipallokin oli vielä tallessa - punainen piikkipallo, josta ei luovu ollenkaan. Alkuillasta kotiuduttiin ja odoteltiin Pihlan saapumista. Vihdoin ja viimein se tuli ja kuului jo alaovelta haukkumista, kun oli niin kova kiire. Onnellinen koira sieltä saapui ja taisi sillä ensivaikutelman perusteella olla enemmän poikia ikävä. Hiukan oli etäinen tunnelma illan, mutta kyllä se neiti yön tullen kömpi viereen nukkumaan. 

Tämän perusteella taisi olla Manullakin ikävä...